Kebabia; ei nyt sentään.

Moni hehkuttelee tuon kebabin kohdalla sen herkullisuutta.

Se tuo ehkä herkullisuus saadaan erilaisilla kastikkeilla muutoin se on mielestäni samanlaista mättöruokaa kuin eineslihapullatkin, saa niihinkin makua hyvällä soosilla. Samanlaisia jauhelihamössöjä molemmat. Kun raaka-aine jauhetaan, sinne voi laittaa lähes minkälaista lihanleikkuujätettä, kuin vaikkapa sika-nauta purkkiliha, ei muuten saisi lihaksi kutsuakkaan. Dönerkebabhan tehdään jauhelihasta.

Mielestäni nuo kebabannoksetkin ovat lähes epämääräisen näköisiä.

Kebabhan jakaa suomalaisten mielipiteitä laidasta laitaan. Pitsaanhan suhtaudun lähes samalla tavalla kuin tuohon kebabiinkin.

Hyvän käsityksen kebabista saa kun laittaa hakusanaksi esim dönerkebab.

22 vastausta artikkeliin “Kebabia; ei nyt sentään.”

  1. Hmm…henkilökohtaisesti olen suuri kebabin kuin myös pizzan ystävä ja erityisesti itsetehtynä.

    Mikäli nyt suhtautuu kaikkeen jauhettuun lihaan noin epäluuloisesti niin silloin kyllä kannattaa jättää ostamatta myös esim. kaikki makkarat ja laajemmin ajatellen yleensäkin kaikki teollisesti tuotettu valmiselintarvike, kun eihän sitä koskaan tiedä…

    No itse en ole noin epäluuloinen, enkä ainakaan toistaiseksi ole ostamaani ruokaan kuollut ja sitä kai voidaan pitää jonkinlaisena mittarina elintarviketurvallisuudesta.

    Toki sitä voi jauhaa lihan myös itse tai jauhattaa haluamansa lihapala lihatiskillä.

    Kebablihan maku perustuu mausteisiin, joita on kymmenkunta ja tosiaan kokonaisuuden krunaa kastike, mutta ei missään tapauksessa mikään majoneesi tai paksu purkkitomaattimössö vaan tomaattiin, chiliin ja pariin muuhun juttuun pohjautuva juokseva kastike.

    Pitaleipä on äärettömän helppo leipoa ja mikään ei estä tekemästä siitä vaikkapa täysjyvä tai ruisversiota.

    1. Minun epäluuloisuuteni perustuu terveysviranomaisten lukuisiin tarkastusraportteihin. Pitsaa en kuin en kebabiakaan ravintolaan lähde syömään. Leikkeleitä ja makkaroita harvoin syön; leikkeleet valmistan lihasta itse, joskus makkaraakin.
      Kotona tehty niin pitsa kuin kebab; varsin hyvä ratkaisu.
      Meillä on sellainen dönerkebapille tarkoitettu minilaite, joskus sitä olen kokeillut; aika usein se jää pölyttymään kaappiin. Omalla lihamyllylläni olen jauhanut jos mitä, lihaakin,
      Mitä mausteihin tulee, noihin aasialaisiin sekä lähi-idän mausteisiin olen mielestäni kohtuullisesti perehtynyt.

      1. Ne kebab-lihan mausteet eivät kovin monimutkaiset ole; Mustapippuri, jeera, oregano, paprika, cayennepippuri, valkosipuli, kurkuma, korianteri, chilipippuri.
        Noilla pärjää.

  2. Kyläkaupassamme vielä vajaa kymmenen vuotta sitten kauppiaan vaimo jauhoi jauhelihat asiakkaan silmien alla.
    Itse joskus hakkulihan (Oulun suunnalla sanovat näin) jauhan itse omalla lihamyllyllä. Olisi hyvä vaihtoehto useimminkin mutta laiskuus rajoittaa koska myllyn osien pesemisen koen rasittavaksi. Myös puolukkasurvosta olen tehnyt lihamyllyn avulla.

  3. Lisättäköön vielä tuon kebab-lihan tuotanto; eläin teurastetaan uskonnollisin rituaalein ja tuskallisesti.
    Sanottakoon vielä, että näitä kebabpötkylöitä ei tehdä Suomessa vaan ne tulevat pääsääntöisesti Saksasta, Saksan kurdien tuotantolaitoksista.

    1. Kalle, kyllä ”kebab lihaa” valmistetaan myös Suomessa ja ihan 100% suomalaisesta naudasta ja täältäkin päin sellainen paikka löytyy jossa sitä on tarjolla.

