Koiran koulutuksesta

Varoitus! Tämä ei sovi kissojen ystävien luettavaksi, ei varsinkaan
sellaisten kissaihmisten joiden lemmikit eivät syö viattomia pikkulintuja.
Kuvassa koiramme tarkkailee vastikään puuhun ajamaansa kissaa. Se on varsinainen lempeyden ja kiltteyden perikuva. Edes avuttoman hiirenpoikasen turkista ei karvaakaan taittaisi. Mutta kissat se ajaa oitis sellaisia havaittuaan karmeasti äristen korkealle puuhun.
Koiramme kouluttaminen kissanajoon on ollut minulle ilo, aika helppoa myös johtuen sen synnynäisistä ominaisuuksista ja suuresta viisaudesta joka on ominaista melkein rotupuhtaille border collieille.
Katseltuaan aikansa koiran kissaharrastusta loihe naapurimme, pikkulintujen ystävä, muuntelemaan vanhasta sananlaskusta uuden version ”Parempi kissa koiran hampaissa kuin karussan koivun oksalla”

14 Replies to “Koiran koulutuksesta”

  1. Tuo Matin kertoilema; pätee hyvin Bordercollieen; sillä on erittäin voimakas saalisvietti, korostunut reviirivietti ja se yhdessä ne aikaansaavat ns ”paimennusvietin”, joka ilmenee koiran viettipäämäärän laumaviettiin ja jos sitä häiritään, koira toimii tai saattaa toimia hyökkäävästi, mm kissoja vastaan.
    Koirien perusvietithän ovat; laumavietti, saalistusvietti, hoivavietti, puolustusvietti ja suvunjatkamisvietti.
    Periaatteessa yksinkertaista.

  2. Paljon olen minäkin koiria kouluttanut, mutta yhdessä asiassa en ole onnistut.

    Nimittäin en ole koskaan onnistunut opettamaan koiraa lukemaan, enkä siksi ole toivottanut koiralle hyvää syntymäpäivää lehti-ilmoituksella tahi somessa.

    😉

  3. Mika, onko sitten vietetty kotona niitä syntymäpäiviä ja puhalleltu kynttiläkakkuja.

    1. Pentti, no on ne jääneet kyllä viettämättä myös kotosalla niin itseltä kuin koiruuksiltakin.

  4. Tuo Mikan kommentti lienee vitsi. Oikeasti koiraa ei kouluteta; vaan koiran käyttäytymistä ohjataan haluttuun suuntaan positiivisten kokemusten myötä.
    Pakolla opetettu, oli kyseessä koira tai vaikkapa lapsi, ei tuo pysyvää oppimistulosta.
    Olen opettanut kyyhkyjä, kanoja, koiria, jopa kissojakin. Sijaiskäyttäytyminen on myöskin muoto, joka tulee ymmärtää ja oppia hyödyntämäänkin.

    1. Kyllä minä olen opettanut koiraani ja se minua.
      Kerrankin pyyhkielin keittiön alakaapin ovea. Koira luuli, että yritin ovea auki. Se pani niskansa oven alle ja veti oven auki. Katsoi sitten minuun: Kas, näin se tehdään.”

      Se myös kertoi minulle elein erinäisiä asioita ja kärsivällisesti toisti eleitään, kunnes ymmärsin.

      1. Ihmisellä on paha tapa inhimillistää koiran toimintoja.
        Koirahan oppii vain kahdella tavalla; mallioppimisena tai menetelmällä ”näin tein, tätä seurasi”.
        Koiran oppimiskyky ei niin kovinkaan hyvä ole ,,, periaatteessa. Johdonmukaisella opetuksella sen saa oppimaan temppuja mutta se häviää mm kanalle pääsääntöisesti, mitä oppimiseen tulee. Koira voi käyttäytymisessään toistaa samaa virhettä useastikkin; kana (maatiaiskana, ei ”laitostunut tehomunija) oppii kerralla eikä toista virhettään.
        Olin kolmisenkymmentä vuotta sitten Tukholman pohjoispuolella koirakurssilla ja oppimisvälineenä oli … kana. Silloin kursseja järjestettiin ainoastaan Ruotsissa; nythän näitä kanakurssiksi kutsuttuja järjestetään monellakin paikkakunnalla.
        Asiasta kiinnostuneille; hakusana, kanakurssi.

  5. Tuli kissoista mieleeni, meillä oli kauan sitten susikoira joka erityisesti piti kissoista. Jos joskus kissa tuli meidän pihaan omin jaloin, niin kantamalla se piti viedä pois, koira kerran loksautti leukojansa ja se oli sillä selvä. Omista kissoista ei ollut tietävinään, jopa kerran imetti kissan pentuja omiensa mukana.

  6. Tuohan on Pentti selkeä osoitus reviirin suojeluksesta; meidän eläimet ja vieraat.
    Jälkimmäinen esimerkki taas tyypillinen hoivavietin ilmeneminen.
    Olen Niinisalossa käynyt useitakin sotakoirien koulutustilaisuuksia; koirapalvelu-upseeri kun olin.
    Vasta myöhemmin opin tästä saksalaistyyppisestä; kuristuspanta, piikkipanta, sähköpanta-systeemistä täysin poikkeavan motivoiman opetussysteemin. Edelläkävijänä mm Ruotsin armeijan koirakoulu, jossa sielläkin kurssilla kävin.
    Pakolla ei tule pysyvää tulosta; motivoimalla voit opettaa vaikkapa lintuja.

  7. Tapaus vähän asian sivusta. Työkaverillani oli husky, vähän hurjan sorttinen. Kerran oli siili livahtanut sen häkkiin, isäntä ei ihan kerinnyt hätiin kun kertoi koiran havainneen siilen. Sumeilematta hysky oli purrut keskeltä siileä niin että piikkejä tuli läpi sen ylähuulista.

Kommentoi