Tänään sitten sain maistella eilen poimimaani korpihillaa: kypsää ja kookasta. Tulee näköjään melko hyvä hillakesä.
Eipä näkynyt muita poimijoita ja vaikka näkyisikin, en osaa olla kateellinen, jää niitä vielä karhullekkin.
Oli muuten pitkästä aikaa kesä, että hilla kypsyi ennen herkkutatteja jos tuli niitä pieniä (parhaita) herkkutattejakin, paikat kun tiesin. Tänään keitetään ihan oikeaoppista tattikeittoakin, kermalla, sipulilla, valkosipulilla ja voilla ryyditettyä. Matoja tateissa ei ollut.
Tuolta netistä katselin; poimijahinta näyttää asettuvan sinne 10-12€/kg, minä en sillä myisi, jos ylipäätään myyntiin poimisin.
Ensimmäiset korpihillani kun poimin, ei se ihan helpolla tullut mutta tuli kuitenkin.
Paljon tuota hillaa näyttäisi tulevan, mustikkaa vähemmän, puolukka kukki hyvin; saas nähdä.
Täällä itä-suomessa ( Kesälahti ) mustikkaa on hyvin, etten sanoisi erinomaisesti, eilen jo kypsempiä vähän tuokkoseen poimimme maistiaiseksi.
Eilen poikkesin myös paikoilla, joissa olen aina variksenmarjaa saanut. Siitä näyttäisi tulevan hyvä sato.
Juolukan kanssa siitä tulee aivan hienoarominen mehu, hillo tms.
Tuolla toisessa blogissa ns ”korpisoturi”, mikähän sekin lienee, kertoili ”lakkaa” tulevan runsaasti jossain korvessa. Ei meillä mihinkään korpeen tarvitse mennä, vaikka korpihillaa = kuivatustaimikoissa esiintyvää löytyykin jo runsaasti.
Avosuolle tuskin viitsin lähteä, paitsi karpalon hakuun ja sinnekkin kerkiää vaikka ensi keväänä.
Synnyinseudulla Itä-Hämeessä suomuurainta kutsutaan lakaksi. Hillassa ei käynyt kukaan, mutta lakkasoilla kylläkin. Nimitykset vaihtelevat riippuen alueista. Valokki -nimitystäkin näkee käytettävän, vaikkakin harvemmin.
Tänään ensimmäinen kourallinen metsävattuja Pimeesalmella ja niitä tulee paljon. Ylöjärven Soppeenmäessä ensimmäinen mustikkamies mättäillä poimurin kanssa.
Tampereella poimitaan lakkoja- ei hilloja eikä metsämuuraimia. Mutta täällä niitä ei ole – enää.