Kulttuurin merkitys ennaltaehkäisevässä työssä

 

Niin kauas kuin muistini yltää, on kulttuurin rahoituksesta väännetty kättä. Eduskuntapaikoista kamppailevat poliitikot ovat olleet hätää kärsimässä, kun niin sanottujen kansan syvien riveissä ei ole ymmärretty taiteilija-apurahoja, Elokuvasäätiön, oopperatalon, teattereiden avustuksia.

Viime päivinä käydyt ”sapelien kalistelut” kulttuurin tukemisesta, on laittanut pohtimaan, ymmärretäänkö kulttuurin merkitystä yhteiskunnan kokonaisuudessa, ylläpitämisessä ja sen jatkuvuudessa?

Paraikaa olemme tekemässä valtavaa uudistusta sosiaali-ja terveyspalveluihin sekä pelastustoimeen. Uusilla Hyvinvointialueilla halutaan tuoda säästöjä yhä kasvaviin menoihin väen ikääntyessä jne. Arvellaan menojen aluksi kasvavan, mutta pitkällä aikajanalla säästöjä tulisi saada aikaan.

Yksi keskesimmistä säästöjen saamisen kohteista nähdään ennaltaehkäisevän työn merkityksessä. Kuitenkin liikunnan, kulttuurin edistämiset jäävät valtion ja ennen kaikkea kuntien kontolle. Valitettavasti ennalta ehkäisy on vieläkin lapsipuolen asemassa ja se ensimmäinen säästökohde kuntien budjetteja laadittaessa.

Ennaltaehkäisevän työn ammattilaiset, me vapaaehtoiset tiedämme esimerkiksi kulttuurin merkityksen syrjäytyneille, kuntoutuville, vanhuksille ja muille eri tahoille. Taide on oiva keino monin erilaisin tavoin nostaa ihmisiä takaisin osaksi yhteiskuntaa.

Taide – ja teatteriharrastukset, kuorolaulut, tanssi, työväen -ja kansanopistot, bänditreenit, erilaiset liikunnalliset tapahtumat, kirjastot, lukeminen, kirjalliset piirit

ja mitä kaikkea niitä onkaan. Taidenäyttelyissä tai teattereissa käynnit antavat voimia päästä irti ankeasta arjesta.

Vapaaehtoisessa mielenterveystyössä olen saanut kokea, mitä merkitsee yhteisöllisyyden vahvistaminen, mielen virkistäminen järjestämällä taidetapahtumia tai mahdollisuuksia osallistua itselle mieleiseen harrastukseen.

Miten käy jos kulttuuriin aletaan jakaa varoja valtion budjestista veikkausvarojen ehtyessä. Hallitukset vaihtuvat ja voi tulla kulttuuriin vastentahtoisesti suhtautuva hallitus? Jos halutaan saavan säästöjä aikaan, ja jos valtion ja kuntien taholta näytetään punaista valoa ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen, kierrämme yhä samaa kehää? Hyvinvointialueiden, valtion ja kuntien yhteistyön täytyy olla saumatonta. Taiteen ja kulttuurin rahoitus on turvattava tavalla tai toisella.

Täytyy muistaa, että ilman taidetta ja monipuolista kulttuuria, kansakunta voi pahoin, eikä sillä ole tulevaisuutta.

14 vastausta artikkeliin “Kulttuurin merkitys ennaltaehkäisevässä työssä”

  1. Olet 110% oikeassa. Elämä ei ole vain raatamista, työtä ja rahalla mälläämistä. Pitää olla sisältöä olla omalla tavallaan vapaa.
    Kulttuurityöläiset taas ovat meidän puolestamme raatajia.
    Mutta vapaa-ajastakaan ei saa tulla työ.

  2. En niinkään pelkää kulttuuriin vastetahtoisesti suhtautuvaa hallitusta, vaan hallitusta, mikä päättää, mikä ”kulttuuri” on kelvollista ja mikä ei puhtaasti poliittisilla perusteilla.

    1. Sitä vartenhan hallituksessa on jo sillään värikäs keskustelu, mitä eri tahot painottavat. Ja sitähän varten on myös parlamentaarinen työryhmä, joka yrittää ratkaista yli hallituskausien menevän rahoitusmallin.

  3. Kyllä kansa leivän lisäksi tarvitsee myös sirkushuveja olkoot vaikka aarian oopperasta kissa katolla joidenkin mielestä ihkua terv tepivaari

  4. Minua masentaa tuo kulttuurikeskustelu.

    Ei veikkaushäviörahoilla ole mitään kulttuurin ruohonjuuritason työtä koskaan rahoitettu, suojatyöpaikkoja vaan. Niitä ne nyt suojelee.

    Teen kulttuurityötä, rahoitan sitä, ja rohkaisen siihen. Ja kiroilen kun kaiken maailman poseeraajat jaksavat.

