Lasten ja nuorten jaksaminen huolettaa eniten.

Kaikki tietävät, että vanhoille ja monisairaille tämä korona on äärimmäisen tappava tauti,  mutta myös sen tiedän, että ”vanhat ja viisaat”, joille parasta ennen päivämäärä on jo mennyt aikaa sitten umpeen, niin selviytyvät tästä koronasta johtuvasta poikkeusolosta paljon nuoria paremmin henkiseltä katsannoltaan, kun ilot ja riemut eivät ole enään päällimäisenä mielessä, vaan rauha ja hiljaisuu on musiikkia useamman korville ja yksinolo ei suinkaan aina tarkoita yksinäisyyttä.

Nuorille tämä aika on kidutusta, kun vapaan kasvatuksen saaneilta ja ilman rajoja ja rajoitteita elämään tottuneille lyödään yht`äkkiä ovet kiinni ja kokoontumiset minimiin, niin ahdistus ja henkinen hätähän siitä luonnollisesti on seurauksena ja sillä tulee varmasti olemaan jatkuessaan ja jo nyt valtavat vaikutukset koko yhteiskuntamme hyvinvointiin.

Sitä monet nuoret eivät vaan tahdo ymmärtää, tai ymmärtävät mutta eivät piittaa, että mitä enemmän he rikkovat ohjeita ja suosituksia ja uhmaavat vakavia varoituksia, niin sitä pidempään kestää paluu normaaliin arkeen iloineen ja riemuineen ja myös murheineen.

Näin eläkeläisenä, jolle eläke tulee kuin manulle illallinen joka kuukausi ja taloudellisesti elämä on turvattua, että mihin ahdinkoon ovat joutuneet työnsä ja toimeentulonsa menettäneet ja ne jotka ovat menestyneetkin yrityksensä koronasta johtuen joutuneet lyömään lapun luukulle velat selässään, niin surku tulee.

Rajat on rakkautta, nyt sitä vain ei kaikki tahdo sisäistää vieläkään tässä ”sodassa”.

23 vastausta artikkeliin “Lasten ja nuorten jaksaminen huolettaa eniten.”

  1. Meidän isiltämme ja vaareilta ei pajoa kyselty, tykkäätkö lähteä sotaan. Lähtivät ja satatuhatta kuoli ja toiset vammautui fyysisesti ja kolmannet korvien välistä ja äidit ja mummut hoitivat maan.
    Ja rakensivat se jälkeen vielä maan näille valittajille ja kaiken vastustajille.

      1. Kun näyttää, että tämä piru istuu aisalla vielä juhannuksenakin, niin taitaa olla helpompi vahtia kapallista kirppuja, kun nuorten riemuja juhannuksena.

  2. Kyllähän tuo vapaan kasvatuksen tuloslista alkoi hahmottua jo 70-luvun puolenvälin jälkeen; asevelvollisuuttaan astui suorittamaan ikäluokkia, jotka törmäsivät ensimmäisen kerran tilanteeseen, että jokin asia oli pakko. Selväähän selvempääkin tälle ikäpolvelle, joka tiesi kaikesta kaiken, parikymppisinä olivat täysin oppineita ja tiesivät elämästä kaiken ja osasivat kaiken, vaikeuksia tuli.
    Näitä nuoria miehiä tuli kouluteltua ja opetettua melko pitkään.
    Onneksi näitä aivan ääritapauksia oli sentään vähemmistö silloin mutta vuosien kuluessa näiden määrä kasvoi kasvamistaan ja tänä päivänä kyllä ei käy kateeksi esim opettajien työilmapiiriä.

  3. Nuorten kapinointi auktoriteetteja vastaan ei liene kuitenkaan aivan uusi keksintö ole, vai mitä olette mielipuolta?

    On myös hyvä huomata, että verrattain isot määrät nuoria harrastaa esim. joukkueurheilua mitä erinäisimmissä lajeissa ja lisäksi on myös monenlaisia muita ryhmäharrastuksia ja kyllä minä ainakin ymmärrän näiden nuorten kokeman turhautumisen ja tuskan rajoitteiden seurauksena.

    Totta kai on nuoria, jotka eivät vaan välitä, mutta silloinkin kannattaa kyllä suunnata se kiukku sinne vanhempien suuntaan, siellä se kasvatusvastuu on.

  4. En nyt lähtisi noin suoraviivaisesti syyllistämään nuoria ja pitämään koko joukkoa ilman rajoja ja rakkautta kasvaneina. Kyllä nuoret pääsääntöisesti ovat vastuullisia ja tiedostavat miten tulee toimia.

    Nuoruuteen vaan kuuluu se, että tavataan toisia nuoria ja tehdään yhdessä asioita. Nuoruus on aikaa, jolloin yhdessä koettu ilo ja riemu tekee siitää parempaa.

    Näin se on aikanaan ollut myös tämän päivän eläkeläisillä, jotka nyt nauttivat rauhasta ja hiljaisuudesta. Ei aikoinaankaan aikuisten ja nuorten ajatusmaailma ja teot olleet yhteneviä ja ristiriitoja kyllä syntyi silloinkin.

  5. Nyt mitataan sitä, miten vanhemmat osaavat olla vanhempia ja, miten rajat ovat rajoja noudatettaviksi. Pelkäänpä pahinta, ettei tästä tule mitään vielä pitkään aikaan, kun Suomi on rakennettu niin yksilönvapauden ihmemaaksi. Poliisillakaan ole valtuuksia olla poliisi ilman helvetinmoista lainsäätelyä ja ihmetellä onko lailla sallittua ottaa pistooli kouraansa ennen selaamista lakikirjasta saako ampua ennen kuin rosvo ampuu suolet pihalle.

    https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/800f7c02-c5e8-4eb0-8cf0-08769b123fe3

  6. JuhaU, jos olisit aivan konkreettisesti ollut opetustapahtumien keskipisteessä, saattaisi mielipiteesi ehkä olla toinen. Minulla sentään n neljännesvuosisadan kokemus nuorisostamme, 60 – 88 luvuilta. Ei se mielestäni väittämällä muuksi muutu.

    1. Niin olenhan minäkin joskus nuori ollut, joten nuoruudesta on myös minulla omakohtaista kokemusta. Lienen siis siltä osin omalta osaltani ns. kokemusasiantuntija mitä tulee nuorten elämään.

      Armeijan osalta voin sanoa, että astuin Hennalassa palvelukseen helmikuussa vuonna 1977. Täytyy kyllä sanoa, etteivät kanssani silloin palvelleet nuoret miehet aivan noin surkeaa porukkaa olleet kuin annat aiemmassa kommentissasi ymmärtää.

      Ei siellä tullut mitään isompia törmäyksiä auktoriteettien kanssa. Toki aina on porukassa niitä, jotka eivät sopeudu armeijan kaltaiseen hierarkiseen systeemiin, mutta he olivat aivan marginaalinen joukko koko pataljoonan mittakaavassa.

      Jos ongelma olisi ollut noin laajamittainen kuin annat ymmärtää, niin kyllä me olisimme juosseet kasarmia ympäri monen monituista kertaa ihan kurinpalautus mielessä. Tuolloin 70-luvun lopulla se oli vielä sallittua. Näin ei kuitenkaan juuri tapahtunut. Lieneekö kertaakaan ainakaan 1. K:ssa.

  7. On selvä asia etteivät vanhemmat yksinäisyyteen kuole ei kuole lapsetkaan ja olis parempi opetella lapsien myös ysinäisyyteen

    Toki onmyös ihmisiä jotka eivät osaa elää elämäänsä kun leskeksi jäävät eikä sekään mikään harvinaisuus ole

    Itse en muuttanut elämästäni yhtään mitään kun jäin v 2013 leskeksi jatkoin eteenpäin Nyt siitä on jo vuosia ja elämä jatkuu itsellä

    Mutta kun pitää saada bilettää ja kaikessa mukana olo on aivan tarpeetonta

    On asioita joita ei tarvitse kaikkia kavereita mukaan mutta on niitäkin jotka eivät isoihin porukoihin mene ja itse sanovat pitävänsä vakkapa pilkkimisestä

    Oliko aika sanoa ei lapset kärsi kotona olosta siitä ne kärsiä jos vahemmat ovatkin ellun kanoja koko päiväsesti

    Ja vanhemmat siitä taitaa kärsiä kun lapset hilluu kotona koko ajan ja koko kärsiminen onkin vanhempien keksimää terv tepivaari

  8. No siellä Hennalassa tuli noita ”isänmaan toivoja koulutettua”; en nyt mitenkään sanoisi, etteikö auktoriteettien suhteen törmäyksiä olisi ollut; tapaus kerrallaan. Eihän niitä varusmies pysty edes mitenkään analysoimaan.

  9. Kuitenkin tuo varusmieselämä oli silloin aika läpinäkyvää. Kaikki tapahtui kaikkien silmien alla. Yleiskuva minulla jäi kyllä positiiviseksi.

    Mutta kuten varusmiehissä, oli kouluttajissakin miehiä moneen lähtöön. Eräät sai asiat toistuvasti solmuun ja napinaa aikaan ja toisten kouluttajien kanssa hommat sujui ongelmitta. Sitä kun voi tuota auktoriteettiasemaakin käyttää väärin.

    Mutta vain ihmisiähän sitä ovat niin varusmiehet kuin kouluttajatkin. Kaikkea sattuu ja tapahtuu.

  10. Silloin tällöin varusmies palasi siviiliin saatesanoilla; persoona patologiga immatuura = luonteen kypsymättömyys.
    Kahden vuoden jälkeen takaisin palvelukseen.
    Olihan minulla sellainenkin tapaus, että kuuden kuukauden uudelleenpalveluksen jälkeen suosittelin kaverille siviiliin lähdön kynnyksellä korpraalin arvoa ja sai.

  11. Minä olin juuri tuolla -60 luvulla varusmiespalveluksessa Hämeenlinnassa. Voin vain ihmetellä, jos sitä alokasluokkaa lähtee joku erikoisen huonoksi arvostelemaan. Ei ainakaan meidän komppaniasaa ollut porukan kanssa mitään ongelmia, eikä varmasti ollut mitenkään vaikeasti koulutettavia. Aika pian sen jäkeen kun olin jo siviilissä vaihtui puolustusvoimien komentaja, olikohan Keinonen, tai jotain sinnepäin. Silloin kuulemma muuttui koko kurinpito, armeijassa.

    1. Keinonen tuli komentajaksi 1965, moni asia muuttui. Sittemmin ” Keinosen kellari”. Palveluskaverini ,”pioneeri oli sitä rakentamassa. Keinonen sitten lähti.

  12. Kyllä siellä tuli oltua v 1966 Linnan kasarmilla ja voi sanoa ettei ainakan meillä ollut kurista puutetta
    Kaiken tuon ollessa oli myös kova talvi varsinkin pakkasen ja oli sitä luntakin melkoisesti terv tepivaari

    1. Sitten hiukan myöhemmin kuin Tepi Linnankasarmilla tuvassa, jossa oli varmaan kymmeniä äijiä piereskelemässä. Sitten kyllä tuuletettiin rättisulkeisissa useammankin kerran pierut patjoista. Eipä ollut vastaan sanomista.

  13. Niin se kurihan lopahti sen Keinosen tullessa.

    Sinähän Tepi, muistaakseni oli kakkos komppaniassa, kun minä taas kolmosessa.

      1. Olin aivan lopun EK kun sain pahan kehkokuumeen ja siitä toivuin jouduin EK mutta se että olin siellä vajaan kk pääsin sillä armeijan lopuun terv tepivaari

  14. Pentti olin ykkösessä kakkonen tais olla meidän alla kolmonen taas päävartion toisella puolella krh kanssa terv tepivaari

  15. Menin varusmiespalvelukseen -72 Niinisaloon ja asiallista porukkaa kaikki henkilökuntaa myöten.
    Kohteliaasti toimittiin toisiamme kohtaan ilman isompia konflikteja.
    Aivan tarkasti en muista, mikä johti patterin-päällikkömme kapteeni Osmo Olkkosen karjaisuun, mutta huuto jäi mieleen: TE PUUHEVOINEN!!!:)

  16. Mulla taas on ollut kosketus Niinisaloon tuon Pirkan hiidon puolelta jonka olen hiihtanyt useamman kerran siihen on jäänyt minun kokemukseni Niinisaloon terv tepivaari

Kommentoi