Tampereella on vallalla ajatus, että suuri on kaunista. Tämä tuli jälleen tänään mieleeni, kun luin Aamulehdestä uutista ratikan liikennöinnistä.
Aamulehti tiesi kertoa, että Tampereen joukkoliikenteessä tehtiin ratikan ensimmäisen liikennöintikuukauden aikana 2,69 miljoonaa matkaa. Vastaavana aikana viime vuonna tehtiin 2,31 miljoonaa matkaa. Ratikan ensimmäisen kuukauden aikana matkoja on tehty 16% enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.
Tuosta voi päästä käsitykseen, että ratikka olisi tuonut tuon lisäyksen joukkoliikennemääriin. Ei siis esim. se, että koronarajoituksia on helpotettu, etätöitä on vähennetty ja että yleensäkin liikkuminen on vapaampaa. Ei, ei, ratikka on syy lisääntyneisiin matkustajamääriin.
Kun sitten noita Aamulehden ilmoittamia lukuja hieman pyörittelee, niin aika karu totuus sieltä paljastuu.
Ratikalla matkusti elokuussa runsaat 530 000 matkustajaa. Lähtöjä oli yhteensä 11 458. Yhden ratikan suurin kapasiteetti on 264 matkustajaa.
Kun noilla luvuilla, matkustajamääräksi otin 535 000, laskee, niin saa seuraavat tunnusluvut aikaiseksi. Matkustajia per lähtö keskimäärin 47 kpl, Tällöin yksittäisen ratikan keskimääräiseksi käyttöasteeksi tule 17,7%.
Huomion arvoista on se, että nuo luvut ovat keskimääräisiä. Parina aamun ja iltapäivän työmatka-ajan tunteina matkustajia on toki enemmän, mutta suurin osa ajasta ajetaan korkeintaan tuolla käyttöasteella tai huomattavasti matalammalla. Varsinkin linjalla 1, Sorin aukio – Tays – Sorin aukio.
Yllä olevan perusteella tuntuu vähän hullulta, eikä niin vähänkään, että molemmilla linjoilla suhaa ratikka noin seitsemän minuutin välein suuntaansa. Koko päivän. Se aiheuttaa melkoista vilskettä esim. ongelmalliseen Sammonaukion risteykseen, joka on koko ajan tukossa, joilloin muu liikenne seisoo valoissa antaen etuajo-oikeutetun ratikan mennä.
Pidentämällä hieman vuorovälejä hiljaisena aikana saataisiin liikenne sujumaan paremmin koko kaupungissa ja varsinkin tuossa ongelmaristeyksessä. Lisäksi käyttömenoissa saataisiin säästöä.
Toinen huomion arvoinen seikka on se, että kolmivaunuiset ratikat olivat melkoinen alkuinvestointi. Vaunujen runsas määrä aiheuttaa myös suuremmat ylläpito- ja käyttökustannukset. Kaksivaunuisillakin olisi pärjätty.
Onhan se toki hyvä, että varaudutaan tulevaa varten, mutta olisiko kuitenkin visionääreille käynyt niin, että Tampere -nimisen ”metropolin” kasvuvauhtia hieman suunnitelmissa yliarvioitiin.
Se tässä vain on ikävää, että nämä ylisuuret investoinnit joutuu aina artisti maksamaan.
No eipä ole uutta Tampereella.