      Esimerkiksi:

      https://www.ceylankebab.fi/

      1. Et kait Mika niin sinisilmäinen ole, että luotat tuommoiseen nettisivustoon.
        Kyllä nämä turkkilaisperäiset osaavat; ensin hankitaan hyvä brändi ja kun se on varmistettu, sitten hankitaan, mistä halvimmalla saadaan. Samaan syyllistyvät jotkin suomalaisetkin yritykset.
        Esimerkkinä turkkilaisten touhuista; takavuosina kun muutaman turkulaisen kebablihoista ei oikein saatu selville mistä eläimestä osa lihoista olikaan peräisin? Kamelista. Jälkiselvittelyissä ilmeni, tullin tilastojen mukaan, että kamelinlihaa tuotiin niihin aikoihin merkittävi0ä määriä mutta lihajalosteita kamelinli0hasta ei löytynyt.
        Sinällään kamelinlihassa tuskin vikaa on mutta se tuotantotapa ehkä.

          1. Antamasi linkki ei koskenut mitenkään samaa; toisaalta koski, he tilaavat valmiit kebabit saksan kurdeilta, siis kuka takaa lihan alkuperän ja koostumuksen ja laadun?

            1. Kalle, kuten jo aiemmin mainitsin en koe tarvetta vastaavalle epäluulolle Ceylan Oy:n kohdalla, siinä määrin luotan suomalaiseen järjestelmään, joka toimii kun kerran hevoslihakauppiaatkin jäivät kiinni.

              Mikään temppu ei olisi myydä vaikkapa kauppahallin lihatiskillä ulkolaista nautaa kotimaisena, harva sen ulkonäöstä tunnistaa, mutta luotan siihen, että tällaisia kauppiaita ei juurikaan ole.

              Olen syönyt kebabia myös ulkomailla, ulkomaisesta lihasta valmistettuna ja hengissä olen edelleen.

              1. Niin olen syönyt minäkin Zagrebin yläpuolisessa vuoristossa tynnyrin puolikkaassa grillattua lammasta; leikattiin ruskean käärepaperin päälle, sipulisilppua lisäksi. Uskomattoman maukasta. mausteita siinä oli mutta. en tiedä mitä.
                Tämä nyt oli kokolihaa, ei mitään epämääräistä jauhelihaa.

  4. Kyllähän se oikea kebabliha Kreikassa tehtiin möykyksi ihan lampaan ja possun kokolihaa kerroksia päällekkäin latomalla ja mausteita väliin.
    Olen itse saanut aina erinomaisia katukeittiön kebabbeja kastikkeineen ja pitaleipineen, vaikka niitä tulee harrastettua vain muutaman kerran vuodessa. Vähän suttuista touhuahan sen syöminen on.

    1. Se tuo kreikkalainen gyros on muunnos döner kebabista ja tehdään siasta tai lampaasta.
      Iskender kebabiakin Kreikassa tehdään ja se tuo Heikin esimerkki oli juuri sitä, ei siis jauhelihasta tehtyä vaan lihasiivuista.
      Kreikkalainen souvlaki myöskin on eräänlainen muunnos döner kebabista. Tikkurilan toriltakin sitä sai muutama vuosi sitten.

      1. Mika viittasi Sami Koivuniemeen; … mutta omistajanvaihdos ei välttämättä muuta yrityksen alkuperäistä toimintamallia. Siis maksimaalista voitontavoittelua keinoista huolimatta.
        Toisaalta, jos lihaväärennöksiä paljastuukin, ei se suinkaan todellakaan edusta viranomaisen tehokkuutta. Usein on kyse vain jäävuoren huipusta. Hyvin yksinkertainen esimerkki on ns virolainen kuhafile. Taustalla usein ns harrastekalastajat, jotka myyvät alamittaiset kalansa kauppoihin yms.
        Eestissä kuhan alamitta on 5rcm isompi kuin Suomessa. Siis virallinen alamittaisten kuhien myynti on lähes mahdottomuus.

  5. Mutta vanhaa Brantsun hampurilaista ei voita mikään. Pihvi ja sämpylät parilalla ruskeiksi. Päälle sinappia, ketsuppia, sipuli-kurkku pikkelssiä, salaatinlehti ja oikea suolakurkkuja väliin. Joskus juustosiivu ja paistettu muna.

    … eikä se porilainenkaan huonoa ollut nälkään

    … tai oikea iso lihapiirakka parilla nakilla ja höysteillä

  6. Olen kerran saanut taudin kebabista en edes mene lähelle sellasta paikkaa
    Teen pitzat ja kebabit kokonaan itse silloin tiedän mitä ovat
    Ei ole jonkun pellen laski ämpäristä keräämiä tomaatteja mukana eikä sitä lihaakaan aina voi mausteiden vuoksi eivät haise happamalta

  7. Ptsat ja kepabit ovat jääneet kokeilujen asteelle eivätkä innosta.

  8. Jos pikaruokaa pitää saada ja vähän katsoa painon perään niin salaattikebabit ovat ihan selkeä optio ollut. Nälkä menee mutta ei jää turhia sokereita määräänsä enempä.

    Aina joskus. Tosin oma maku kallistuu nykyään enemmän falafelin puoleen.

Vastaa käyttäjälle niio mäkelä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *