Kauris tuli 80 km vauhdissa kylkeen, ikkunaan sarvineen, toinen kylki meni kokonaan sisään, pelkääjän ikkuna räjähti törmäyksen voimasta tyttären päälle, sain pidettyä auton hallinnassa. Keli mitä huonoin, tienpinta mustaa jäätä.
Selvittiin molemmat, kyllä se ”noutaja” yrittää milloin mitenkin, ei pysty, koska meihin ei pystytä.
Oli tästä etiäinen kun lähdin tytärtä noutamaan käymään kotona, niin, ei pysty ”noutaja” ei.
Semmottii.
Sama on tullut kokeiltua kolmekin kertaa peuran kanssa. Ei muuta kuin peltisiä vahinkoja, sekä hengettömiä elukoita.
Kyllä tuo 80 km vauhdissa oli ihan rallielämys. Suurin huolihan oli tyttäreni jonka puolelle otus osui, onneksi ei lasi rikkonut muuta kuin tunteita.
Pimeä ja sateinen keli ovat pahimpia vaaroja.
Satoi alijäähtynyttä vettä, tie pölisi, mustaa jäätä, ei siinä kerennyt mitään.
Onneksi ajanut ajokoritin jälkeen välikopan Escortilla niin siinä oppi sen miten pitää autoa hallita, oli niitä turvalaitteita tai ei.
Ei pidä pelätä elämää, eikä kuolemaa, pitää pysyä siinä välissä.
Kauriita riittää myös täällä ja kun talvi on mitä on niin ne käytäytyvät täysin arvaamattomasti, kun ruokaa on joka puolella tarjolla.
Pääasia on kuitenkin se, että kukaan ei loukkaantunut, pelti on peltiä, ei sillä ole tunteita.