Täällä heitellään monenlaisia käsityksiä yrittäjyydestä; suurimmat asiantuntijat näyttävät löytyvän ryhmästä, joka ei koskaan edes ole ollut yrittäjä. Niinhän se yleensäkkin lienee; kateus, tuo aina uusiutuva luonnonvara, lienee suurin moottori.
Jos yrittäjänä, yksin yrittäjänä jopa työllistäjänä; vähäisintäkään kokemusta lienee, kannanotot, olivat sitten vasemmistolaisia/oikeistolaisia ja siltä väliltä, eivät poista tuota ydintä; yrittäjyyttä.
Tietämäni mukaan yrittäjiä löytyy ihan vasemmistosta sekä oikeistosta; yrittäjiä molemmat.
Mitä tulee yhteiskunnan tukiin; henkilökohtaisesti mitään en n 30-vuotisen urani aikana ole saanut, jos en hakenutkaan.
Kommentoisin tähän vielä tuota erään blogistin kannanottoa, honon yrityksen annettava kuolla.
Yritys ei aina lähde oletetulla tavalla liikkeelle; omalta kohdaltani aluksi laitoin ihan omaa rahaani yrityksen ”lainoitukseen”, vaikka se laskikin omavaraisuusastetta ja niin tein pitkin yrittäjäurani aikana jatkossakin.
Minulla olivat omat tukkurini, yms. Homma toimi.
0-luvun laman piti meitä kaikkia opettaa; kuinkas meno?
Minulla on ollut kaksi soitinliikettä, oma ihan yksityinen musiikkileikkikouluineen, toinen F-Musiikin ketjukauppias, kolmas IT-alan liikennesovelluksiin erikoistunut.
Ensimmäisen jatko oli tuo F- musiikki, joka lopetettiin jo 80-luvun lopussa, kun koko Suomi oli myyty pystypianoja ja urkuja täyteen. Omaa pääomaa ja velkapääomaa oli rutkasti, ja piti huolehtia varaston ja pääoman kierrosta tarkkaan. Siitä selvittiin ehjin nahoin kuiville.
IT-alalla otettiin hiukan turpiimme, kun Suomi ei ehtinyt (Tieliikennelaitos) digitoimaan liikennemerkkejä ym. aikataulussaan ja jouduimme myymään ideat japanilaisille.
Mutta seuraavat ovat jo putkessa. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Pitkäaikainen yrittäjä tietää kolhuineen ansat, joten heitä pitää kuunnella.
Tällaisesta tilanteesta ei kukaan taas osannut tehdä riskianalyysiä.
Oikeat työllistävät ja tulevaisuuden yritykset pitää pelastaa tässä tilanteessa.
Oikeastaan tämä yrittäjyys on samalla kertaa yksinkertainen kuin samoin kohtuukllisen monimutkainenkin asia. Yrittäjän kun pitäisi hallita tulevat rahavirrat, kulut, investoinnit, poistot, jne; ei ole helppo yhtälö.
Joskus onnistuu, joskus tulee takapakkia. Sitä se on yrittäminen.
Läheskään kaikista ei ole yrittäjiksi, ja siksi yrittäjien ”joukkotuho” on pitempi aikainen katastrofi kansantalouden kannalta. Tämä on tullut hyvin näkyviin 90-luvun alussa tehdyn yritysten ”joukkoteurastuksen” seurauksia katsellessa. Tuolloin monet oikeanlaiset ”geenit” omaavat yrittäjät ajettiin taloudelliseen tuhoon, ja tuon tuhon seurauksena Suomi on kärsinyt yrittäjyysvajeesta ja työnantajien puttuessa työttömyydyydestä käytännöstä tuosta lamasta lähtien.Vastaava tuho pitää kertaa estää. Taloudellisesti heikkoja yrityksiä ei tarvitse väkisin pelastaa, mutta niitä pyörittäviä yrittäjiä ei saa asettaa ikuiseen velkaloukkuun, vaan heille tulee luoda mahdollisuus uuden yritystoiminnan luomiseen.
Tällä hetkellä omistan suoraan viittä pientä yritystä, ja yhden em. yrityksen kautta noin tusinaa pienehköä kasvuyritystä.
Yksi yritys tällä hetkellä pärjää, kaksi on pistetty jo taannoin talviteloille ennen koronaa, yksi on ottanut koronasta pahasti osumaa, mutta uskoakseni kassavaroilla + tosi tiukalla kuurilla selvitään. Yhden tila on vielä epävarma, mutta vaikuttaisi että sekin voi pelastua.
Tuet auttavat monia, mutta loppujen lopuksi toistan sen saman perhanan asian mitä olen vuosia sanonut: en kaipaa verohelpotuksia, en tukiaisia, mutta voisiko sitä saatanan byrokratiaa vähän vähentää?