https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/3133767
Valmisruokia alkaa Keskon marketeissakin tarjoamaan Finnairin omistama valmisruokaa tarjoava yritys.
No, mikäs siinä, onhan sitä einesruokaa jo entisestäänkin tarjolla ns osaamattomille; hyvä markkinarako, ehkä.
Toisaalta; mihin me suomalaiset oikein joudumme kun kukaan muutaman vuoden jälkeen ei osaa edes alkeellistakaan ruokaa valmistaa; osaamme ainoastaan lämmittää ruoka-aineita ja lisäillä siihen jos mitä?
Minä en osaa ruokia laittaa, ei edes vähääkän kiinnosta, no jotain osaan mlkrolla lämmittää. Niin kauan kun joku laittaa, minä en puutu asioihin, se on sitten joskus kenties.
Jos pakko tulisi, osaisit kyllä nuotiolla makkaran kärtsätä, mutta jonkun pitäisi ensin se makkara tehdä.
Tai sitten tikkuahvenia nuotiolla, se vaatii vain ahvenet, risut, tulitikut ja nuotion. No, onki ja madot tiehenkin.
Tuosta on hyvä opetella.
Paikkaamaan minäkin opin kävyllä. Näppärät sormet siinä tarvittiin.
Onhan sitä makkarat tullut käristetyä ja saunan kiukaalla monet kerrat lämmitettyä, ne vaan ovat niitä yksinkertaisia hommia , joita minä en luokittele ruoan laitoksi. Osaan tietysti keittää munat ja perunat, keittää kahvit ja jne.
Safariasiakkailleni en yleensäkkään mitään poltettuja makkaroita tarjonnut.
Meillä oli tapana tarjota kainuulaista raakamakkaraa nuotiolla, joskus myöskin muikkuja halstarissa, joskus harvoin loimutettua siikaa tai lohta (kirjo-).
Monasti olen esim tammukkaa, yms, tikun nokassa kypsentänyt, joskus tikkupullaakin.
Nuo olen jo armeijavuosillani opetellut; pioneerionkikin on tuttu, siis se tulenkuvauspanos.
Itselläni on ollut ilo saada oppia ruoanlaittoa ja leipomista hyvin monipuolisesti jo ihan pikkupoikana, eikä ”opettaja” ollut ihan amatööri.
Ruoanlaitto ja se leipominen on meillä käytännössä täysin minun tehtävä, vaikka toki emäntä osaa, mutta minulle se on helppoa ja jopa hauskaa.
Sama vika meidän ”hartikaisella” kuin Mikalla.
Meillä tuon leipomisen hoitaa ehtoisa emäntäni; minä taas värkkäilen näitä kaikenlaisia teelmyksiäni.
No, eivät oppi-isänikään mitään noviiseja olleet; Jaakko Kolmonen ja Keijo Vanamo,
Ikuisesti kiitollinen heille olen monipuolisista opeista. Siitä oli aikanaan hyvä jatkaa.
Vanamon ja Kolmosen kokkiohjelmia on laitettu jonkin verran nähtäviksi Ylen Elävään arkistoon ja paljon enemmän YouTubeen. Katselen niitä hyvin mielelläni Heikin ja Kaijan ja Rintamäkeläisten ohella. En kuitenkan hae niistä käytännön ruoanlaitto-ohjeita. Ohjelmat ovat mielestäni mainiota viihdettä, valistustakin, mutta ei niistä ole sellaiseen
Yksi esimerkki herrojen epäkäytännöllisyydestä tavallisen työssäkäyvän tallaajan näkökulmasta: V. ja K. kerrankin ylistivät jotakin aamupuuroa terveelliseksi ja ravitsevaksi, suosittelivat valmistamaan sellaista aamulla ennen työhön lähtemistä – kypsennysaika 40 minuuttia. Heidän ohjelmistaan paistaa läpi herrojen tausta huippuluokan ravintolakokkeina, siis suurkeittiössä mestareina työskentely jossa on paljon aputyövoimaa taustahommiin. Tiskiä syntyy paljon.
Harva on halukas käyttämään tunteja päivässä ruoanlaittoon ellei se ole vartavasten mieluisa harrastus.
Niin; Viljo, se onkin minulle todella mieluinen harrastus. Nautin siitä kun saan aikaiseksi ruokaa, jota vaimonikin kiittelee.
Ei siihen tarvita mitään muita ruoka-arvosteluita.
Nautin hyvästä ja itsetehdystä ruuasta, mitäs kielteistä siinä sitten olisi?
Jaa, en todellakaan lentokoneateriasta kymppiä maksaisi.
Surkeat maut ja olematon annos eivät todellakaan kiinnosta.