Koronajoulu.

Se nyt joka tapauksessa on edessä.

Kertoilen, miten joulumme vietämme; kaksistaan. Lahjaostoksille emme lähde, emme myyjäisiin, emme marketteihinkaan.

Tutuille ja sukulaisille olemme aikoja sitten tehneet selväksi, ettemme kaipaa vierailuja.

Kaksistaan vietämme jouluaaton; ruokalistakaan ei nyt niin jouluinen ehkä, mitähän tuo jouluisuus merkitseekään?

Molemmille Mirreille olemme varanneet erikoisruokalistan, kinkkuakaan ei puutu vaikka emme sitä ruokalistaamme sisällytä, keskenämme menemme vanhoilla käytännöillä. Paljon kalaa, laatikoita, jopa rosolliakin on, imellettyä perunalaatikkoa, on italiansalaattia, yms.

Kyllä minä arvostan kahden ikääntyneen rauhallista joulua ilman hössötyksiä.

Hautausmaalla käymme, joulukirkkoa ei. Koko joulunpyhät menevät samalla tyylillä.

Meillä ei ole minkäänlaista joulunodotuspöhinää, ei joululahjoja; kahdestaan oloa, se rauhoittaa.

Metsäkävelylle on mukava mennä pyhinä.

 

24 vastausta artikkeliin “Koronajoulu.”

  1. Kyllä meillä eletään suurinpiirtein normaalisti, samalla tavalla kuten viikonloppuisin ennenkin. Tytär tulee parin ”pikkulikan” kanssa, siinä meillä on alle kahdeksan henkilön, sehän se on rajana. Minä en tiedä mistään muusta, antaa naisten suunnitella, tuskin erikoista.

    Joulukuusen kävin viikolla merkkaamassa, jos sattuu sitä lunta paljonkin satamaan. Se on sitten kuitenkin se, joka joulun lapsille tekee.

  2. On tulossa joulu jossa en tee oikeasti yhtään mitään muutosta arkipäivään yleensä jouluun on mennyt n 400-500 ekee rahaa nyt ei mene
    Aion kostaa kauppiaalle vuoden ulkona liikkumiskiellon jotenka vaikka ei tuo summa kaada ketään on se poissa kauppiaan rahapussista

  3. Meillä ei vuosiin ole ollut joulukuusta; perinteiset vierailijat kun ovat olleet Helsingistä ja nykyisin Tampereeltakin, kummastakaan emme halua vierailijoita. Kaiken lisäksi vaimoni pääsee vähemmällä kun ruokittavia suita on vain kaksi. Näin muuten ainakin meillä säilyy rauhallinen ja hiljentävä joulu tällä systeemillä.
    Viihdymme kyllä oikein hyvin kaksistaankin.
    Mihinkään numeraalisiin suosituksiin emme usko.

  4. Me olemme mökillä, missä muutenkin olemme 90% vuodesta ja seurannamme ovat vain taivaan linnut ja metsän eläimet.
    Täytyy vain toivoa että tuo mökilläolo prosentti pysyy mahdollisimman korkeana jatkossakin ja sitten vasta asetutaan kaupunkiasuntoon pysyvästi, kun kunto siihen pakottaa.

  5. Aika aikaa kutakin, kyllä kolme ja neljävuotiaat ovat ansainneet sen joulun ilon. Hyvin ehtivät vielä murehtimaan maailman kurjuutta ja surkeutta.

  6. Etupäässä joulu onkin lapsienjuhla jotenka annetaan se lapsen uskon olla omalla sarallaan terv tepivaari

  7. Meillähän asia kulminoituu siten, että jouluvieraamme olisivat pääkaupunkiseudulta ja Pirkanmaalta. Perustelut riittänevät ja kun kaikki ovat aikuisia ihmisiä, lapsia ei tarvinne huomioida.

  8. Mitä te nyt horisette ?

    Minä meinaan kantaa ison kuusen Pyynikintorilta kotiin kerroksiin, vaikka vähän neulasia tippuisikin. Sitten perinteinen koristelu tulikynttilöin ja tähti latvaan 3,5 m:n korkeuteen jatkotikkailla ja video Saksaan, kun vaari hoippuu latvassa.
    Rouva laulaa upealla sopraanollaan, minä säestän konserttipianolla Joulupukki Joulupukki ja Enkeli Taivaan ja Hoosiannan ja Sylvian lopuksi. Ovi käytävään auki tarkoituksella, että kyllä meillä osataan.
    Näytän lopuksi kuvan kasasta lahjoja toisillemme ja ne, minkä Postin olisi pitänyt tuoda heille Saksaan jo nyt ( ei ollut vielä saapunut kolmeen viikkoon lähetyksestä ).

    Ruokapöydässä on tietenkin ihan kaikkea: italialaista antipastoa, graavisiikaa rosepippurilla, sinappikastiketta, savulohta, sillejä punasipulissa, suutarin lohta ja lasimestarin sillejä. Rosollia etikkakastikkeella. Itsetehtyjä valkosipulisuolakurkkuja. Lipeäkalaa valkokastikkeella ja mustapippuria ja suolaa. Lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja maksalaatikkoa rusinoilla. Kinkku monen sentin rasvalla sinappi/korppukuorella omasta uunista. Ruskeakastiketta ja itse tehtyä vahvaa konjakkisinappia. Lämpimiä kalkkunan koipia käsin kalvaen. Karjalanpaistia ja kuoriperunoita lämpimäksi. Vihersalaattia italialaiskastikkeella. Saaristolaisleipää, setsuuria ja uunista lämmintä hapanleipää. Leikkeleitä kaikkien makuun.
    Riisipuuroa mantelilla ja sekametelisoppaa. Viinirypäleitä.
    Kylmää kirkasta sahtia ja viinejä kullekin ruoalle erikseen.
    Lopuksi kaffeet ja moukut konjamiinia.

    Tätä sitten jatkamme kaikki Joulun pyhät ja lopuksi teemme kinkun jäänteistä luineen hernekeiton.

    Sitten käymme vaa álla tavan mukaan.

  9. No ei tule kirppukasaa mulle ei ole muuten tullut vuosikymmeniin ei muuten ole tarvetta kun lapsetkin alkaa oleen n 50 v ja lasten lapsetkin jo n 30 vähän päälle
    En ole koskaan pitänyt tuosta kuusi hommasta vaikka se nyt piti hakea tammelan torilta turhaa hommaa kokonaan terv tepivaari

  10. Tuoreen kuusen tuoksua ei voita mikään. Mutta puolet porukoista on jo allergisia sillekin. Jos vielä poltettaisiin kynttilöitä, niin kuin tapana lapsuudessa oli, osa pyörtyisi jo pelosta CO2 päästöihin.

  11. Joo ja samalla tuot kaiken maailman ötökät huoneeseen jossa ne herää kun on lämmintä ilmaa
    Ja tuoreen kuusen haisuja mieluusti vain metsässä ei huoneessa sisällä terv tepivaari

  12. Joulun olen aikuisikäni viettänyt aina samalla tavalla, perhepiirissä ja joulukuusi nurkassa. Syömisen juhlaahan se myös pitkälle on. Olen perheeni kokki ja aina laitan saman kattauksen, ylikypsäksi takan uunissa paistettu kinkku, liharullat (naudanpaistista, sisällä pekoniliuska, pippurijuustoa ja luumu), rosolli ja itse tehty italiansalaatti (liha keitettyä naudankieltä), muutaman lajin silakat ja sillit, lohta graavina ja kylmäsavuna. Jälkiruoaksi riisipuuro mustikkasopalla, kahvia, kuivakakkua ja päälle lasi VSOP laatuista konjakkia. Tähän olemme tottuneet enkä aio muuksi muuttaa. Taustalla ruokaa sulatellessa soi Bachin jouluoratorio ja perinteiset konstailemattomat joululaulut.

  13. Meidän emännällä on vapaata joulunpyhät.
    Minä valmistan ruuat ja pitkän kaavan mukaan syömme; alkupalaksi ohuita basturma-siivuja, chevicheä, kylmäsavulohta, siperialaisia pelmenejä, blinejä mätitäytteellä, venäläistä suolakurkkua hunajassa, ruukkusilliä, italian salaattia (salade olivier).
    Lämpimänä ruokana Kiovan kanaa, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, liharullaa, coleslaw-salaattia, valkosipuliaiolilla.
    Siksi pieniruokaisia olemme, että jälkiruokaa eri tarvita.
    Joululeiväksi leivon tattarijauhoista ja hiivaleipäjauhoista vuokaleipää; siitä saa makoisia välipaloja pyhäpäiviksi; blinileipiä, sillillä päälystettyjä, smetanalla ja muikunmädillä koristeltuja, päälle tillisilppua ja mustapippuria, niin ja tietysti leivän päälle sipulirouhetta. Ennen päälystämistä leipäsiivut paahdetaan.
    Ruokajuomana Velkopopovický Kozel Dark, vaimo juo omia mehujamme.
    Pari snapsia valkosipuliviinaa kuuluu myöskin pöytäämme.

