Kaupankäyntiä ja mainostamista.

Useissa suomalaisissa sanomalehdissä vuonna 1886 julkaistu ilmoitus, jossa riikalainen sikuritehdas Starr & C:o varoittaa yleisöä ostamasta kilpailija Wilhelm Schaumanin ”ala-arwoista tawaraa”.

Kuva ja teksti Wikipedia; sikuri.

Kaikenlaista kilpailua sitä kaupan alalla on ollutkin.

Sattumoisin tämän löysin tuolta netin syövereistä yrttitietouttni kartuttaessani.

Minulle kun vuosikymmenet nuo terveysvaikutteiset luonnonyrtit  ja kasvatettavat ovat olleet ikään kuin harrastuksena. Nytkin vielä minulla on tuolla yrttilaatikossa kasvamassa tuoretta rosmariinia ja timjamia.

Mielipiteeni mukaan tuoreesta yrtistä saatavat hivenaineet ja vitamiinit ovat monin verroin pillereitä parempia.

Useissa suomalaisissa lehdissä vuonna 1887 ruotsin- ja suomenkielellä julkaistu ilmoitus

22 vastausta artikkeliin “Kaupankäyntiä ja mainostamista.”

    1. Totta puhut Niilo, avaukseni kärki oli juuri tuonne suunnattu kuten mainitsit; keskustelu vain ikään kuin luisui hieman ohi avauksen.

  1. Olin töissä ajalla v. 1980-1991. Teimme rutost ns Liikas- mainoksia. Nuo eivät ole suinkaan parhaimmistoa. Ne veimme Ekille synttärilahjaksi.

    Ps. Mitä tahdoit kommentillasi tarkoittaa ?

  2. Kun tuossa aikaisemmin tähän asiaa Mr. A. viittasi, tässä lisää:

    Aikanamme tehdyt Ekin Seura-mainokset saivat tutkimuksissa lukijoilta yli 90 % arvosanan, erinomaisia. Osa piti mainontaa parempana kuin itse lehteä.
    Kaikkinensa eri toimenpitein (toimitus- myynti/markkinointi – mainonta), teimme historian parhaan taloudellisen tuloksen 1989-1990.
    Hieman aikaisemmin jo yli 300 000 kpl:n levikin. Apu jäi kauas taakse.

    Hieman historiaa:
    Lähtömme jälkeen Yhtyneistä alkoi Seura-lehden alamäki, pysyvästi.
    Istuin silloisen päätoimittaja Heka Parkkosen kanssa Katajanokan kuppilassa päivittäin ja suunnittelimme konseptin Seiskalle. Laskin taloudelliset mahdollisuudet, kilpailutilanteen tiesimme ja kilpailutin painotalot. Konsepti halukkaine toimittajineen oli valmis. Ainoa, mikä puuttui oli valtava rahoitus ja toimitilat. Vuokrasimme ne.

    Venäläiset öljymiljonääritkin kävivät kyläilemässä. Alkoi toivoton pääoman etsintä, koska lama oli päälle hyökkäämässä.
    Päätin lähteä siinä tilanteessa kutsusta sanomalehtipuolelle.
    Parkkonen jäi kaivamaan rahoitusta, kunnes yllättäen noin vuoden päästä ilmestyi tanskalainen Aller-kustannus, joka uskoi konseptiin ja ryhtyi rahoittajaksi.
    Siitä syntyi diili ja Seiska alkoi kasvamaan Suomen suurimmaksi aikakauslehdeksi Heka Parkkosen johdolla, joka veti Seura-lehden toimituksesta puolet Seiskaan. Minä menin taistelemaan sanomalehtien kurjistuvaa levikkitilannetta vastaan.
    Aller tarjosi vielä paikkaa minulle, mutta uusi maailma jo odotti.
    Sorry Seura, näinkin siinä voi käydä.

    Tämä lähti rönsyämään mainonnasta, jolla oikein tehtynä tuotteen kanssa on valtavat mahdollisuudet. Mainonnan historiapolku on mittaamattoman pitkä, niin kuin näkyy Kallen aloituksesta.

  3. No, tietenkin alkoi alamäki lähdettyänne, mutta miten lakossa kävi?

    ***********************************************************************************
    Voidaanko tämä linkkaamasi Seuran mainos katsoa merkiksi alamäen alkamisesta?

    https://www.youtube.com/watch?v=GhisT2Uxe4I&feature=youtu.be
    Seuran mainos vuodelta 1996

    *********************************************************************************’***

    Seisakassa onkin parasta (?) journalismia Suomessa, ikinä.

  4. Mainonnan parhaita paloja ei näy enää täällä googlessa tai youtubessa. Ne ovat muualla arkistoituina. Niitä tuotimme parhaillaan kerran viikossa. Tuolla yhdellä ei ole muuta tekemistä nousun tai laskun kanssa kuin se, että se on yksi sadoista TV- pätkistä. Muutamia eri ajoilta löytyy youtubesta.

    Tueksemme järjestettiin ulosmarssi, osa palasi seuraavana päivänä osa myöhemmin, kunnes sitten suuri osa porukasta siirtyi lopullisesti Seiskaan.
    Varsinainen Seuran syöksykierre alkoi Seiskan lanseerauksen jälkeen, niin myös Apu-lehden.

    Älä huoli, kyllä minulla oli ajoittain myös monet muut lehdet peukaloni allani aina Suomen Kuvalehdestä alkaen.

    Mitä tulee Seiskaan, se kertoo vain osasta suomalaisia, joille riittää pintaliito ja sensaatiot aina Hymystä lähtien. Niillä kustantajat tekivät hirveästi rahaa, mutta ei ilman osaajia.

  5. .HK . ”.kyllä minulla oli ajoittain myös monet muut lehdet peukaloni allani ”

    Sääli peukalosi alla olleita lehtiä

    *
    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003028333.html
    23.11.1990
    Yhtyneet Kuvalehdet irtisanoi torstaina Seura-lehden päätoimittajan Heikki Parkkosen , taloon hiljattain tulleen markkinointipäällikön Nina Lindénin ja julkaisujohtaja Heikki Karjalaisen .

  6. Sääli todella niitä lehtiä ja niiden surkeaa jatkomenestystä. Mutta emme me, alamme huippuosaajat ja kollegani, Pekka Paavola, Jolyon Tigerstedt, Jukka Tarkka ja Raili Mäkinen yhtään säälineet Yhtyneitä, kun kaikki vuorollamme kyllästyimme touhuihin.
    Sain kunnian olla Heka Parkkosen(edesmennyt) kanssa ensimmäinen kyntämässä tietä uusiin haasteisiin.
    Tällaisilla näkyvillä paikolla, firmojen ylimmässä johdossa, usein tuulee ja hyvä niin.
    Olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä silloin ja jatkossa saimme porukalla aikaiseksi.
    Kiitos ”linkkimiehelle”, kun halusi nostaa esiin syystä tai toisesta Seura-lehden menestyksen ja tämä jatkokeskustelun. Siitä puuttui vielä silloin johtamani Suomen suurin matkatoimisto, Seura-matkat ( lukijamatkat ).

    PS. Opetin Jukka Tarkalle, Suomen Kuvalehden julkaisuyksikön johtajalle, hänen omasta pyynnöstään oleellisia avaintekijöitä onnistuneisiin lehdistön operaatioihin ja minä sain paljon oppia hänen avainalueiltaan.

    ”Jos Mr. A tai joku muu haluaa tietää poikkeuksellisen CV;ni, niin voin sen kyllä täällä julkaista. Anteeksi vaatimattomuuteni ”

  7. Seura tulee yhä talouteemme
    ja seuralla ollut ajan saatossa hyviä ns mainoksia jotka samalla nostivat se levikkiäkin?
    Tämän päivän Seura-lehtenä ja monet vastaavat ovat vaikeuksissa syytä lienee myös niiden johdossa/myynnissä?

