Luonto.

Oli pakko kirjoittaa uusi avaus kun uutiskolumnista sain aiheen.

Luonto, pitää mennä luontoon.

Ainakin näin maalaiselävälle tuo luonto on ihan pihapiirissä, tuo hangessa kirmaileva Mirri, pihassa ruokailevat pikkulinnut, oravat ja meillä kauriitkin.

Korpi, näin maalaisen silmissä se on metsä, jonne en pihasta käsin näe.

Kun elää ihan oikeasti keskellä luontoa ja korpikin on tuolla alle kilometrin, ei oikein jaksa ymmärtää cityvihreiden terminologiaa.

Luonto on ihan sitä missä ihminen elää, kaupunkiakin se voi olla.

6 vastausta artikkeliin “Luonto.”

  1. Kaupunkilaiselle cityvihreälle on tosiaan piintynyt sellainen luontokuva että pitää olla laajasti aarnimetsää missä liito-oravat iloisena lentelevät ja valkoselkätikat naputtelevat kelohonkien pintaa. Omituiseksi on maailma hyvinvoinnin jatkuvan kasvun myötä mennyt.

    1. Näin kerran läheltä valkoselkätikan Lahden Lanun puistometsikössä. Eipä vaan ollut kameraa mukana.

  2. Hassua kyllä, mutta me asumme saman aikaan sekä keskellä kylää, että keskellä luontoa.

    Kauppaan, postipalveluihin, apteekkiin, kioskille tai vaikkapa ravintoloihin on kaikkiin 300-400 metrin matka ja kun takaportista astun kolme askelta olen metsässä, jonka takana, huonomman käden kivenheiton päässä aukeaa meri.

    Kauriita, oravia, rusakoita, lintuja näkyy päivittäin ja kettukehveli silloin tällöin. Lehtopöllöäkin saa kuulla kun sattuu sopivasti ulos.

    Kalaan pääsee kävellen tahi pyörällä.

    Mikäs on ihmisen ollessa.

    1. Hienot olosuhteet sinulla mutta ei palvelujen läheisyydestä johtuen ei kelpo cityvihreä hyväksy luonnoksi tuollaista.

  3. Kaikki tuo on tullut asuttua niin korpi kuin kyläkin.

    Nyt melkein keskellä kaupunkia, mäntymetsän ja harjujen vieressä, 250 m järven rannasta, kaupan yläkerrassa, kuitenkin pikkutikan, korpin ja ihmisten ilmoilla. Saukkokin juuri kuvattiin, peura juoksi metsästä kilpaa autojen kanssa alas Hämeenpuistoon. Jänikset ihan riesaksi kaupunkiviljelyillämme.

  4. No eipä mulla ole matkaa kovinkaan pitkälti Tampereen kskustorille ehkä joku 6 km
    Mutt täällä näkee päivittäin rusakoita siilejä kettukin piipahtaa joskus n viikko sitten näin viimeksi olen jopa nähnyt hirven se ei tosin kauaa ollut kun viipotti kohti koivistonkylän metsikköä tunsi varmaan ei ole mun paikkani olla täällä
    En kuitenkaan asu metsässä vaan Tampereen Muotilassa terv tepivaari

Kommentoi