  14. Kyllähän se kuusikin pitää olla, sen muistaa niin hyvin kun isän kanssa kahlattiin kainaloita myöten lumihangessa. Silloin oli tapana, että sitä lunta todella oli ja monesti myös pakkanen.

    Aikanaan mitä minä muistan kuusessa poltettiin eläviä kynttilöitä ja jollain narulla ne olivat oksanhaarassa kiinni. Ei silloin ollut mitään peltisiä kynttilänjalkoja, kyllähän se sitten olikin tulipalo hyvin lähellä. Ei se kuusi sitten ollutkaan kuivumassa montaa päivää joulun jälkeen.

    Puisessa ristikossa kuusi yritti seistä pystyssä, milloin minkäkin päin vinossa. Ei se ollut harvinaista, että kuusi jopa kaatui, sitten vaan nostettiin pystyyn ja lattialla oli kasa neulasia. Eihän siihen puiseen jalkaan voinut laittaa vettä, joten kuusi kuivui ennen aikojansa.

    1. Kovasti tulivat lapsuuteni joulut mieleen Pentin kertomuksesta. Sekin että meitä oli kolme sisarusta ja aina kova kiista kuka sai minkäkin harvoista kuusenkoristeista ripustaa.
      Juhlahetki oli minullakin kun pääsi isän mukaan metsään kuusta hakemaan, sama mieluinen rituaali oli juhannuskoivujen nouto.
      Joulupäivän herätys kirkkoon aamukuudelta oli raskas, ei ollut lapsena ymmärrystä että miksi mennään.

      1. En ole koskaan isän kanssa joulukuusta lapsuusaikanani hakenut. Meillä kun tuo joulukuusipaikka oli aivan talon nurkalla, saimme itse hakea kuusen.
        Isäni kuoli sitten tapaturmaisesti kun olin kymmenvuotias, joten myöhemminkään näitä kuusenhakureissuja ei ollut.

  15. Meillä laitetaan tuo joulukuusi (pihtakuusi) tuohon etupihan sisäänkäynin portaille ja siihen kynttilät (ulkokäyttöön hyväksytyt), siinä se kuusi saa olla sitten tammikuun puoliväliin. Muita jouluvaloja meillä ei ulkona olekkaan.

  16. No, tulihan se siltä, perinteinen Joulunviettotapa, vaikka aika kuivakkaalta aluksi näytti. No, voin kyllä myöntää, että kuvaamani tapa on koloelma pitkältä ajalta. Nykyisyys on hyvin pienimuotoista, mutta juhlallisuutta kunnioitamme. Pöydässä vähän, mutta hyvää.

  17. Eipä tuo meidänkään pöytämme takavuosien tapainen ole mutta kahdelle riittänee. Olemme tosiaan vaimon kanssa sopineet, että hän viettää ”joululomaa” ja minä olen kokki ja tarjoilija.
    Bastrumin laitoin jo suolaan (sisäfilettä), viikon päästä sitten alkavat kuivausvalmistelut. Kalat ja mädit ovatkin jo pakkasessa ja ensi viikolla teen pelmenit. ”Kinkunpäitä” ostamme tuosta naapurista kissojen jouluherkuksi.
    Blinileivän teen vasta jouluviikon alussa.
    Kovan metsästyksen jälkeen vihdoin löysin netistä sarviapilan siemeniä(chaman), paahdan ne ja morttelissa teen rouheen, kurkumajauhetta löytyykin kaapista.
    Oikeastaan tässä olen melkoisen hankintalistan jo saanut aikaiseksi; jouluruuhkiin en mene.
    Niin, ja tehdäänhän meillä joulunpyhiksi ihan perinteisiäkin blinejä mätitäytteellä.

  18. Tulihan Myllymatin puheista mieleeni joulukirkkoon meno, olihan se todella raskasta ja puoliksi nukuksissa oltiin. Minä olen elänyt aikana, kun vielä pääsi hevosella ja reellä, mukavahan siellä vällyn alla oli. Tuli aika, kun aurattiin ja hiekoitettiin tiet niin hyvin, että ei sinne päässyt enää hevosella. Loppuaikoina levitettiin vielä suolat ja autot valtasivat tiet.

  19. Monet matkat olen reellä taittanut, isän kanssa. Karhijärven yli mentiin serkkujen luo vierailemaan. Muistan kun isä osasi kertoilla yllättävän paljon tähtitaivaasta siinä matkaa taitellessamme.
    Pari kertaa muistan ainakin kun reellä mennen käytiin joulukirkossa.

  20. Itse paistettu kinkku uunista ja hyvän punaviinin kera peruna ym loorat mukaan sekä aamulla riisipuuro väskynäsopalla – lahjoista paras on oma ja kanssaihmisten terveys!

Kommentoi