Kriisiviestinnän osaajakin väsyy

Huh hah hei, ilman rommipulloa. Torstain aikana olen juossut (lähinnä netti-)palavereista toiseen, kirjoittanut tusinan verran poikkeustiedotteita, avannut lukuisia varautumissuunnitelmia, rauhoitellut ihmisiä ja syönyt kasviskeittoa. Olen tuntenut kriisiviestinnän opit hyvin aika kauan ja kouluttanut siihen lukuisia ihmisiä, mutta silti tämä päivä oli yllätyksiä täynnä ja kovin raskas. Seuraavia pieniä asioita ainakin opin.

Rauhoita, vaikket rauhoitu

Voit jakaa ihmisille mielenrauhaa suurissa määrin, vaikka olisit itse paniikissa. Täytyy myöntää, että paniikki on itseenikin hetkittäin tarttunut. Olen silti pyrkinyt rauhoittamaan ihmisten mieliä niin puheella kuin tekstilläkin. Hädästä huolimatta tiedän hyvin, että oikein muotoillulla viestinnällä helpotetaan ihmisten huolia. Viesti ajoissa, viesti rehellisesti, viesti selkeästi. Tämä pätee yhä.

Sulkee oven, avaa ikkunan

Esimerkiksi Tampere Kuplii -sarjakuvafestarien peruuttaminen oli aika kova isku itselle, olemmehan järjestäneet tapahtumaa vuodesta 2007 taukoamatta. Valtioneuvoston neuvo tuli noin klo 14, pikapäätös puolen tunnin sisään ja samantien lyhyt viesti yleisölle, kriisikokous Tampere-talon kanssa 15.30, koko porukan kokous jatkotoimista klo 17 ja laaja tiedote aiheesta klo 19. Siihen mennessä meillä oli jo neljä työryhmää pohtimassa monenlaista nettiaktiviteettia. Tarkoitus on tarjota edelleen sarjakuvan iloa ihmisille, jotka juuri nyt kaipaavat kovasti iloa. Tämä kaikki tapahtui muutamassa tunnissa ja silmiemme eteen avautuu mahtava mahdollisuus tehdä jotain uutta ja hienoa. Ovi meni kiinni, mutta ikkuna avautui. Parissa muussa yhteisössä on tehty vastaavia toimia lyhyessä ajassa. Osassa yhteisöjä vielä suunnitellaan.

Ihmisillä on kiire

Tällaisella hetkellä sellaista asiaa ei olekaan kuin tarpeeksi ajoissa tullut tiedotus. Minuutin odotus on monille liikaa. Sitten kun asian sanot lopulta tiedotteessa selkeästi, aina muutama ihminen kysyy että entäs tämä asia. He eivät lue tiedotetta, vaan hätääntyvät ensin, vaikka vastaus on nenän edessä. Viisas ei hätäänny vastatessaan, vaan rauhoittaa tilannetta. Yhtä lailla ihmiset janoavat tietoa, jota ei yksinkertaisesti vielä ole. Emme esimerkiksi voi kertoa koska sarjakuvafestivaalit pidetään ennen kuin valtioneuvosto toteaa hädän olevan ohi. Kaikki puhe sitä ennen on vain spekulointia ja juuri nyt on parempi pitäytyä faktoissa.

Presidentti sanoi jotain tosi viisasta

En ole aina ollut samaa mieltä presidenttimme linjoista tietyissä yhteiskunnan asioissa, mutta oli uskomattoman viisasta todeta että vaikka fyysisesti etäännymme, henkisesti meidän pitää olla lähempänä toisiamme. Se on totta. Internet nähdään kylmänä, etäännyttävänä voimana, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Voimme luoda uudenlaista sisältöä, tapoja yhdistää ihmisiä, verkko-ohjelmia, keskusteluja, vaikka mitä. Parissa yhdistyksessä haaste on jo otettu vastaan. Jos olemme toisillemme ystäviä ja hälvennämme huolia, parannamme myös kansanterveyttä. Mielen hyvinvoinnilla on iso merkitys ruumiin hyvinvoinnille. Harvoin meille on annettu mahdollisuus tehdä niin paljon hyvää niin vähällä vaivalla.

Paniikkia on liioiteltu

Noin klo 20.30 poistuin toimistolta pienelle kävelylle ja päädyin piipahtamaan K-Supermarket Nekalaan. Odotin nettipäivitysten perusteella näkeväni tyhjiä hyllyjä ja panikoivia ihmisiä. Ainoa loppunut tuote oli yksi seitsemästä hernekeittolajista ja ihmisiä oli ehkä muutama enemmän kuin normaalisti. Oluthyllyt notkuivat, eli ei se suomalainen niin kovassa hädässä ollutkaan. Jopa tarjouseineksiä oli vielä saatavilla runsain määrin. Ainoa mikä huolettaa on kodin kitsas punaviinivalikoima. Toivon siihen löytäväni vielä huomenna apua.

Meillä on huolia, mutta meillä ei ole hätää. Aurinko nousee huomennakin.

13 Replies to “Kriisiviestinnän osaajakin väsyy”

  1. Kriisiviestinnän a ja o on fyysinen rauhallisuus ulospäin, vaikka sisällä palaisi. Selkeästi esitetyt asiat ja konkretia.

    Kriisiviestinnän toimintamallit on oltava firmoissa valmiina aina, niitä ei voi suunnitella sitten, kun on jo paskat housussa.

    Ja ne viestittäjät ovat persoonaltaan eri ihmiset kuin hötkyilevät suorituspaineiset toimitusjohtajat, joilla housut palavat per heti.

  2. Nyt nähdään kumpi on törkeämpää firmojen johtajille… yksilö ja inhimillisyys vai raha.

  3. ”Monesti eläissänsä arka kuolee
    Mies uljas maistaa kalmaa
    kerran vaan
    Kaikista kummist mi olen kuullut
    Suurin kumma on ihmisten pelko
    Vaikk tajuavat he kuolon täyttymykseks
    Mi tulee kun se tullaksensa on”

    (Shakespeare, Julius Caesar)

  4. Saavuin hetki sitten kotiin ruokaostoksilta Varkauden Prismasta. Prisma parkkipaikkoineen oli täynnä kuin juuri ennen joulua. En olisi mitenkään voinut uskoa miten paljon oli ihmisiä ostoksilla ja sitten tietysti kassajonoissa.

    Ettei vaan ollut koronapaniikkia? Itse ostin ihan tavallisia ostoksia, kuten muillakin ostosreissuilla.

  5. Tämän päivän uutisoinnissa olisi pikkuisen jäähdykettä näihin pahimpiin paniikin lietsojiin. Taitavat valmiuslait jäädä talvitelakalle sittenkin, näin jo aiemmin arvelinkin.
    Kaikenlaisia paniikin lietsojia tällekkin sivustolle näköjään mahtuu.

  6. Tulipas pistäydyttyä kaupassa ja ainakin Lielahden Prismassa näkkileivät olivat muutamaa pakettia vaille lopussa.
    Likimain jokaisella oli vessapaperipaketti jostain syystä, vaikka radiossa juuri oli kerrottu, että Pirkanmaalla kaksi tehdasta suoltaa vessapaperia niin, ettei se ainakaan lopu.

  7. Itsehän siis toimin tukkukaupan alalla. Tässä tuore kuva logistiikkakeskukselta. Tavaraa liikkuu täysin normaalisti. Varastoissa on runsaasti. Toimitusajat normaaleja.

    Se ainoa paikka, missä on tavaroiden osalta paniikkia, on Helsingin Sanomat.

    Niille, jotka pelkäävät vessapaperin loppumista, tarjoan ratkaisu: katso ikkunasta ulos. Todennäköisesti näet puun tai useammankin. Vessapaperia tuotetaan Suomessa. Raaka-ainetta on Suomessa. Meillä on tarpeeksi pyyhkiä ahteriamme vuosituhansiksi.

  8. Menihän tämä kriisiviestintä tältä THL:n kaverilta tänäpänä ihan PaavoMPetäjäksi.

  9. Vessapaperipaniikki suorastaan hymyilyttää.

    Aina kun Viroa on uhannut imperialistisen roistovaltion Venäjän hyökkäys, tai muu katastrofi, niin virolaiset ovat rynnänneet kauppoihin ostamaan tulitikkuja ja suolaa.

  10. Tämä vessapaperin, yms. hamstraaminen on varsin kummallinen ilmiö.

    Ainakin minulla on joka ainoa päivä varattuna sitä sun tätä ”pahan päivän varalle”.

    Ostan mitä tarvitsen – ellei sitä mitä tarvitsen ole saatavissa – niin ei se mitään. Varastoituna/kätkettynä on kaikkea mitä tarvitsen.

  11. Suomalaisille ei ole tuttua tällainen tilanne, siksi kait mennään aika lailla pää kolmantena jalkana.

    Päätin itse tehdä solidaarisuusteon ja ostin pari putelia italialaista skumppaa.

  12. Millaistahan olisi tuo kriisikaupankäynti, jos vielä annettaisiin kaupanpäällisiksi muoviämpäri.

Kommentoi