Saako olla lisäannos isoveljeä! Annika Saarikko asialla

Kommentti: Suomen halutaan perustaa kulttuurialan eettinen toimielin valtion alaisuuteen. Sen Takana on opetus-ja kulttuuriministeri Annika Saarikko. Hämmästyttävän vähän julkista keskustelua herättänyttä hanketta ajetaan sisään SDP-taustaisen kulttuurineuvos Veijo Baltzarin tekojen ja metoo-liikkeen nostattamalla kuohunnalla. Toteutuessaan hankkeella on edellytykset alistaa kulttuuriala mielivaltaisen kantelu- ja kyttäysjärjestelmän alle. Toimittaja Maria Asunta kirjoittaa.

”Kulttuuria säätelemällä ilmastonmuutos pysähtyy”

Edellinen väliotsikko on parodiaa, jolla Jyrki Lehtola sivalsi hankkeen ilmiantavaa ja valvovaa luonnetta kolumnissaan ”Kulttuurialan eettinen toimielin sulla on housuissas”.
Lehtola kirjoitti:”Taiteessa tulee myös ennakkosensuroida epäeettisyys huomioimalla etniset vähemmistöt, ilmasto ja kaikki sukupuolet, koska vain kulttuuria säätelemällä ilmastonmuutos pysähtyy.”
—————————–
Lähde Suomen Uutiset 21.12.2020 otsikolla ”Saako olla lisäannos isoveljeä: Annika Saarikon ministeriö puuhaa kulttuurialalle ”eettistä toimielintä – siis kyttäys- ja ilmiantojärjestelmää”.

8 vastausta artikkeliin “Saako olla lisäannos isoveljeä! Annika Saarikko asialla”

  1. Näin kulttuurin vapaaehtoistyöntekijänä haluan todeta päättäjille, että antakaa meidän tehdä taidetta ja kulttuuria, keskittykää te veroihin ja ylinopeussakkoihin.

    Valtion toki sopisi tiukentaa rahahanoja kulttuurin osalta ja vaatia tulosta. Tulos ei ole se, että kulttuuri heijastelee kritiikittä valtion linjaa. Tulos on se, että suuri määrä ihmisistä nauttii siitä.

  2. Tämä tästä enää puuttuikin, että päästään ottamaan reima askel kohti, jos ei nyt Eurostoliittoa, niin ainakin Eurostoliiton esikartanoa.
    Onneksi tai onnettomuudeksi (riippuu näkökulmasta) keskusta valitsi johtajakseen piiilovihreän (ja onko niin piilosellainenkaan) Annika Saarikon, jolla on ilmeisesti tarve todistella aatesiskoilleen hallituksessa, ettei hän ole yhtään hevelimpi kulttuurimarxismin ja globalismin toteuttaja kuin siskotkaan. Täältä pesee!

  3. – Minusta tässä me too-kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa.
    Ja nyt tulee taas turpaan ja lujaa, jos tämän sinne kirjoitat.

    Näin sanoo kirjailija ja rohkeudestaan kuulu ja asiallinen Pirkko Saisio, Verkkouutisten haastattelussa 1.7.2018 artikkelisssa, jonka otsikko kuuluu ”Pirkko Saisio arvostelee me too-kampanjaa: ”Ei ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa”.

  4. Kulttuurialan eettinen toimielin sulla on housuissas.

    Märkä salolainen kunnallisvaltuutettu oli heinäkuussa uimassa uimahallin märässä vedessä, kun viereen kauhoi uimari, joka kasteli kunnallisvaltuutetun Kunnallisvaltuutettu loukkaantui odottamattomasta märkyydestä niin, että vaati Salon kaupungilta 500 euron korvausta ”mielipahasta ja liikunnan ilon katoamisesta”.

    Nyt opetusministeriö haluaa saman hauraan logiikan kulttuuriin, jonne ollaan perustamassa eettistä, rankaisevaa toimielintä auttamaan niitä, jotka kokevat kastuneensa vedestä.
    ——————————————
    Alkuosa Jyrki Lehtolan kolumnista Ilta-Sanomat, kolumnin otsikko sama kuin tässä.
    ——————————————
    Mihin suuntaan tällä Saarikon toimella on tarkoitus veivata Suomen kulttuuria: kirjallisuus, taidemaalaus, elokuvat etc. Arvaanko väärin jos arvaan, että samaan suuntaan kuin oli neuvostorealismi itänaapurissa ja natsirealismi Hitlerin Saksassa – yhtä ja ainoaa totuutta peilaavaksi ja erilaisuutta kieltäväksi: totalitarismissa on totuus, monikulttuurisuus on auvo, sukupuolia on vaikka hyrymykke, sukupuoli-identiteettejä satoja, jos ei tuhansia, mies on luonnon suuri erehdys, eritoten valkoinen mies, – listaa voisi varmaan jatkaa.

  5. Kulttuurin eettinen toimielin on konsepti, joka on syntynyt, kun tunne siitä, etä jotain pitäisi tehdä yhdistyy siihen, ettei tiedä mitä.

    Siinä siirretään kulttuurimäärärahoja kulttuurin tekemisestä sen valvontaan.

    Nimettömän ilmiannon avulla se antaa henkisesti helisevälle kulttuurityöntekijälle (niitäkin on!) mahdollisuuden viivästyttää kuukausilla muutenkin nilkuttavia projekteja.
    Se jättää takaportin auki sille, että elin voisi rangaista alan käytäntöjen lisäksi myös itse taideteoksia, jos yliherkkä anonyymi keksii kokea loukkaantumista siitä, että taideteos tukee rakenteellista hampaiden narskuttelua.

    Suomen kulttuurielämä koostuu joukosta, joka on jakanut toisilleen rahaa, ollut jakamatta toisilleen rahaa, halunnut toisiltaan jotain, ei saanut mitään, herännyt toistensa sängystä ja loukannut toisiaan.
    Riippumattoman valvontaelimen saisi koottua joko pihalla olevista ulkopuolisista tai kulttuurialan toimijoista, jotka esiintyvät huppu päässä ja ovat silloinkin pettymyksillä paneroidun menneisyyteensä vankeja.
    ———————————————–
    E.o. on loppuosa Jyrki Lehtolan kolumnista ”Kulttuurialan eettinen toimielin sulla on housuissas” Ilta-Sanomat.
    ———————————————–
    Minkä vähemmän yhteiskunnassa on normatiivisuutta, sitä paremmin yhteiskunnan asukkaat voivat.
    Suomessa on normatiivisuutta jo vähintäänkin tarpeeksi, puhumattakaan ilmianto- ja kyttäyselimien luomisesta. Sellaiset kuuluvat diktatuuriin.

    1. Säälittävää potaskaa koko ”elin”, mutta pelkän pahoin, että kyllä nuo ääliöt sellaisen perustavat stasityyliin.

Kommentoi