    1. Kyllä pääsyy on ollut jo pitkään jatkunut printin alamäki. Erikoislehdet pitävät pintaansa paremmin kuin yleislehdet. Yleislehtien levikit ovat noin 50 % siitä tasosta, mikä oli 80-90-luvuilla.
      Myös kovan tason journalistit ovat jo eläkkeellä. Henkiökohtainen markkinointi on uinunut ja muuttunut personoituihin persoonattomiin suorakirjeisiin ja nettikohellukseen.
      Mutta niin on ikäpolvikin muuttunut arvoiltaan ja tiedonjanon tavoiltaan. Nämä ennustettiin tapahtuvaksi jo kauan sitten ja painopisteet isoissa kustantamoissa ovat sen mukaiset.

  8. Kyllähän meillekin Seura tuli joskus aikojen alussa. Siinä muistaakseni oli kiinteänä liittenä lehti liikenteestä, sitten se muuttuikin omaksi lehdekseen Tuulilasi nimeltän. Molemmat onjäänyt tilaamatta. Pitkään tuli niiden tilalla Suomem Kuvalehti, jonka senkin peruutin juuri muutama viikko sitten .Sen sisältö, jos suoraan sanon romahti ja liian kalliskin sisältöönsä nähden.

    1. Peruuttamaton juttu on se, ettei rohkeita itse tilanteisiin meneviä huippujournalisteja enää löydy. Nykyään he tekevät juttujaan kirjoituspöydän ääressä tonkimalla nettiä. Poikkeuksena jotkut urheilutoimittajat, luontotoimittajat ja ulkomaan toimittajat.

      Totta, mutta vähän huumoriakin. Meille Yhtyneisiin (nyk. Otavamedia) rakentui upea toimitalo Länsi-Pasllaan.
      Jokaisella toimittajalla ym. oli omat huoneet- aika pienet. Eräs Seuran isokokoinen naistoimittaja purpatti minulle huoneen pienuutta. Kommentoin, että mikset oli pihalla juttujasi tekemässä – ei ahdistaisi. Ju—ta Hessu, nyt lentää näyttö naamallesi ellet häivy. Oli sen näköinen, että kone lentää.

  9. Meille ei tule ensimmäistäkään aikakauslehteä; sisältöönsä nähden aivan liian kalliita tilatakseni. Pienistä tuloista johtuen menoja tulee järkiperäistää, edes irtonumeroja en osta.

    1. Olet aikamoinen harvinaisuus, jos et edes Metsästystä ja kalastusta tai Erä- lehtiä osta joskus irtonumerona. Tai jotain ruokalehteä.
      Nykyään muuten erilaisilta kirpputoreilta saa 1-2 €:n hintaan täysin kurantteja ja ajankohtaisia aikakauslehtiä. Ne, kun eivät vuodessakaan vanhene sisällöltään kovinkaan paljoa.

  10. Lienen sitten kait harvinaisuus. En nimittäin tilaa mitään aikakaus-/harrastuslehtiä ja irtonumeroitakaan en osta.
    Kuten jo mainitsinkin; tuloni ovat varsin pienet mutta menoihin suhteutettuna, homma toimii.
    Sanomalehdistäkin olisin jo vuosia sitten luopunut, vaan se tuo hallintoneuvostomme puheenjohtaja ei lämmennyt tuon Forssan lehden paperiversion lopettamiselle.
    Kyllä sanomalehtien paperiversioiden kuolinkorahdukset jo ovat alkaneet.
    Meillä on seudullamme yksi monumentti Sanomapaino; ehti vajaat 25 vuotta toimia ja sitten loppu.

  11. Niinhän Forssan kirjapaino menetti omistajansakin. Komea oli alku kun painoi jopa Hesaria.

    Kun oli noista mainoksista puhe, niin kyllä niitä oppii, lukemaan lehtiä ja katselemaan televisiota silmät kiinni. Lehti on siitä hyvä, kun voi helposti kääntää sivua, televisio onkin hiukan hankalampi juttu.

    1. Printtiä selattavuudellaan ja yllätyksellisyydellään ei mikään muu käyttöliittymä voita. Jutut häviävät vasta kun itse hävität. Aikakauslehden värimaailmaa ja upeita valmisteltuja juttuja voi selats uudelleen ja uudelleen erityisesti aina ajankohtaisia ruoka, kone, auto, antiikki jne. voi kelata kyllästymättä vuodesta toiseen.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *