Kuivaliha; käsitteitä.

Kun puhutaan kuivalihasta; aina ei suinkaan puhuta samasta asiasta. Termejä; aurinkokuivattu, seinäkuivattu (Lappi), pemmikaani, jerky, italialaiset ja espanjalaiset ilmakuivatut kinkut, … jne.

Aivan tarkasti ottaen puhutaan hieman eri asioista.

Aurinkokuivattua tehdään kauko-idässä, seinäkuivattua lähinnä poronhoitoalueella, pemmikaani ei oikeastaan ole kuin osaksi kuivalihaa,  italialaiset ja espanjalaiset ilmakuivatut kinkut taas aivan oma ryhmänsä.

Venäjällä, lähi-idässä taas tehdään sitä oman mieltymykseni mukaista jopa viikon umpisuolattua ja  huuhtelu kylmällä vedellä, kuivaus ja sitten maustetahna pintaan ja ilmavaan viileään paikkaan roikkumaan.

Lopputulos on mausteisen (mausteista riippuen) maukas, ei yhtään suolainen,  mietoarominen ja helposti siivutettava.

Kun tuolta netistä lueskelin erilaisia valmistustapoja; tuo umpisuolaus joillain kesti vain päivän, mausteita pintaan ja riippumaan viileäkaappiin.

Kyllä mielestäni se ilmakuivausajan kesto riippuu aivan miten liha on alkanut kuivautua. Alle viikon kuivausaika on aivan liian vähän.

No, tietenkin, kukin tyylillään.

11 vastausta artikkeliin “Kuivaliha; käsitteitä.”

  1. Meillä kun umpisuolataan tuo liha jääkaapissa, avoimessa astiassa. Suolaamisen jälkeen huuhtelu ja pari tuntia kylmässä vedessä, sitten maustetahna ja vain tuonne varaston (120neliömetriä) orteen roikkumaan; ei ole pikkulintuja, ei kärpäsiä yms. Siellä se liha viihtyy viikon jopa kaksikin ja sitten herkutellaan.

  2. Lapin kuivalihasta en muuta sano, kuin, että ainoata maukasta kuivalihaa olen Lapissa saanut Lintu-Antin kammilla yöpyessäni ja se oli poron sydäntä.
    Teolliseen kuivalihaan en kajoa.

  3. Lapissa kuivattu poronliha on ansa. Se on hyvä ja maukas särvin sinänsä. Mutta, kun popsit sitä vain mielihyväkseen, turpoaa maha ja meinaa poksahtaa. Niin täyttävää se on.

  4. Minun käsitykseni lappilaisesta kuivalihasta on se, että se lienee lähinnä beef jerkyä, siis leikattu aivan liian ohuiksi siivuiksi ja kuivattu lähes korpuksi.
    Toisekseen se yksityisen valmistama on hygieniatasoltaan varsin kyseenalaista; minun mielestäni lintujen tulee ruokailla lintulaudalla, ei lihankuivaustelineellä.

  5. Joo, kyllä minä aina Lapin reissuilta Anteron porosta toin puoli ruppia raakapaloiteltuna poroa.
    Ei minulla mitään poronlihaa vastaan ole; on vaan nykyisin aika hintavaksi vedetty ihan ”aidaltakin”.
    Nykyisellään en poronlihaa osta, laadukasta lihaa saan Tammiselta, siis nautaa.

  6. Se kuivattu poronliha oli meillä aina Lapissa eväänä, kun olimme Suomi Juoksu- viestissä mukana vuosittain. Tein siitä kuivatusta myöhemmin keittoja, jotka olivat riivatun hyviä.

Vastaa käyttäjälle Niilo Mäkelä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *