Minulla on paha tapa etsiskellä kaikkialta ja vähän kaikesta tietoa, joka kiinnostaa; tarkempaa tietoa, tutkittua tietoa, ynnä asiantuntijoiden käsityksiä asioista ja ilmiöistä yms.
Kuten tämä maatiaiskissa. Asiantuntijat kirjoittelevat kaikenlaisia käsityksiään, tutkituista tai vähemmän tutkituista ilmiöistä.
Mm maatiaiskissan käyttäytymisestä; ei kiinny ihmiseen vaan paikkaan, josta edes perusravinnon saa, saalisvietti, voimakas, pyydystää pikkulintuja, jyrsijöitä mm, kiertelee suurella alueella vapaana ollessaan, omaa valtavan suuren reviirin, jne.
Mm edellä mainittujen ominaisuuksien kohtien osalta olen tullut ajatelleeksi; onkohan se tuo meidän Mirri edes kissa, mikä lieneekään?
Esimerkkinä ote päiväohjelmastamme; aamusella siinä neljän pintaan, lähden postilaatikolle, Mirri jo ovella vastassa. Tänä aamuna ei ollut, kävelin laatikolle päin, otsalampun valossa näin metsänreunassa kiiluvat silmät, Mirri? Olin juuri kutsumassa kun jo tunsin pohkeessani tutun töytäisyn; Mirri, laatikolle siis.
Mirri sieltä laatikolta sitten sinne saunan terassille, annoin riistapateen Mirrille, irrotin kamerat ja sisälle.
Lähdin viemään kanoille aamiaista; Mirri se siellä jo kynsi ovenkarmia (merkkaa reviiriään, tuntuu, että itsekkin kuulun Mirrin reviiriin, kynsimisestä päätellen).
Kanalaan Mirrin kanssa, kanoille aamiainen ja munat talteen (kanojen).
Pihahommiin kun menen, varjostaa Mirri menemisiäni ja tulemisiani, ettei vaan äijä tee mitään tyhmyyksiä. Näin päivä jatkuu.
Aamupäivisin Mirri mielellään menee kanatarhaan, ellen satu olemaan pihassa.
Ällistyttävän helposti muuten tulkitsee kehonkieleni, jos vaimo on lähdössä, tulee autolle mukanani kun kelaan lämmityskaapelin mutta jos minä olen lähdössä aamusella, sama kaapelin kelaaminen mutta Mirri jääkin heti talon nurkalle.
Kun palaan, on Mirri siinä talon nurkalla ja lähdemme pihaan.
En osaa selittää, jos ymmärtääkkään.
Tänä aamuna kun vein Mirrin päivämuikut, se käveli miltei kahdella jalalla haistellessaan muikkupakettia.
Kissa on ”ronkeli” ruokansa suhteen; olen nähnyt kun Mirri syö jopa salaattiakin kanalassa; kateellinen ehkä kanoille.
No, ahmattihan se Mirri lienee.
Yöllä, joka pitäisi olla kissojen saalistusaikaa; Mirri nukkuu, herää liikekannalle, kun tulen ovesta ulos aamusella, joskus jopa passissakin.
Semmoinen se Mirri, ”meidän kisu”?
Voi että nämä tarinat ovat päivän pelastus. Tulee heti hyvälle tuulelle, kun ajattelee teitä Mirrin kanssa monissa eri touhuissa. Kyllä teidän kummankin kelpaa, kun olette tosisillenne hyviä kavereita.
Jäi tuosta avauksestani mainitsematta; Mirri on olosuhteiden pakosta joutunut/saanut elää villin ja vapaan maatiaiskissan elämää n 10 kk.
Havaintojeni mukaan kuin myöskin kameroideni todistamana; Mirri ei saalista pikkulintuja, ei oravia yms. Yöaikaan se ei liiku laisinkaan, ei päiväsaikaankaan pihapiiristämme.
Pakkasilla näkyi hyvin pärjäilleen sähkölämmitteisessä mökissään. Kovimmillakin pakkasilla leikkii mielellään lumessa.
Nukuksii joko mökissään tai talon sokkelissa.
Ei voi mitenkään sanoa, että missään vaiheessa että pakkasista jotenkin kärsisi.
Saattaa olla jotenkin, että eräänlainen ”villikissaperimä” olisi Mirrissä. Sen turkki ei ole pitkä mutta pohjavilla näkyy olevan todella tuuhea.
Näyttäisi siltä, että meidän ”villikissamme” ulkoelämä, ihmisen läheisyyden lisäksi olevan sovelias.
Mielenkiintoista sinällään; kun menen sisälle, Mirri seuraa ylärapulle asti; tietää, ettei sisälle ole asiaa.
Ei tarvitse erikseen mainita.
Niin, se hyviä kavereita; se lienee ilmaisu tasavertaisuudesta. Kaveruus perustunee siihen, että toisestakin on huolehdittava ja pyyteettömästi. Koskee muuten ihmisiäkin; minä nyt vain olen tämmöinen ”eläimellinen ihminen”.