Kun ei kukaan kuule

  1. Minä jouduin aikanaan (60-70 luvuilla) kulkemaan  hyvinkin paljon autolla valtateitä 2 ja 3 . Siis vähintäänkin viikonloput ja jonkin verran vielä viikollakin ja joka päivä jonkin matkaa ja muita teitä jatkuvasti. Silloinhan sai  ajaa niin lujaa kuin auto kulki ja niillä renkailla, mitä sattuikin alla olemaan. Eipä olleet ne turvavyötkään pakollisia, eikä niin kovasti valvottu mitä tuolla maantiellä tapahtui.

Kyllä sitä sitten ajettiinkin ja kyllä tapahtuikin, eikä sitä aina heti kuultu, jos jotain tapahtui.  Kuolonkolareita oli paljon ja paljon erittäin pahoja kolareita, muistaakseni luvut olivat moninkertaisia nykyisiin verrattuna.

Kuolonkolareita tuli vuosittain yli tuhat (1976 ja 1977 ) eikä autoja ollut kuin n 600 tuhatta. Nykyään noin 3 miljoonaa autoa aiheuttaa noin 250 kuolonkolarit. Jotain on siis tapahtunut liikenneturvallisuuden suhteen. Autot ja niiden turvallisuus on paljonkin kehittynyt, samoin liikennevalvonta.

Jos jotain noilla mainitsemillani vuosilla tapahtui, niin se oli yleensä pahaa. Ei silloin myöskään saatu heti, eikä edes äkkiä apua. Ei silloin ollut autoissa, eikä kenenkään taskussa puhelinta. Ei sitä aina ollut edes kaikissa maantienvarren taloissa, joskus sai juosta pitkänkin pussipimeässä matkan. Liikenteen silloisen vähäisyyden takia saattoi kulua pitkäkin aika, minä joutui yksinäisenä arvioimaan ja hoitamaan loukkaantuneita.

Muuutama erittäin suuri ja paha vahinko on piirtynyt lähtemättömästi mieleeni. Se on kaamean kolkkoa kuulla yön pimeydessä kuolemaa tekekevien valitus ja avunhuudot. Aina ei edes tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä ja kun ei uskaltanut yksin ollessa maantieltä poistua.

Nykyään kuullaan hätäkeskuksessa melkein samanaikaisesti kun jotain tapahtuu ja kymmenen kännykkää ottamassa kuvia. Nyt en ole aikoihin osunut vahinkopaikalle, onneksi.

 

7 vastausta artikkeliin “Kun ei kukaan kuule”

  1. Tässä suhteessa tuskin kukaan kaipaa ”vanhoja hyviä aikoja”.

    Liikenneturvallisuus on parantunut aivan oleellisesti ja vaikka kuinka moottoriurheilua toiset vihaa niin kyllä tosiasia on se, että juuri moottoriurheilussa on kehitetty valtavasti niistä nyt kaikissa autoissa olevista turvallisuutta lisäävistä järjestelmistä.

    Toinen on tietenkin mainitsemasi nopea yhteys avun saamiseksi, en ole kännykkäkulttuurin suurin ihailija, mutta tunnustan sen ehdottomat hyödyt.

    1. Moottoriurheilussa kuollaan harvoin. Tämä antaa nappuloille ja nappulittareille väärän kuvan kaahimisen terveellisyydestä.

      Unionin pitäisi panna moottoriurheilua kuriin ympäristönsuojelun merkeissä. Ainakin pallon laajuinen moottorisirkus pitäisi eutanasioida.

      1. Moottoriurheilussa kuollaan harvoin juuri niiden turvajärjestelyjen takia. Niissä kuljettajat itse tekevät itsensä eteen parhaansa. Se vaan on kumma juttu, kun samaa ei voi sanoa tavallisista autoilijoista, vastaan harataan viimeiseen asti. Parhaina esimerkkeinä turvavöiden käyttö ja kännykkään puhuminen.

        Ympäristön suojelussa mennään paljonkin pidemmälle mitä osataan kuvitella. Jokainen pienempikin kilpailu vaati ympäristöluvan ja terveysvinanomaisen meluhaittaluvan.

  2. Olen ollut muutaman kerran tuohon ei-kännykkäaikaan auttamassa, eikä se ole jokapojan hommia, kun muut kiirehtivät ohi aiheuttaen ison vaaran. Piti joku vapaaehtoinen pakottaa ajamaan lähimpään taloon soittamaan ambulanssia ja kuvaamaan tarkasti missä ollaan. Rekkamiehet osaavat homman.

    Itselle sattui kuskin nukahtaessa rattiin aamuvarhain paha tilanne, jossa heräsin kun kivet ropisivat ja auto oli kaartamassa kulkusuuntaan nähden pitkää ojanpientaretta isoon vesiojaan ja ramppiin. Ohjasin sivusta jotenkin, ettei auto kaatunut, mutta meni linkkuveitseksi ja romuttamolle.
    Pääsin ulos ja autoin muutkin. Ei loukkaantumisia onneksi. Juoksin noin 300 m:n päähän maataloon soittamaan apua jne..

    Metsäkone-esittelyssä ei-älykännykkäaikaan, Kurun saloilla, joku sai epilepsiakohtauksen. Piti saa näpelöityä sijainti päälle, mutta ei se ambulanssi osunut silläkään perille, kunnes paikallinen väänsi rautalangasta ohjeet pöheikköön.

  3. Mika, niinhän se on ja varsinkin juuri autotehtaat käyttävät rata- ja rallikilpailuja testialustoinaan. Autokilpailujen vastustajat unohtavat, että juuri niiltä on kotoisin erilaiset turvatekijät, joita sitten sovelletaan perheautoihin.

  4. Juuri tuon jutun minäkin luin ja ihmettelen suuresti taas meikäläisten ”tavisten” touhuja. Mutta niinhän se oli parisen vuotta sitten kolmostiellä jossa oli iso onnettomuus, peräänajoja ym kymmeniä autoja. Vahinkopaikalla oli etuvaroittajina useampikin poliisiauto vilkut päällä. Eipä kansa muuta, kuin ohitusvilkku päälle ja lisää kaasua. Sitä silloin ihmetteli poliisikin, missä on kansan moraali ja ymmärrys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *