Tukeva päivällispihvi.

Tulihan eilisnä päivänä muotoiltua runsas puolisen kiloa paahtopaistia pariksi pihviksi.

Paahtopaisti oli yön yli piimään upotettuna (mureutus) jääkaapissa. Tuo piimällä mureuttaminen on ikivanha keino lihan käsittelyssä.

Mausteilla en paljon kikkaillut, suolaa ja pippuria; paistorasvaan ensin oliiviöljyä (käytän kreikkalaista Filos ladolia ekstra neitsytöljyä), kun pannu on kuuma, sitten voita ja sekoitus.

Puoli tuntia ennen pannun lämmitystä, hieroin pihvien pintaan suolaa ja pippuria, sen jälkeen öljysin pihvit ja lisäsin hieman pippuria ja suolaa.

Sitten pihvit pannulle ja paistorasvaan pari rosmariinin oksaa ja sekä kaksi isoa kynttä Peipsijärven valkosipulia siivuina.

Pihvit paistan aina kerran puoleltaan, siis vain yksi kääntö.

Paistamista molemmin puolin n 3 min ja siirsin pihvit kasariin ja paistoliemet rosmariinit ja valkosipuli samoin pihvien päälle, kasari liedelle, alueelle, jossa pysyy kuumana mutta ei paistu. Tätä vaihetta ammattikokit kutsuvat pihvin lepäämiseksi.

Salaatiksi tein tomaatti/basilika-salaatin ja siihen yksi punasipuli siivutettuna. Tomaattina käytin kirsikkatomaatin puolikkaita. Myllystä hieman pippuria pintaan ja oliiviöljyä; sekoitus.

Pihvin kanssa valkosipuliperunoita, kastikkeeksi tuli paistoliemi.

Vaikka its sanonkin, maukasta tuli. Suomalainen liha oikein käsiteltynä on mainio raaka-aine ja sitä ei liialla maustamisella tule pilata.

Tuo liha muuten tulee ottaa huoneenlämpöön tuntia ennen valmistamista. Paistinpannussa   tulisi olla tilaa puoli pannun pinnasta, näin pannu ei turhaan jäähdy.

Pihvien käsittelyssä käytän, ikään kuin kookkaita pinsettejä, 40cm kokkipihtejä, niillä käy myöskin esim salaatin sekoittelu mukavasti.

7 Replies to “Tukeva päivällispihvi.”

  1. Pitänee tähän lisätä kommentti vähän vain aihetta sivuten.
    Olen aina ihmetellyt, siitä asti kun jotenkin olen oppinut tätä pihvin paistoa; mikähän se pippuripihvi onkaan?
    Pihvinpaistossa käytän mielestäni runsaasti pippuria; pippuripihvikö? Kyllä minun pihvini ovat aina vaan pihvejä, lisukkeet, juurekset, kastikkeet, yms, niillä mielestäni saadaan vain lisänimikkeistöä, ei välttämättä muuta.
    Saatan olla väärässäkin mutta tämmöinen tuntuma ja ajatelma minulla on. Mitäs siitä, kaukana ammattikokista kun olen.

  2. Se on se marmoroitu sisäfile kyllä herkkua mutta … kallista. Se maksaa yli 140% enemmän kuin laadukas paahtopaisti. Mureata paahtopaististakin saa yllä kuvaamallani tavalla.
    Kastikkeita en oikein harrasta, pl erilaiset kesäiset ns tuorekastikkeet.
    Linkkisi luin ja hyvältähän tuo näytti; paitsi tuo varoitus käyttää pippuria, ei maustepippuria, joka ei ole sukuakaan pippureille. Maustepippuri on sukua mm suomalaiselle katajalle, kuuluu siis myrttikasveihin. Kukahan vähänkään ruuanlaittoon kokemusta omaava käyttäisi pippurien asemasta maustepippuria?
    Väite, että pippuripihvi tehdään ainoastaan sisäfileestä, on ainakin minun mielestäni vähän liiankin jyrkkä tai sitten minulla on varsin talonpoikainen maku, mikä saattaa pitää paikkansakkin.
    Sanalla sanoen; kokkaamisessaan jos tuntuu onnistuneensa, vaimon ja omasta mielestään, silloin katson olevani vähintäänkin oikeilla jäljillä.

    1. Joo, ei missään tapauksessa maustepippuria, vaan niin kuin tuossa ohjeessa sanotaan, mustaa pippuria lisänä kokonaisia punaisia väri-ilmeen ja maun vuoksi.

  3. Näissä minun ruokablogeissani ei ole alkuunkaan tarkoitus kilpailla ruoka-ammattilaisten sarjassa.
    Minun tarkoitukseni on tehdä maukasta ruokaa, mielellään kotimaisista raaka-aineista, aivan kuin kunnioitetuilla oppi-isilläni, Veijo Vanamo ja Jaakko Kolmonen; molemmat nyt jo estraadeilta poissa.
    Liharuuasta, esim ribsit, joskus aikanaan köyhien lihaa, kaslerit, naudan ja sian vatsalihat, … jne.
    Näistä saadaan erinomaisia liharuokia, kunhan opiskellaan ja harjoitellaan.
    Kala; kaikkein lähinnä sydäntäni on aina ollut tämä alikalastetetut, kuore, särkikalat, mm kesäinen made, … jne. Kaikista näistä saadaan mainiota ja edullista ruokaa pöytään, kunhan jättää ennakkoluulot pois.
    Kuten jo yllä sanoin, nämä minun kirjoitukseni ovat tämmöisiä kotikokin tuotoksia, ei niitä kannata vertailla ammattilaisiin.

  4. Tulinpahan oikein uteliaaksi Heikin tarjoileman linkin; Herkkukasari, johdosta.
    Minä kun yleensä ostan pihvilihani Harri Tammisen lihatukun tuotteista, joten tulipahan selville sekin, että mustan Angus-härän paahtopaistia se oli, josta nyt pihvini paistoin. laadukasta.
    Tuohon pihvi sanaan perehdyin vähän enemmänkin. Katselin esim sipulipihvin raaka-aineita; näytetään esim Helsingin kulttiravintoloissakin tehtävän, jauhelihasta, porsaasta, naudasta jne, reptiikkakin poikkeaa aika rajusti eri paikoissa.
    Ainoa, mitä en oikeastaan jaksa pihviksi ajatella, on tuo nuijimalla pienestä lihaköntistä valmistettu ja vahvasti paneerattu ”pihvi”; tämmöinenkin pippuripihvinimikekin löytyy kuin porsaan pippuripihvileike … ??
    Mielipiteeni on edelleenkin, että ruuanlaiton eri suuntaukset varioivat vahvastikkin; käsitteet pihvi, leike, -pata, paisti, … ine, lienevät melkoisen selkeitä käsitteitä.

Kommentoi