Käväisin pikaisella pyörälenkillä; menin sisälle työpöytäni ääreen ja vilkaisin ulos.
Pari koeajolle valmista ehdokasta jo tutkiskeli pyörääni; josko koeajolle?
No, eivät nyt sentään sitten lähteneet.
Maatiaiskanojen uteliaisuus seilaa melko korkeassa potenssissa; kaikkea uutta on pakko kokeilla, katsella.
Näin se on meidänkin kanaparvellamme ja samanlaisia kokemuksia olen lueskellut muiltakin kanaharrastajilta, joilla on aivan aidosti vapaita kanoja. Liekkö osin syynä sekin, että kanoillamme on rajoittamaton mahdollisuus vaellella, tutustua uusiin ilmiöihin, jne.
”Minä poljen, sinä ohjaat,
niinkuin tanssi matka käy.
Mummolaan kun pyöräilemme
pilvenhattaraa ei näy…”
Todellinen hyvän mielen avaus, kiitos tästä.
No, kiitos vain Mika; sellaiseksihan minä tämän eläimellisen kommenttini ajattelinkin. Meidän ihmisten tulisi paljonkin opiskella noista kotieläimistämme ja luonnon eläimistä.
No oliskos noilla ollut mielessä että mennäs naapuri kylään riiuu reissulle ne vaan kinas kuka saa ohjata kolmas on sanonut minä en polje jos tuo ohjaaja kakkii mun niskaani terv tepivaari
Tiedä häntä; nuo meidän pihaeläimet jaksavat aina yllättää. Milloin mitenkin.
No täytyyhän sitä vapaana olevaa pyörää kokeilla – ehkä palauttavat takaisin?
En nyt vielä mitään anastukseen viittaavia piirteitä ole havainnut; mielenkiintoa kylläkin.