Jos joku ihmettelee, miksi katson televisiota vain aniharvoin. Kerronpa episodin.
Aamusella vein laatikollisen ”jälkeen jääneitä” valkosipuliperunoita ja muutaman kaalikääryleen pihalle; Mirripä tietenkin heti ensimmäisenä osingoille, kuin myöskin kanat ja harakat. Mirripä hääti harakat loitommalle, alkoi aterioida kaalikääryleitä ihan kaaleineen kaikkineen. Kaali ei kaiketi kuulune kissojen ruokavalioon; toisaalta, eihän se tuo Mirri oikein kissa lienekkään, se kun on Mirri.
No, harakat kyllästyivät Mirrin holhoavaan ruokajärjestykseen ja alkoivat härnätä Mirriä; rohkein kiskaisi Mirriä hännästä ja toisenkin kerran. Mirri mulkaisi murhaavasti röyhkeätä siivekästä ja jatkoi herkutteluaan. Harakka (ei kansanedustaja), toisti temppunsa, Mirri kyllästyi ja siirtyi sivuun. Harakat saivat tahtomansa, toisaalta, tarvitsevathan nekin ateriansa.
Tuolla luin Markon ”vastablogin” meidän Mirrille. Asia nyt vaan on siten, että Mirrin touhut perin juurin tunnen. Ei poistu talomme välittömästä läheisyydestä montakaan metriä, siis ei varmastikkaan enempää vaaraa kuin Markon ns ”erämaassa” vapaana hulmuileville koirillekkaan.
Minä kyllä tunnen Mirrin ja Mirrin tavat, osannen arvioida sen maapesiville linnuille aiheutuvan mahdollisen vaaran.
Niin siis minulla on kaksi riistakameraa, joilla näen koko pihapiirimme.
Mirri painuu yöpuulle n klo 21 aikaan, herää vasta kun tulen ulos lehdenhakuun.
Pitäisi ymmärtää tuo petoeläin käsitys, joka koskee niin koiria kuin kissojakin; saalisvietti, ravinnonhankkimisvietti, suvunjatkamisvietti ja hoivavietti.
Saalisvietti ei kylläänny, ravinnonhankkimisvietti kyllääntyy ja kaksi muuta kyllääntyvät aika-ajoin.
Semmoista se on kissan pito. Mukava lemmikki mutta jos päästää ulos niin tulee joskus huolta sen saalistuksen takia. Meillä kissat liikkuivat pihalla mutta puihin oli laitettu piikkilankaa kiipeilyesteeksi kissoille. Yksi pihan kissa oli niin viisas tai muuten erikoinen että tuli alas puusta komentaessa. Isommat linnut taitaa kissa jättää rauhaan. Tuttu maalaiskissakin joka on aika hurja, ei epäröi hyökätä isomman koirankaan päälle, antoi kuitenkin fasaanin kulkea rauhassa viime kesänä.
Oikein huvittaa lukea toisesta blogista, että ”Mirri-Marko” on huolissaan sinun kissasi voinnista lintujen suhteen. Samassa tekstissä hän väittää asiantuntevasti kissan olevan mitä suurin peto, joka pitää hävittää jos se liikkuu pihapiirin ulkopuolella. Sen verran olen ollut lapsuudessani kissojen kanssa tekemisissä että niillä on saalitusvietti kuten koirillakin. Tosin kun kissa saa tarpeellisen määrän ruokaa niin ei se nyt metsästä tarpeettomasti.
Toivotan Sinulle ja Mirrille mukavia päiviä jatkossakin. Teistä on toisellenne iloa mitä suurimmassa määrin 🙂
Kiitoksia vaan IlpoV, onhan se mielenkiintoista havaita kun tämän Markon koirat kyllä saavat hulmuilla vapaasti metsässä lintujen pesintäaikaan varsinkin maapesivät ja pesäjättöiset linnut saattavat olla vaarassa.
Mitenkäs se menikään; näkee rikan toisen silmässä vaan ei malkaa omassa.
Marko voi aivan vapaasti kommentoida blogiini, en poista kenernkään kommentteja, ellei kyseessä ole aivan törkeys; vielä ei ole ollut tarvetta.
Tällainen ”vaaraton” pieni 64 kg ex- taistelukoirarotuinen kulki vapaana Tampereen arboretumissa emäntänsä vieressä ja läpi ihmismassan.
Idiootteja on monenlaisia.
https://www.aamulehti.fi/lemmikki/art-2000007949191.html
Kissoista ei ole mitään vaivaa ja riesaa kenellekään kaupunkialueilla, mutta koirat ovat tällä hetkellä kasvaneen koirabuumin ansiosta. Osaamattomat heti-innostuneet narun päässä eivät tiedä lemmikkinsä hoidosta alkeitakaan. Paskamäärät puistoissa ovat kasvaneet kahdesta syystä- nuoret luulevat keräämisen olevan kaupungin asia, vaikka ilmaisia paskapusseja on joka tolpassa. Vanhukset, jotka eivät pysty enää kumartumaan.
… ja tämä on totista totta !
Kateista taas väärin, mutta eihän osa katinomistajista piittaa.
Saattaa yllättää jonkun, että kaupunkialueellakin katit kusevat ja paskovat lasten hiekkalaatikoihin eikä katinomistaja jälkiä todellakaan siivoa.
Kuka sotkee mitäkin ja haukutaan vaan kotieläimiä. Minä unohdin keväällä suojella meidän toisen laiturin lokeilta. Kun sitten kerran menin katsomaan, niin se oli umpeen paskannettu, kuin paremmaltakin muurarilta,. Oli siitä hommaa kun pesin sen katuharjalla, muutaman päivän kuivaneet jätökset eivät tahtoneet irrota puusta. Sitten laitoin viime kesänä hyväksi havaitut keltaiset rallisiimat, eikä ole kertaakaan lokki poikennut. Toisella, isommalla laiturilla oli viimeksi koko kesän vastaavat muovisiimat, eikä kertaakaan lokki tahrinut.
Minä en syyttele, enkä pyri syyttelemään ketään, puhumattakaan, että rakentelisin blogiavauksen, joka kohdentuu vain yhteen blogistiin.
Siis, teinpä parin päivän ajalta (kamerat ja omat havainnot), meidän Mirrin päiväohjelman.
N klo 20,00 Mirri käy tarpeillaan ja painelee mökkiinsä. Yötä myöten ei poistu sieltä, kunnes aamusella neljän pintaan heräilee, käy tarpeillaan ja siirtyy terassillemme odottelemaan; josko postipolulle? Menemmehän me, lehti haetaan yhdessä, Mirri saa riistapateensa ja lähtee vetelemään aamunokosia.
Siinä seitsemän aikaan ilmestyy nököttelemään saunan terassille kysyvän näköisenä; josko muikkuja? No toki. Päivänsä viettää aivan tiukasti pihassa touhuillen kanssani jos mitä.
Jos lähden asioimaan autolla jonnekkin, ei Mirri tule lähellekkään; inhoaa kaikkia pöriseviä vempeleitä.
Takaisin kun tulen, on oitis vastassa.
Niin se päivä kuluu kohden iltaa, illalla Mirri saa vielä iltamuikut, makoilee pihassa ja häipyy tarpeillaankäynnin jälkeen mökkiinsä.
Mirrillä on kaksikin oleskelupaikkaa, mökki, sähkölämmitteisine patjoineen ja sokkelissa palomuurin vierellä toinen ja hyvin turvallinen.
Minun käsitykseni on, että kissa, jos kärsii pakkasesta, sen kyllänäkee, ei siihen googlea tarvita vaan kokemusta.
Mirrillä täyttyy nyt pian vuosi, ilman mitään ongelmia; on lämmin pesäpaikka, jonne tarvitessa vetäytyä, runsaasti ruokaa ja jatkuvasti ihmisseuraa (tärkeä ainakin Mirrille).
Lainsäädännön suhteen, Mirri ei poistu koskaan pihapiiristä, joten ei ristiriitaa. Heitteillejätöstä vasta-argumentoijan pitänee hiukan tarkemmin perehtyä lainsäädäntöön, ettei ihan tuuleen ampuisi väittämillään.
Mitä koiriin tulee/irrallaanpitäminen, lainsäädäntö on huomattavastikkin tiukempi kissaan nähden.
Kissa saa olla vapaana vain omalla tontilla.
Metsään tai toisen tontille sillä ei ole lain mukaan oikeutta mennä.
Aika erikoinen avaus tuolla ”Vartiointi toimii”; niin suurta huolta kun Mirristä näki.
Laki vaan sanoo; tähän aikaan vuodesta ja laajemminkin, koirat tulee olla kytketyt.
Olivat koirat sitten maastossa, tai ”erämaassa”; tulee niiden olla lain mukaan kytketyt, olivat sitten omalla tai toisen maalla.
Jos joku väittää, että koirat ovat välittömästi hallinnassa … jäniksen poikanen, kauriin vasa yms: ei kukaan hallitse koiria, saalisviettisinä lähtevät perään ja ehkä tappavat, todennäköisestikkin.
Siis jesuiittaperinne; älkää tehkö kluin teen, vaan kuin sanon.