Joskus olen ihmetellyt.

Tähän astisesta elämästäni koirat ovat vieneet enimmän osan; osin ammatillisestikkin sekä viimein kun ainut ja viimeinen rekikoirani tuli matkansa päähän.

Sitten, ihan kuin jatkumoksi ilmestyi äkkiä pieni kissanpentu pihaamme ja päätti jäädä; Mirri.

Mirri on kiinteä osa päivääni, rutiineineen, lisäksi ”liisingkissamme” Wanha Mirri. Mirri kuitenkin kaikkein tärkein, tärkeitä toki molemmat. Tuovat selkeästi ison osan päivämme sisältöä. Nykyisellään, en osaisi päiväohjelmaani ilman Mirrejä edes ajatella.

Lemmikkieläimet mielestäni ja varsinkin eläimet, jotka selkeästi ovat sitoutuneet elämiseesi ja elämänrytmiisi vapaaehtoisesti ovat ehdottomasti aivan huippua.

 

7 vastausta artikkeliin “Joskus olen ihmetellyt.”

  1. Kauniisti ja kunniaa antaen kirjoitit kotieläimistä. Kyllä Mirri vaan antaa sisältöä elämääsi/elämäänne. Niin lempeä ja kaunis Mirri.

  2. Se nyt Hannu, mitä Mirreistämme kirjoittelin; joku/tkut saattavat hymähdellä jo varttuneen miehen äkkinäistä ihastumista koirien jälkeen kissoihin. Saahan sitä ihmetellä jos vähätelläkkin, minulle vaan tärkeä ja verraten uusi tuo kissa ja sen käyttäytyminen on. Toisaalta, miltei joka päivä opin uutta.
    On helppoa vähätellä toisen lemmikkirakkautta, toisaalta vähättelijä aika usein osoittaa kykenemättömyytensä asiaan.
    Minä nyt vaan kirjoittelen kokemuksiani kahden kissan loukusta, huolimatta siitä, ettei se aina kaikkia miellytä; eihän koskaan voi kaikkia miellyttää ja varsinkaan näillä sivustoilla.

  3. Juuri noinhan ne asiat kulkee ja ne lemmikit jotka itse valitsee uskottunsa ovat parhaita ne ovat elämän suola ja sokeri samassa paketissa terv tepivaari

  4. Minua on lievästi ihmetyttänyt se asia, vain muutama blogisti kirjoittelee syvällisemmin suhteestaan lemmikkiinsä.
    Oikeastaan mieleeni tulevat vain Hannu, Matti, Tepi ja sitten minä. Hyvin helposti tulee mieleen, että nuo koirat ja kissat ovat omistajilleen miltei pelkästään ”esineitä” muilla blogisteilla.

  5. Eihän elävä eläin voi olla esine mutta noinhan sen näki tuolla kun oman koiran kanssa kulki ja kyllä meillä oli ystäviä molemmilla

    Kun muut koirat huomas että onpa siinä nätti ja kiltti plikka koira ja mukava isäntä mennääs moikkaan niitä siinä sitten leikittiin tassuleikit ja sitten hemputettiin häntää isännälle niin meille kävi

    Eikä lähistöllä ollut montaakaan koiraa jotka olis asiaa kiertänyt yks bernin koira ja yks seltti oli kuitenkin yli muiden

    Tää seltti meni makuulle kun se iraplikan näki no irassa oli puolet collieta tais olla sukulais rakkautta ja se oli aivan eka kerrasta terv tepivaari

  6. Kyllä se on pieni valhe, että minäkinkö esineellistäisin kissat ja koirat. Niitä nyt vaan ei ole ihan olosuhteiden pakosta, jos niitä meillä olisi, niin joutuisivat olemaan yksin ilman hoitoa pitkän päivän. Sen minä katson pelkästään eläimen kiusaamiseksi ja heitteille jättämisenä, vaikka paljon niin tehdäänkin.

    Minä olen elänyt kymmeniä vuosia kissojen kanssa, samoin myös koirien ja useamman rodun kanssa ja jopa työelämässä kolmen poliisikoiran kanssa. En väitä , että osaisin niitä siitä huolimatta kouluttaa, vaikka jopa yksi susikoira oli palkittu pohjoismaisisa kilpiluissa voittaneena.

    Minä vaan olen aina ollut sitä mieltä, että jos jonkin kotieläimen hommaa, niin se pitää myös hoitaa. Siihen minulla ei ole ollut ja vielä vähemmän nykyisin ennenkaikkea aikaa.

  7. Siinäpä se tuli ja aivan oikea asia oli kun ei ehdi oleen vaikkapa koiran kanssa päivällä on parempi kun ei sellasta hanki
    Se kun on n 3 vuotias lapsi vaikka koira olis 15 v ja joutua oleen yksin se ei sellasesta nauti
    Ja se mitä jotkut koiran omistajat kauhistelee kun koiraa nuuhkasee toisen pyllyn sehän tervehtii toista koiraa sillä tavalla samalla paljastuu toisen mieliala plus mitä se naapurin jeppe on syönyt terv tepivaari

Vastaa käyttäjälle teuvo mast Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *