Varmasti valtaosa suomalaisista allekirjoittaa nykyään sanonnan, että suomalaiset ovat mailman onnellisin kansa, mutta sen nyt kaikki ymmärtävät sanomattakin, että osalle Jumala on jakanut sellaiset kortit, että heidän elämänsä on kärsimyksien kukittamaa ja siinä on onnen muruset vähissä.
Itse ajattelen, että ei sitä pidä koskaan yrittää olla onnellinen, on mieluimmin yritettävä elää oikein, silloin onni tulee ikäänkuin sivutuotteena.
Näin koronan aikana ystävät ovat kultaakin kalliimpia ja itse ajattelen, että parempi kun sinulla on yksi ystävä, ennekuin satatuhatta ihailijaa.
Jos tosiystävää etsii sellasen saaminen onkin nyt vaikea koska ainoa tosi ystävä on koira se ei sinua petä eikä jätä
Voi se toki olla kissakin kuten Kallella on
Mutta ihminen onko heistä tosi ystäväksi minusta ei siksi elänkin yksin saan mennä ja tulla
Ottaisin kyllä vaikka Norjanharmaan hirvikoiran tytön tietysti ne on mukavia ja karvasia ja lämpöpattereita
Mutta kuten teeveestä tuttu äijä en minä sille laittas nieksi ämmä esim ira olis sopiva mutta kerran käytetty niin ei sovi joku muu sille pitää keksiä terv tepivaari
Minusta ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä, eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi.
En minäkään niin hirveästi valita, vaikka huomenna kello 7.00 pitääkin olla leikkuupöydällä selällään, jännittää kylläkin.
Pentti,- osoitit kirjoitukseni paikkansa pitäväksi, eli kyllä meillä ”terveillä” marinaa rittää.
hyvää ”leikkuupäivää” Pentti ja kyllä suomalainen terveydenhoito sinut ”terveeksi parsii”.
On myös olemassa sellainen sanonta, että: Onnea ei ole olemassa vaan se pitää itse tehdä.
Onhan sitä sellainenkin sanonta ”ystäviä” voi ostaakkin mutta kateellisuus on hankittava.
Tuli itsekin todettua kun jalka murtui – niinettä huonojalkaisuutta ajattelee vasta kun omalle kohdalle osuu.