Käsite työpaikkakiusaaminen kuuluu työturvallisuuskäsitteen alle.
Luottamusmiesten tulee ottaa kantaa työturvallisuuskysymyksiin. Mutta ei suinkaan työturvallisuutta heikentäen, vaan enemmän niinku parantaen.
Mielenosoituksellinen käyttäytyminen työtoveria kohtaan esimerkiksi puhumattomuudella on kiellettyä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6paikkakiusaaminen
Luottamusmiehen on vaikeaa saada oikea työpaikkakiusaaja ”psykopaattinen” tj. pellolle.
Työnantaja on velvollinen puuttumaan työnjohtajankin harjoittamaan kiusaamiseen. Jotenkin on jäänyt sellainen käsitys, että työnantaja olisi velvollinen korvauksiin, jos ei puutu.
Kyllähän psykopaatti voi olla hyväkin työnjohtaja. Heikkoutena on se, että suhtautuu alaiseen vähän niin kuin koneeseen. Tunsin yhden diplomi-insinöörin, joka oli niin empaattinen, että suhtautui koneeseenkin niin kuin ihmiseen. Korkealle pallille kipusi hän, tai sitten nostettiin.
Kaikenlaisia haittoja voi inehmolla työelämässä olla, minulle tulee posttraumaattisia stressireaktioita, olettaisin.
Tarkoitin toimitusjohtajaa.
Sanoisin haastavimmaksi sen tilanteen, jossa työpaikkakiusaaja on firman johtoa ja niin korkealla asemalla että jakkara ei heilu. Näistä tapauksista puhutaan medioissa aika paljonkin eikä oikein ratkaisua ole.
Vaikka menisi oikeuteen asti, kiusaaja saisi pari päiväsakkoa ja hän voisi silti antaa potkut kiusatulle joka kehtasi valttaa.
Tuo työpaikkakiusaaminen, koulukiusaaminen; mielestäni vähän kuin väkisin synnytettyjä termejä.
En ole edes koulukiusaamista koskaan kokenut (10v kouluelämää ennen varsinaista työelämää), ainoassa työpaikassani puolustusvoimissa, siis pitkä työsuhde, en tähän terminologiaan kuuluvaa koskaan todennut (yli 25v palvelua).
Sittemmin pienyrittäjänä; oma työpaikka + muutamalle työntekijälle töitä. Edelleenkin tuo työpaikkakiusaaminen jäänee minulle tuntemattomaksi.
Noin pari vuosikymmentä sitten oli Valituissa Paloissa juttu, jossa arveltiin, että ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaisi se, mikä aivotoiminto tuottaisi eniten mielihyvähormonia
Ihmisellä on kolme aivokeskusta:
– aivorunko (liskoaivot?), jossa muistaakseni asuvatten geneettisesti perityt vaistotoiminnot ja aistillisuus
– väliaivot, jossa majailevat sosiaaliset taidot ja kyky myötäelämiseen
– isot aivot, jotka puuhailevat yhtä ja toista tarvittavaa
Olivatten siis kai havainneet, että ihmisen suuntautuminen riippuu siitä, millä aivo-osalla hän mieluiten askartelee ja millä osalla toiseksi eniten ja mikä kolmesta on vähiten työllistetty.
Noista kolmesta saadaan kuusi erilaista yhdistelmää.
————-
Voisi kenties kuvitella, että psykopaatilla olisi väliaivot vähillä valoilla, aivorungon ja isojen aivojen hallitessa. Tässäkin yhdistelmässä olisi velä kaksi tyyppiä eli toinen, jossa isot aivot ideoineen olisivat määräävässä asemassa ja toinen, jossa vaistotoiminnat olisivat määräävässä asemassa.
Muistelen, että August Strindbergillä olisi näytelmä ”Liskojen yö”. Ehkä siinä yksi tai useampi ”lisko” käyttää maksimaalisesti isoja aivojaan palvelemaan vietistönsä tarpeita? Mene, katso ja tiedä!
Minä en viitsi mennä, enkä tule näin ollen tietämäänkään.
Lähden tästä Ystävän Kamariin eli vanhusten tuvalle.
Ai niin, muistelen VP:n jutussa mainitun, että jos henkilö kokee liikaa ympäristön painetta omaa ”aivojärjestystään” kohtaan, saattaa seurauksena olla ahdistusta.
Jos ei ole mitäänasiaa rikkurille ei mielestäni tarvitse keskustella jos tilanne menee suuremmaksi se ei ole kenenkään etu
En nyt kuitenkaan kuitenkaanvalitsi ekana n 20 vuotta vanhaa valittujen palojen jutustelua päällimäiseksi jutuksi
Mutta mikä laki sanoo että rikkurin kanssa on juteltava mielestäni ei sellasta lakia ole olemassa terv tepivaari
Työpaikkakiusaamisen takana on aina tavalla tai toisella työnantaja.
Jos sellaisesta valittaa, siihen pitää aina liittää työpanoksen selkeä vähentäminen.
Mitään porkkanaa ei pidä ottaa vastaan, jo tarjotaan myös keppiä.
Kuten Kyuu
ja viime vuosikymmenet työpaikoilla on jatkuva kisa omasta edusta ja oman työpaikan turvaamisesta keinoilla millä hyvänsä.
Ei ole tuo työkiusaaminen osunut kohdalle minullekaan, ei pitkillä työsuhteilla työntekijänä, eikä työnantajana. Ei ole liioin syytetty naisten pahoinpitelystä, eikä ole osunut omalle kohdalle niin villejä naisia.
Paljonhan on ollut puhetta kummastakin ja syytetty ehkä asiattomasti, ainakin minä luulen niin.
Tuo on Pentti juurikin niin kuin kirjoitit. Yrittäjä katselee, varsinkin pienyrittäjä, asioita asiakkaan lähtökohdista.
Hyvänä esimerkkinä meidän autohuollossa, jonka asiakkaana olen ollut yrityksen perustamisesta lähtien, siis yli 30 vuotta.
Kun tulee ns äkkitilanne, apu aina löytyy.