  5. On kulttuuria ja kulttuuria. Kirjastot, teatteri ym. ovat sellaisia joita pitääkin tukea. Sitten on iaikenäköistä napanöyhtän esittelyä taiteena jota ei juuri kukaan jaksa katsoa mutta sitä tuetaan. Tai oopperaa ja kaupunginorkesteria: miksi juuri tiettyä musiikkia tuetaan, miksi ei sitten rock- tai jazz- musiikkia yms? Meillä elää yhä ajattelu että on olemassa ns. korkeakulttuuria jota ooppera, baletti ja klassinen musiikki edustavat ja siksi noille taidemuodoille annetaan roppakaupalla rahaa mutta ei ns. populaarikulttuurille.

    1. Populaarikulttuuria musiikin puollella edustavat Jeret, Paulavesalat, Dannyt, Irvinit, jne., jotka ovat ansainneet valtavat rahat ihan populaari-ihmisiltä.
      Sen sijaan opetus musiikkiin ja soittamiseen tapahtuu edelleen pääasiassa perinteisesti, klassisin perustein, joita edustavat mm. kaupunginorkesterit.
      Sibeliusta muine suursäveltäjineen ei kukaan aliarvosta.
      On myös syytä olla ylpeä Talvelasta, Hynnisestä, Kivinimestä, Ryhäsestä Salmisesta ja, vaikka Karita Mattilasta ym. ym.
      Baletista Jorma Uotisesta, Marianne Rumiantshevasta jne…

      Kulttuuri on niin laaja ja monisäikeinen asia, että pääasia siellä tehdään ihan omin voimin alkuunsa ennen kuin siirrytään vaativammalle tasolle alalla kuin alalla.

      1. Niin Sibelius…

        Veikkaanpa, että Hesarin taidearvostelijat olisivat Jannen tapauksessa valmiit vetämään esiin natsikortin.

        Hesari haistattaa taiteelle huilut. Se edellyttää taiteelta agendaa eli muistuttaa asenteiltaan Stalinin ja Hitlerin taidekäsitystä.

        Katselin justiin Louhimiehen version Tuntemattomasta. Se versio todellakin kannatti tehdä. Saatiin sotakuvaa suurempi taideteos.

        Mutta Hesarin elokuva-arvostelija Typpö antoi kaksi tähteä viidestä, koska puuttui agenda.

        Hesarin agenda on salattu, mutta arvattavissa: Takaisin apinaksi!

        Mutta Tuntemattoman Finlandia -muunnelma lopussa oli elokuvamusiikin huippua, vaikka siinä ei Hesarin kaipaamaa agendaa ollutkaan ja juuri siksi se huippua olikin.

  6. Kuulin kerran Englannissa käydessäni, että maassa on vain yksi teatteri, joka saa tukea yhteiskunnalta.

    Olemmeko siirtymässä aikaan ’ei mitään ilman tukija’

    *
    EU -alueella sähkö alkaa olla liian kalista. Ratkaisuehdotus:” Kansallisia toimenpiteitä voivat Simsonin mukaan olla kotitalouksien hätätuki, valtiontuki yrityksille.” [ lähde: IL ]

    1. Täytyy tietää ”pieni yksityiskohta” niin Lontoosta kuin ison lahden takaa.
      Sinfoniaorkesterit ovat kaikkialla maksimillaankin noin saman kokoisia soittajineen, myös Lahdessa, Tampereella kuin Helsingissäkin.
      Mutta yleisömäärät isossa maailmassa ovat moninkertaiset ja myös talous.
      Minnesotassa ( Osmo Vänskä) ja siellä muissakin osavaltioissa orkesterit rahoitetaan yksityisin sponsorilahjoituksin ja hyväntekeväisyydellä.
      Mutta joku selitys on sillekin, että pienen Suomen orkesterit ja kapellimestari ovat maailmankuuluja.

  7. Ooppera ja klassisen musiikin orkesterit saisivat minun puolestani tulla toimeen lipputuloillaan siinä kuin joku Popeda tai Tapani Kansa. Lasten musiikinopetuksen tai harrastamisen tukeminen taas on eri asia. Nyt tietynlaiselle musiikiille annetaan rahaa verovaroista musiikklajin perusteella.

  8. Toisten mielestä kuvanveistotaidetta ovat vain Väinö Aaltosen Hämeenkadun patsaat, toisten mielestä yhtä upeita Laila Pullisen tai Eila Hitusen monitulkintaiset kuvateokset.
    Toisten mielestä räp on musiikkia, toisten mielestä melua tyhjästä.
    Kuuntelin eilen naapurissa Tampereen ammattikorkeakoulun sinfoniaorkesterin harjoitusta lähellä olevassa pannuhuoneessa- musiikkisalissa Pyynikillä. Sattui olemaan eri kapellimestarien harjoitus, jossa kappaleena oli Finlandia. Jähmetyin sisäoven viereen, kun orkesteri patarumpuineen antoi tulla Finlandiaa täysillä fff.
    Toinen tykkää äidistä- toinen tyttärestä.
    Kuka maksaa, kuka tukee ja mitä ?

Kommentoi