Telliskivessä.

Palasin juuri ruokailemasta, ihan vakiopaikassani vatsani täytin. Ei mikään Tallinnan Tripadvistorin huippuluokkittelema, vaan oman makuni mukaan.

Ruoka, seasnizel, mulgipuder, salad, kylm piparjuursoos = perunamuusi, possunleikkele, salaatti ja kylmää piparjuurikastiketta. Leipä oli aivan tuoreen pehmeätä ja kurkunkostukkeeksi ravintolan omaa tummaa olutta. Artikkelikuvaan siksi,  että se mulgipuder  on siellä leikkeen alla ja leikkauspinnastakin näki, ettei sitä leikettä pelkällä paneerauksella paksunnettu.

Sain  tutun suosikkitarjoilijan, nuori siro ja hoikka, kohtelias, silminnähden suoraryhtinen ja kiiti letti heiluen ympäri ravintolaa, sellaisella vauhdilla, että hirvitti.

Ihmettelen muuten näiden tarjoilijoiden asiakasmyönteisyyttä, kohteliaisuutta ja silmin nähtävää asiakaspalveluasennetta; se kun palkka tällä alalla jää alle tuhannen euron ja tässäkin ravintolassa, kovinkin suomalaisten turistien suosiossa, juuri edullisen hinta-/laatusuhteensakin vuoksi. Pääosa suomalaisista ei lukeudu niihin kaikkein helpoimpiin palveltaviin, varsinkaan ns risteilyasiakkaat. Vaaditaan, kiitosta saa hohtimin kiskoa esiin ja lasku maksetaan viimeinenkin sentti taskuun keräten.

Tämä ateria; kaksi 1/2l tummaa talon olutta, ateria kokonaisuudessaan, yhteensä 15,75€ ja todella kylläiseksi tulin ja ateria todella maittava.

Edellisestäkin huolimatta; nämä tytöt näyttävät pitävän korkeata työmotivaatiota tärkeänä. Hymykin heillä on herkässä ja asiakas tuntee tulevansa arvostetuksi.

One Reply to “Telliskivessä.”

  1. Tulipa sen verran kävelylenkkiäkin tehtyä, että poikkesin siellä satama-altaan perukoilla ja tapasin vuosien takaisen tuttuni; eläkemamman siinä sataman pohjukan kivitolpan päässä tapansa mukaan muutamia ropoja hankkimassa.
    Tunsi minut´; tere, teretere. Kuulumiset vaihdettiin, jonkun lantin sinne purkkiinkin laitoin, sitten matka jatkui.
    Ei käy kateeksi sikäläisiä eläkeläisiä.

Kommentoi