Jani Kaaron päivän kolumni.

https://yle.fi/uutiset/3-11373037

Luinpahan tuon aamusella, pisti oikein ajattelemaan ihmisen osuutta lajien sukupuuttoon kuolemisessa, ekosysteemin moninaisuudessa.

Näistä asioista on meillä ihan kotoisestikkin kokemuksia. Sata vuotta sitten ei ollut hirvien aiheuttamia metsätuhoja; susi kun hoiteli hirvikantaa. Ei ollut ylisuuria porokarjoja, jotka kaluavat laitumensa kuralle kun ruokaa ei ole tarpeeksi. Tunturipeuran suhteen oli tilanne liki sama kuin Pohjois-Amerikan biisonien kanssa. Erosi vain siinä että tunturipeuran tappoi alkuperäisväestö huvikseen tappamalla mutta biisonin ampui valkoinen mies junan ikkunastakin aivan huvikseen, pyssyhulluja kun maahantunkeutujat olivat ja ovat. Tappoivat alkuperäisväestön erään elinehdon vain huvin vuoksi.

Luonnossa, kuten Jani Kaarokin kirjoittaa, oikeastaan vähän kaikki, vaikuttaa kaikkeen mutta ihmistä ei tarvittaisi.

Kalastus ja metsästys harrastuksena usein rinnastetaan mutta ei Suomessa kenenkään tarvitse metsästää elääkseen, toisaalta, kalastuksen suhteen tilanne on aivan päinvastainen; pl eräät täysin huvikalastuksen lukeutuvat muodot mm C&R-kalastus.

 

2 Replies to “Jani Kaaron päivän kolumni.”

  1. Ei tarvitse metsästää elääkseen, mutta pitää metsästää, jotteivat erityisesti hirvieläimet lisääntyisi liikaa ja sama koskee tulokaslajia villisikaa.
    Susia ei Suomeen voida ottaa tarvittavaa 4000 eläintä, mikä olisi virheiden mukaan tarpeen pitämään hirvieläinkannat sopivina.
    Eivät ne pitäytyisi hirvieläimissä, vaan ottaisivat lampaat, lehmät ja muut kotieläimet kohteeksi, koska ne ovat helpompi saalis hirvenen verrattuna.
    Metsästyksellä ei myöskään nykyään todellakaan vaaranneta kantoja.
    Edelleen riistaliha on luonnollista ja maukasta tehobroileriin, -nautaan ja -sikaan verrattuna.

  2. Korjasin linkin tuohon pääjuttuun.

    Mutta ihan hyvää asiaa tuossa on. Luonto tarvitsee tasapainoa. Kyllä metsästys siihen mahtuu, mutta kohtuus kaikessa.

Kommentoi