Paljon olen eläinten kanssa touhuillut, koirallista elämääkin yli 60vuotta. Koirista uskoisin tietäväni paljonkin ja näyttää siltä, että kissoista on vielä paljon oppimista.
Se, tuo Mirri (vanha Mirri, kuten vaimoni ilmaisu on) kun ilmaantui hiukan runsaat kolme vuotta sitten pihapiiriimme, aluksi luulin, että sitä houkutteli ruoka, ehkä vähän mutta huomasin muutakin. Mirri istuskeli tai makoili päivät pitkät tuolla saunan terassilla, silmät viiruilla, melkein näytti nukkuvan. Oli siis tekemättä mitään, oli vain. Siihen muuten harva ihminen pystyy, siis olemaan vain ja ainoastaan istumaan paikallaan. Koiraltakaan tuo ei aina onnistu.
Minua muuten viehättää se, että tuo Mirri on omalla tavallaan seurallinenkin, vaikka muita ihmisiä väistää.
Nyt viimeinen havaintoni on Mirrin käyttäytymisessä se, että kun menemme saunalle ruokailemaan (Mirrit, en minä), Mirri kulkee edelläni häntä ”lipputankona”, Pikkumirri perässä ja minä jonon viimeisenä. Postipolulla järjestys käännettynä.
Mirrin ensimmäisen hiirihyökkäyksen (myyrä) havaitsin parisen vuotta sitten. Siitä teimme kontrahdin, Mirrille on työtään vastaan sapuskat taattu (ruokapalkka) lopun ikäänsä. Saas nähdä kuinka Pikkumirri omaksuu samat hommat, havaintoa ei vielä ole.
Pikkumirrillä on muuten uskomaton kyky. Se seuraa kyllä minua kaikkialle mutta kun olen lähdössä autolla, Pikkumirri palaa mökilleen, ei tule lähellekkään autoani. Kun palaan, Pikkumirri on vastassa siinä talon nurkalla ja saattelee minut pihaan. Ilmeisesti tunnistaa auton äänen.
Tässäpä tämän aamun Mirrit.
Olen kuullut, että kissaa ei voisi käskeä. Pikkumirri kun kaikkialle tunkee mukaani; kun sanon sisään mennessäni tiukalla äänensävyllä; et tule, jää Pikkumirri alarappuselle, tosin hyvin loukkaantuneen oloisena. Sisälle kun olisi niin mukava päästä mukanani, ainakin sen mielestä.
Lapsuuden kotipiirissäni oli aina kissa ja se huolehtivat hiirien loitolla pidon, mutta kissat olivat aina itse asioistaan päättäviä. Niille muuten maistui vasta lypsetty lämmin maito ja tiesivät olla paikalla lypsyaikaan.
Kissathan kyllä mielellään syövät maitoa mutta kun kissa syntyjään on laktoosi-intolerantikko; nykytutkimuksen mukaisesti kissalle ei saisi antaa lehmän maitoa.
Meillä kissat juovat vettä.
Tänä aamusella kun kävin kanalassa poimimassa vähät munauksetkin, ykskaks Pikkumirri pomppasi sinne munintapesille; nokasta nokilleen sai, siellä kun viimeisen munauksen tekijä vielä oli pesässä.
No Pikkumirrihän oppii näin elämän koviakin nokkaisuja.
No tänään sitten sanoin vaimolle; lähdemme Pikkumirrin kanssa laittamaan kanat kanalaan.
Sanoi katselevansa, Pikkumirri tiesi heti hommamme, alkoi kanojen vaanimisen. Tietenkin sitten saimme kanat kanalaan; vaimo vain ihmetteli Pikkumirrin ja minun yhteistoimintaa.
Monet koirat omistaneena; en koskaan osaa rinnastaa Pikkumirrin minuun sitoutuneisuutta. Se hyväilee ihmisen ja eläimen yhteenkuuluvaisuutta.
Nukuin aika makeasti viime yön; jouduin polvikipuuni iltapäivällä ottamaan yhden Trampalgiinin ja se alkaa nopeasti nukuttamaan.
En ollut ainoa, joka nukkui sikeästi, mennessäni ,lehteä hakemaan, Pikkumirriä ei näkynyt missään, laatikolle sitten lähdin. Kun käännyin laatikolta pihaan päin, Pikkumirri ryntäsi vastaan hirmuista vauhtia; kierteli jaloissani aivan sen näköisenä; anteeksi kun nukukin pommiin. Matka jatkui sitten ennallaan ja Pikkumirri sai aamiaisensa, samoin kuin minäkin sisälle mentyäni.
Tänä aamuna kun menin ulos lehdenhakuun (03.20), ei ollut Pikkumirri nukkunut pommiin, oli ulko-oven takana passissa ja ihan sen näköisenä; tultiinhan sieltä viimeinkin. Siitä sitten postilootalle ja takaisin aamiaiselle, Pikkumirri saunalle ja minä sisälle.
Hiljainen oli viime yö, vain kuusi videonpätkää a 15 sek.