Eilen puolenpäivän aikoihin puhelimeni soi; tuolta runsaan kilometrin päästä tuttava soitti kanoistamme.
Onko teiltä kana hukassa kun täällä kuleksii ruskea kana, semmoisia kuin teilläkin on.
Asia tuntui heti mahdottomalta; poistuisivatko kanamme pihapiiristä? Selvää piti ottaa.
Lähdin ulos ja kanoja ei näkynyt missään; ei sinällään tavatonta. Olin jo lähtemässä kun sieltä ”viidakon” siimeksestä marssikin sitten koko katras esille. Siis se siitä.
Pointtina tässä kuitenkin siinä, että vieläkin pienessä kyläyhteisössä pidetään huolta toisistaan. Se on hieno juttu se.
Kyläyhteisöön minäkin hieman viittasin aamun kirjoituksessa. On se vaan tosiaan hienoa kun ihmiset pitävät huolta toisistaan. Huvittavia nuo kanat miten porukalla liikkuvat.
Kanahan on laumaeläin ja vieläpä kovin laumasidonnainenkin; laumassa on turvallista. Kaksi kukkoa huolehtii järjestyksenpidosta; on huvittavaa kuinka silloin tällöin kukko asettuu poikittain kanan eteen, roikottaa siipeään ja polkee jalkaa. Ilmoittaa kanarouvalle, kuka se herra parvessa on. Kanaparvessa sovinismi toimii ja voi hyvin-
Vielä tuosta kanojen käyttäytymisestä. Huolehtii kuin kanaemo lapsistaan. Pitää ja painotetusti paikkansa; ihmisellä oppimisen paikka.
Kun untuvikot kuoriutuvat; nehän ovat pesäjättöisiä, emo huolehtii, että poikaset pääsevät aika-ajoin lämmittelemään emon alle, emo opettaa ruokatavat, so kuopimalla etsimään syötävää, emo jakaa herkkupaloja pienilleen, vahtii ympäristöä ja pienestäkin varoituksesta ovat pikkuiset emon alla. Emo ei myöskään päästä parven muita kanoja lähellekkään pikkuisia; sellainen se on kanaemo.
Kyllä on mukavia tarinoita Kalle. Luen niitä aina Mirjamille ja ihmettelemme kanojen maailmaa. Niitä on varmaan mukava seurata.
Kanaparvi on muuten sosiaalisuudessaan esimerkillinen, siinä vallitsee hyvä järjestys, tiettyyn rajaan saakka; maatiaiskanoilla äärimmäinen parven koko on parikymmentä yksilöä, isommassa ei sosiaalisuus enää toimi.
Kokemukseni mukaan, pari kukkoa ja kymmenkunta kanaa lienee ihanteellisin parvi.
tämmöiset todella vapaat kanat muuten omaksuvat eräänlaisen puolivillin eläimen toimintamallin, kaikki outo on vaarallista, kunnes toisin todetaan, kanat oppivat mm varislintujen varoitusäänet, oppivat varomaan kaikkea lentävää (haukka?), oppivat jopa tulemaan paikalle kutsuttaessa, kanoilla on huomattavasti parempi muisti ja ongelmanratkaisukyky kuin koirilla; kana ei koskaan tee samaa virhettä uudestaan.
Maatiaiskana on perin juurin väärin ymmärretty ja sitä aivan nurinkurisesti verrataan laitostuneeseen tuotantokanaan.
Kyllähän pienessä kylässä asumisessa on pääosin positiivisia puolia, mutta on niitä negatiivisiakin, onneksi kuitenkin aika vähän.
On siinä kyläyhteisössä tietysti puolensa, eikä aina niin pelkkää hyvää.
Enhän minä Pentti mitenkään pyri romantisoimaan tätä kyläyhteisöelämää.
Asia vaan nyt mielestäni on sellainen, että syntyperäinen hämäläinen näkee asiat hieman toisin kuin karjalaisperäinen. Siinä vissi ero.
Kanta-Hämeeseen muuttaneena sen varsin hyvin olen aistinut yli 40-vuoden aikajanalla.