Mirri postilaatikoilla.

Tunti sitten käväisimme Mirrin kanssa hakemassa lehden. Mirripä päätti ottaa tarkan päälle ja kun otin lehteä tuosta vihreästä laatikosta, työnsi oikein päänsä laatikon sisään; tulikos nyt kaikki posti otettua?

Puolitoista vuotta on Mirri säännöllisesti tehnyt kanssani lehdenhakureissun. Siellä ulko-oven takana se aamuisin minua odottelee; jokos lähdetään?

En tiedä mistä se tuon tapansa on oppinut, kaiketi siitä, että se seuraa minua koiraakin tiukemmin, aina on siellä missä minäkin; sellainen se Mirri.

4 vastausta artikkeliin “Mirri postilaatikoilla.”

  1. Kyllä ne mirrit osaa vaikka toista luullaan katselin aikanaan siskoni isoa kolli poikaa joka seuras siskoni puuhia vähän samaan malliin terv tepivaari

  2. Kyllä se Mirri itsessään on minulle aina aamun piristys. En olisi koskaan kuvitellut, silloin kun Mirri hankki minut isännäkseen/omistukseensa. Niin monet vuosikymmenet koirien kanssa kun olin touhuillut; kissojen tuntemus jäi minulle hataraksi.
    No, Mirri sitten pani minut opiskelemaan kissojen sielunelämää ja yllätyinpä. Melkein päivittäin Mirri järjestää jonkin pikku yllätyksen.

Kommentoi