Auton vetotapa ei ratkaise ympäristöongelmia, vaan auton tuotantotapa

Koko keskustelu on kilpistynyt auton polttoaineeseen ja vetotapaan: diesel, bensiini, etanoli, kaasu, sähkö, vety ja tai niiden yhdistelmät.

Entä auton tuotantotapa ja materiaalit ? Olipa auto mikä tahansa noista eri polttoaineita käyttävistä, tuotannossa käytetään erittäin paljon öljyä korin ja osien muovin raaka-aineina. Ne pystytään kierrättämään, polttamalla energiaksi, ”hajottamalla”- tislaamalla eri muotoihin, joka  toimenpide vaatii paljon energiaa. Metallit kierrätetään laajasti, joka sekin vaatii sulatuksen ja uudelleen jalostuksen paljolla energialla. Renkaat metalleineen jne.. Kierrätys ei ole ilmaista, vaan tuo ilmansaasteita; monenko vähäpäästöisen polttomoottorin verran ?

Akut ( lyijy, litium) vety, vety/magnesiumhydridi, kaasu, alkoholi, bensiini, diesel + bio, jne. Ne pitää tuottaa jalostamalla tai kaivamalla maaperästä energialla.

Toyota ei hötkyile, vaan pitää polttomoottoria muodossa tai toisessa erilaisine hybrideineen edelleen varteen otettavimpina vaihtoehtoina vielä pitkään.

Asia on monitahoinen, jossa kokonainen elinkaariajattelu pitäisi olla aukoton ja laskettuna tarkasti ml. luonto, mistä kaikki kaivetaan, pumpataan, kuljetetaan, saastutetaan, ennallistetaan jne..

En lisää yhtään linkkiä, vaan jokainen pohtikoon itse, mikä tie olisi paras vaihtoehto tai aivan joku uusi.

10 vastausta artikkeliin “Auton vetotapa ei ratkaise ympäristöongelmia, vaan auton tuotantotapa”

  1. Heikki, näinhän asia on kuten esität ja lisään vielä, että jos oikein pohtii niin aika vaikeaa on näitä romutuskampanjoita pitää ympäristötekoina.

    1. Otan asian kokonaisuutena, joka on erittäin monisyinen ja, johon ei juuri yksityinen paljoakaan voi vaikuttaa. Kokonaisuus on isompien voimien käsissä, mutta se pitää tiedostaa ja toimia.

  2. Täytyy tuohon edelliseen vielä lisätä; auton tuotantotapa, romutus yms, ei siihen oikeastaan auton hankkijalla ole osaa ei arpaa. Autohajottamot, Kuusakoski yms huolehtivat siitä autonraadosta aikanaan.
    Auton loppukäyttäjä vain luovuttaa autonsa romutettavaksi, saa ehkä romutuspalkkion ja siinä se vastuullisuus sitten lienee.
    Monasti vain on se uusi autolaina edessä, rahoituksella tai pankkilainalla.
    Uusi auto kaiken kaikkiaan lienee maailman huonoin sijoitus.

    1. Uusi auto siviilin ostamana, jos se ei ole oikea tuottoa tuova työväline, välttämätön kulkuväline etäisyyksien vuoksi tms. tarpeellinen on huonoin sijoitus ikinä.
      Jos se on vain ”näyttämisväline”, että kyllä täällä hynää löytyy, on suorastaan naurettava ja niitä kyllä löytyy, kun katsoo noita eniten vain egoa pönkittäviä uusia Mesuja, Bemareita, Audeja, Porscheja, Jaguareja ym. egokaluja.
      Autokauppiaan kulkuvälineen noista kyllä ymmärrän markkinointikaluna.

      Eikä tämä koske pelkästään autoja, on niitä muitakin kyseenalaisia egotrippaajia.

  3. Minulla oli MB-609, Heikkikin on sen nähnyt, useastikkin. Ostin sen 300 000km ajettua, vm -95. Ajoin sen mittariin n 600 000km, ei vieläkään romutettavaksi mennyt. Ostaja sillekkin löytyi; autohan lienee sinällään jo legenda.
    Lienen automyyjän painajainen; hinta jos ei käy kukkarolleni, en osta, vielä vähemmän uutta ja vielä vähemmän rahoituksella.

    1. Hyvän käytetyn auton saa edullisesti ja itse pitäydyn autoissa joiden vioista osaan valtaosan korjata itse, mikäli sellaista tarvetta tulee.

      1. Minä olen varsinaisen työelämän jälkeen ostanut hyvin hinta-laatutietoisena käytettyjä autoja, joista itse ymmärrän jotain ja, jotka eivät ole ”kankkulan”.
        kaivoja.

        Nyt tulee katsastushuolto ja katsastus, umpion vaihto, konehuoneen pesu ja renkaidenvaihto rengashotellissa ja autohuollon tekemänä. En tahria käsiäni, tulee enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Hinta n. 450 €.

  4. Heikki asian ytimessä.
    Tuotantotapa ja materiaali sekä elinkaari.
    Jokainen auto kannattaa ajaa elinkaarensa päähän ja sitä pidentää oikea-aikaiset huollot ja huolenpito yleensäkin.
    Verotuksen rankaisupolitiikalla vanhojen kohdalla tehdään enemmänkin hallaa kuin ilmastotekohyötyä.

    1. Kyllä silmä lepää kun näkee v. 2005 Range Roverin, joka on kuin uusi ja ajettu kohta 800 000 km.
      Tai vastaavan ikäisen hyvin hoidetun Saabin, jolla on alettu 400 000 km tai Saab 96, V4:sella, joka on parkissa Palomäentiellä.
      Tai museo Mersu 250 komealla krominokallaan ja tähdellä,
      Tai entisöidyn VW kuplan tai Amazonin, usein Koivistonkylän parkissa.

      Nuo tuulitunnelistandardimuka-autot ovat kuin samasta puusta veistettyjä tyylittömiä maton kutomapuiden sukkuloita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *