Julkaistessani maanantaina teokseni ”Totuus kiihottaa – Tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä”, olin varma, että kritisoimani valtamedia tulisi kostamaan minulle jollakin tavalla.
Kirjani pääväite oli aivan muuta kuin minkä valtamedia ja sosiaalisen median vihervasemmistolaiset kätyrit siitä nostivat esille.
Väitin, että yhteiskuntamme sosiaalirakenne on hajoamassa ja kansalaisten sukset ovat menneet monessa asiassa ristiin. Tästä on seurannut, että myös yhteiskuntakeskustelut ovat polarisoituneet, ja lopulta tuo halkeaminen on johtanut median jakaantumiseen valtamediaan ja vaihtoehtomediaan.
Tutkimukseni on siis mediatutkimus ja politiikan tutkimuksellinen analyysi yhteiskuntaamme koettelevan ongelman esiintymisiä.
Media tempaisi kuitenkin otsikoidensa ja juttujensa aiheeksi pelkän havainnollistavan aineksen, jossa olin käsitellyt seksuaalipolitiikassa koettuja ongelmia, mm. miesten syrjäytymistä ja miesten tasa-arvo-ongelmia, joista puhumista media välttelee samalla, kun se suosii feministisen agendan julistamista.
Tulin totta kai sohaisseeni muurahaispesään. Seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevat asiat ovat juuri sellaisia tabuja, joista valtamedian oli helppo tekaista veruke ja vipuvarsi koko tutkimukseni perättömään mustamaalaamiseen.
Sanomani on ymmärretty ja välitetty mediassa tahallisesti väärin.
———————————-
Käyttäni lähde on J.Hankamäen blogivusto 11.6.2020, artikkelin otsikko ”Skandaali: Hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen kiristää Suomen Perustaa tiedepolitiikalla”.
Vihervasemmisto ja feministit ampuvat kärpästä hirvipyssyllä.
Pieni korjaus avauksessa olevaan tekstiin: piti olla ”Tutkimukseni on siis mediatutkimus ja politiikan tutkimuksellinen analyysi yhteiskuntaamme koettelevasta legitimaatiokriisistä.”
Hankamäki on tosiaan sohaissut muurahaispesään. Hänen mediatutkimuskirjastaan noussut raivoisa metakka kertoo siitä, että sellaiselle kirjalle on ollut sosiaalinen tilaus. Poliittisen korrektiuden korruptoiman valtamedian harjoittama aivopesu uhkaa jäädä kesken ja kulttuurimarxismin pitkä marssi läpi instituutioiden taitaa mennä läpijuoksuksi.
Minkähän takia se pulju joka tätä oli puuhaamassa alkoi ottaa takapakkia?? Minä luen valtamediaa ja välillä vilkaisen epävaltamediaakin. Mutta valtamediaan minä luotan. En hörhöjen sepustuksiin. Sitä kai toivotaan, että alkaisi täällä kansa seurata jotain Foxin tapaista älyvapaata kanavaa kuten USAssa jossa se aivopesee kansaa. USAssa siihen uskotaan. Venäjällä ei puutinin kanavaan.
Valtamediakin voi olla kannanotoissaan kovin yksipuolinen. Valtamedia ei välttämättä kerro epätotuuksia, mutta se voi kyllä jättää kertomatta ”kolikon toisen puolen”.
Esim. Aamulehdestä on tullut media, josta saa jatkuvasti lukea kuinka huonosti naisten asiat Suomessa ovatkaan.
Usein kun nainen ”häviää” merkittävässä rekrytoinnissa paikan miehelle, Aamulehti rientää yksipuolisesti uutisoimaan, että kyseessä oli sukupuolisyrjintä. Uutisointi perustuu pelkästään paikan hävinneen naisen omiin mielipiteisiin.
Tälläinen linja alkoi tulla esiin ex-päätoimittaja Jouko Jokisen aikana, kun Aamulehti siirtyi käyttämään sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. Aikana kun esim. eduskunnan puhemiehestä tuli puheenjohtaja.
Valtamediaakaan ei tartte lukee kuin raamattua eikä kaikkee allekirjoittaa. Oonpa mä useasti todennut maan valtalehtee lukiessa, että pitikö tämäkin lehteen painaa.
Jos se teksti oli mediatutkimus niin minä olen sivistynyt herrasmies.
Mutta kuten toisaalla sanottiin, kun homoseksuaali mies rupeaa analysoimaan heteronaisten käytöstä, se on vähä sama kun kommunisti rupeaa analysoimaan talouspolitiikkaa.
Luin Uuden Suomen blogipuolelta Panu Raatikaisen kirjoitelman aiheesta. Siinä hän yritti linkittää Hankamäen ”naisvihan” Jussi Halla-ahon ”naisvihaan” ajalta kun Halla-aho kirjoitti Sciptra-blogiaan.
En tiedä mitä Hankamäen kyseinen kirja pitää sisällään, koska en ole nähnyt kirjasta kuin muutamia otteita (ja nekin luultavasti kontekstistä hienosti irroitettuina). Olen lukenut muutaman Hankamäen kirjan ja jonkin verran hänen kirjoittamia blogejaan. Niissä en muista havainneeni naisvihaa, feminismikritiikkiä kylläkin.
Jokainen ymmärtää, että feminismikriittisyys ja naisvastaisuus ovat kaksi eri asiaa. Eri juttu se haluaako ymmärtää.
En väitä etteikö kyseinen kirja sisältäisi naisvihaa ilman lainausmerkkejä, koska en ole lukenut kirjaa. Hankamäki kirjoittaa räväkästi, väliin ärsytellenkin. Olisiko hän tällä kertaa kärjistellyt hieman liikaa? No, aika näyttää. – Kyllähän kirjasta saa ilman lukemattakin kattavan näkemyksen, jos pääsee lukemaan objektiivisuuteen kykenevän kirjallisuuskriitikon näkemyksen teoksesta. Kirjahan ilmestyi vasta viime maanantaina ja kirjoittaja on tohtorismies.
Ministerin erottava, tavoittelen tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa.
”Kirjojen hävittäminen on barbariaa, jonka ei pitäisi kuulua sivistysyhteiskuntaan.
Ministeri Kosonen tulee toimineeksi epäeettisesti u h k a a m a l l a Suomen Perustaa taloudellisella sanktiolla vain siksi, että tulkintani suomalaisesta yhteiskunnasta eivät ehkä ole hallituksen mielipiteiden mukaisia.
Kyseinen tiedepoliittinen painostus on kiristystä, jonka vuoksi katson, että ministeri Kososen on erottava tehtävästään.
Esitän samalla kirjani tavoittelemaan opetusministeriön tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa.
Poliittinen vyörytys antaa selvän näytön siitä hulluudesta, jolla tutkimusta pyritään nykyisin ohjaamaan poliittisesti.
Opetusministeriönkö nyt muka pitäisi hallinnollisin tarkoitusperin päättää siitä, minkälaisia tulkintoja filosofit ja yhteiskuntatieteilijät tekevät?
Näkemys on niin absurdi, että sille voisi nauraa pitkät naurut, ellei ultimaatumin tehosteena olisi valtion taloudellinen kiristys.
Siihen kiristykseen ajatuspaja Suomen Perustan ei olisi pitänyt koskaan langeta.”
————————————————-
Koska avaukseni otsikko kuuluu Puolustuksella on puheenvuoro – Jukka Hankamäki,- päästin Hankamäen ääneen. Lainaus on samasta blogista kuin avauksessa.
Iltsanomissa Jyrki Lehtola=Perussuomalaisäijät pelästyivät muistettuaan, että naisilla on nykyään äänioikeus. Yhtäkkiä kukaan niistä ei ollutkaan lukenut kirjaa, josta oli tullut virus, jonka takia äijät pesivät käsiään, kirjoittaa Jyrki Lehtola.
Luin vastakkoin Sarastus-verkkolehdestä Timo Hännikäisen kirja-arvostelun ”Mitä Hankamäki todella sanoi”.
Hännikäinen ei kehunut kirjaa vaan moitti. Tämän mukaan näyttää siltä, että kirjan hyvän alun jälkeen Hankamäeltä on homma lähtenyt totaalisesti hyppysistä. Laadunvalvonta on pettänyt pahemman kerran. Puolipiste.
Kovinpa merkillisissä piireissä Kallo liikkuu. Hyvästi.