Ettei heti käsitetä väärin, avohakkuista siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen koskee n. 6-7 % kaikkien suurien yhtiöiden korpimetsiä.
Asialla on muutama tärkeä viesti:
-
- Korpisuot, jotka aikanaan ojitettiin, kuivatettiin ja uudelleen metsitettiin, todettiin nyt mm. ilmastonmuutoksen aiheuttamista syistä, vesien pilaantumisesta ja turvesoiden tärkeydestä kelvottomaksi tavaksi metsänhoidossa ( vasta nyt ).
- Siirrytään jatkuvan kasvatuksen periaatteeseen huolimatta siitä, että yhtiöt pitävät sitä taloudellisesti 25 % huonompana vaihtoehtona. Se ei suinkaan ole sitä kaikille metsänomistajille vrt. perinteisissä metsissä jatkuvalla kasvatuksella vrt. pienempi pysyvä tulovirta sekä muut metsän tuotot puun lisäksi sekä maisemahaitat ja virkistys jne…
- Markkinoilla on tapahtumassa käänne massiivipuun eduksi valtavan rakennuspuun kysynnän vuoksi. Samalla massapuu kattilaan selluksi tai paperiksi hiipuu. Kartonki kasvaa pakkausteollisuuden tarpeisiin. Nyt täyskäännös merkitsee sitä, että metsäyhtiöt perustavat uusia moderneja sahalaitoksia tukkipuun jalostukseen.
- Eli ne metsänomistajat, jotka ovat hoitaneet metsiään jatkuvan kasvatuksen periaatteella, nyt heidän metsiensä terveillä järeillä tukkipuilla on suuri kysyntä.
- Sitten tuleekin eteen visainen kysymys jatkoksi. Miten toimitaan silloin, kun avohakatun, päätehakatun metsät tulevatkin siihen ikään, että koko metsä on täynnä järeää tukkipuuta. Miten se vaiheistetaan niin, ettei synny taas entistä suuremmat avohakatut aukot. Siinä pohdittavaa.
On toki puunkäyttö muuttunut Suomessa paljonkin sitä menee nyt rakentamiseen
Mutta sitä puuta menee selluksi sama määrä kun ennenkin nyt se sellu tehdään muualla ja siinä on vaarassa sademetsien puusto
Jos me katsotaan maailman tilannetta mikään asia ei siellä ole mennyt parempaan suuntaan päinvastoin
Mitä sille pitäisi tehdä siinäpä kysymys
Itse en menisi asuun puukerrostaloon jossa olisi kerroksia vaikka kymmenen ok talot vielä hyväksyn asumiseen koska sieltä voi helpolla poistua vahinkon sattuessa
Kyllä ne kivi talotkin palaa sisärakenteiden osalta niissä harvoin sortuu talo kokonaan terv tepivaari
Nykyisten puutalojen paloturvallisuus on harkittua osastointeineen, palosulkuineen ja sprinklereineen niin pien- kuin kerrostaloissa.
Palot niin betonikerrostaloissa kuin puutaloissa ovat pääasiassa ”sisäsyntyisiä”. Uusissa taloissa sprinklerit sammuttavat palon alun heti oli betoni- tai puutalo.
Ja nyt on kysymys uustuotannosta.
Kun puu syttyy sitä ei sen jälkeen sammuta mitkään sprinkelerit mikää venkoilu ei minua saisi muuttaan puutaloon jossa on 10 kerrosta
Ja mistä syystä ne syttyy liian usein siitä kun jollain nuppi pimenee mutta ohan ne palot mahdollisia betoni kivitaloissakin
Kun kerran on joutunt taloon jokapaloi maan taslle ei niihin heti kyllä mene asuun no minä selvisin
Hyppäsin toisesta kerroksesta jalka poiki ja ruhjeita terv tepivaari
Elä sinä tavallasi. Muut omillaan.
Niin aion tehdä
Mutta sellun keitto on vain Suomesta siirtynyt muihin maihin ei se vähentynyt ole päinvastoin
Ja omistajat noissa sellu tehtaissa on Suomesta terv tepivaari
Tämä selvä !
Kuulin pitkän keskustelun aiheesta puolisen vuotta sitten, jossa metsäalan varsin kovatasoiset asiantuntijat avasivat asian eri kulmia. Heillä ei ollut puoluekirjoja, joten asia oli fiksua.
Jatkuva kasvatus ei ole automaattisesti parempi tai huonompi jokaisessa tilanteessa. Se on keskimäärin parempituottoinen malli olikohan se vähän yli puolessa tapauksia, mutta osassa tapauksia taas avohakkuut ovat parempi optio.
Tässä on se viisaus: tapauskohtaista harkintaa ja selvää siirtymistä kohti parempaa metsänhoitoa. Järjellä on tähänkin asti pärjätty.
Tässä asiassa eri metsäalan asiantuntijoilla menevät näkemykset täysin ristiin.
Kun vielä otetaan ne asiantuntijat kuten luontobiologit, lintu- ja hyönteistukijat, ilmastoasiantuntijat ja ihmispsykologit, joille asiat myös kuuluvat mitä entistä tärkeämmin, vaikeusaste metsistä nousee potenssiin.
En ole kokenut tällaista ristiriitaa, Heikki. Jos katsotaan pitkän aikavälin lukuja, tuntui olevan useammallakin konsensus että jatkuva kasvatus on usein hyvä malli. Ristiriitaa lähinnä tulee mistä vedetään raja, onko se 40%, 50% vai 60% tapauksista ja mitkä ovat parhaat kriteerit.
En pidä tässä kontekstissa minään kommentteja henkilöiltä, joilla ei ole alan kokemusta.
Vanhat luvut ovat hyvä malli mistä tuleman pitää useilla mallivaihtoehdoilla.
Nyt vain ollaan täysin eri tilanteessa kaikin mittarein, kun asiaan on sotkeutunut luonto isolla kädellään hävityksen kauhistuksineen monimuotoisuuden kadotessa niin metsistä kuin luonnon kokonaisuudesta. Ilmastonmuutos sen lieveilmiöineen ml. ihmisen tuhovoima ja määräämätön kasvu muuttavat tilannetta nopeastikin – metsissä etenkin.
Pienen suolämpäreen ojitus takavuosina PILASI MÖKKIRANTANI joka oli hiekkarantaa,
niin nyt on sitten mutapohja ja kasvaa rantakaislaa…
Et ole ainoa, joille metsien / suoalueiden ojitus on tehnyt kamalat seuraukset. Edesmenneen metsähallituksen pääjohtajan Eljas Pohtilan metsähoidollisista ohjeista kärsivät lähes kaikki tavalliset metsien kulkijat saati ranta-asukkaat. Laajat avohakkuut, kannot ylös, metsäpohjan kyntäminen ja ojitus alavesiin.