Muikku.

Muikku on aivan huippuherkullinen kala mutta muikku ja muikku eivät suinkaan ole yksi ja sama asia. Se pyyntitapa; se ratkaisee kalan laadun erittäin selkeästi.

Paras muikku on itse pyydetty verkkomuikku ja kun pyyntiin on verkot laskettu iltasella ja nostetaan siinä aamun valkenemisen sarastaessa, silloin saadaan huippuhyvää kalaa.

Seuraavaksi paras muikku saadaan nuottaamalla, kala ei nuottauksessa puristu pitkäksi aikaa vaan melko nopeasti saadaan  astioihin.

Ne astiat; minä yleensä nostan verkot kaloineen päivineen termoastiaan, jossa on jäärouhetta ja puistelu alkaa heti kotona. Nuottamiehet toimivat kutakuinkin samoin.

Heikkolaatuisin muikku tulee pääsääntöisesti troolaamalla, troolia kun usein vedetään  liian suurella nopeudella ja liian pitkillä vedoilla. Kalat puristuvat pitkäksi ajaksi troolipussin perälle ja sitten esim kaupan kalatiskillä nähdään verestynyttä ja melko nopeasti pilaantuvaa kalaa, johtuen kalan lihaskudosten vaurioitumisesta.

Kala on hyvin herkkä ruoka-aines, etenkin rasvaiset kalat kuten kilohaili ja muikku. Kalan ostaminenkin vaatii melkoisesti asiantuntemusta ja osaamista.

 

16 vastausta artikkeliin “Muikku.”

  1. näin ne asiat ovat en ole muilla keinoilla muikkua kalastanut kun verkoilla ja hyvää kalaa olen saanut aina terv tepivaari

  2. Se muikun kalastus, varsinkin kesäaikaan, pitää kalastajan liikkeellä; verkkoja kun ei kannata viedä kuin vasta illan hämärtyessä ja aamusella on nostettava melko varhain, muussa tapauksessa pientä särkikalaa on takuuvarmasti paljon.
    Muikkua olen kalastanut pelkästään välivedestä, 3x60x12mm verkoilla. Pyyntisyvyys säädetään kohojen naruilla.

  3. Tuossa rannassa vanhemempi kokenut kalastaja toi muutamasta verkosta parikymmentä muikkua. Samalla reissulla 2 kuhaa. Työlästä puuhaa. Muikut savusti rannassa.
    Eipä ole tullut syötyä kuukausiin. Yleensä ostan Tammelantorin kalastajalta savustetuttut, on laatutavaraa.

    1. Ei ole kalastaminen, varsinkaan ammatikseen koskaan helppoa.
      Jos valita saan kuhan ja muikun välillä, ehdottomasti tuore muikku. Tuoretta kilohailia jos saisin; ylivoimaisesti paras valinta. Kilohailia kun maakunnissa ei oikeastaan saa, saattaa olla Helsingissäkin ”kortilla”, kalamarkkinoilla kun sen totesin. Siellä ei yhdelläkään kauppiaalla ollut kuin tuoretta silakkaa, kilohailiahan siellä tosin seassa aina on. Tuorekalaa ei muutenkaan ollut kuin yhdellä veneestä myyjällä ja yhdellä rantakauppiaalla.
      Muikkua meillä menee viikossa melkoiset määrät, tosin kissoille kelpaa myöskin tuo särkikala. Molempien kissojen kun on saatava tuorekalansa päivittäin muun ruuan lisäksi.

  4. Juuri noin ne menee ja kesäaamulla on kiva olla verkoilla siitä nauttii koko mies ja sen jälkeen kaikki muutkin saaliista riippuen
    Tuoksuu tuore muikku kaikkien pannuilla joka maistuu ruisleivan kanssa lähes kaikille terv tepivaari

  5. Se muikun savustus ei ole niin yksinkertaista.
    Pyyntituore muikku sellaisenaan ei kelpaa savustukseen. Muikku kyllä pitää heti puhkoa ja sitten jäittää tai laittaa jääkaappiin vuorokaudeksi, mieluiten kahdeksi ja sitten vasta savustus. Ainut tietämäni kelvollinen pyyntituoreen muikun valmistuksessa on halstraus.
    Muuten huippukokit mm Ranskassa sanovat, ettei tuoreesta hauesta saa kelvollista ruokaa (hauki on Ranskassa erittäin arvostettu kala), hauki on pidettävä jäissä tai kylmiössä vähintään kaksi vuorokautta ennen ruuaksi valmistusta.

  6. Parasta muikkua eri muodoissaan ikinä olen saanut Purukalasta, edesmenneen Jorma Holopaisen savustamosta. Niitä vietiin aina Pariisin pöytiin saakka.

    Muikun rasva ei sovi kaikille, silakan vielä vähemmän. Siitä joku saa närästystä tai vatsanpuruja tai menee niveliin. Minä syön vaikka rautaa ja…, mutta toinen ei.

    1. En ole varma. Tuotenimenä käytettiin ”Purukala”. Se firma lopetti kauan sitten. Ja sen hieno maakammin tapainen savustamo on purettu ihan kirjonkylän keskustassa.

  7. Jotenkin tulee tuosta firmasta mieleen Heimon Kala Rengossa. Kyseinenkin firma jalostaa pelkästään kasvatettua kalaa, ei lainkaan villikalaa.
    Luulisi Myrskyläänkin helposti saatavan kotimaista villikalaa, vaan se raaka-aineen hinta.
    Se kasvatettukin kala lienee isolta osalta tuontikalaa.
    Tuotteesta en mitään tiedä mutta Heimon kalan tuotteet ovat aika-ajoin niittäneet kyseenalaistakin mainetta.

    1. Myrskylän tehtaanmyymälästä saa ”suoraan” uunista tullutta. Ei ole kierrellyt maita ja mantuja. Jos nyt oikein muistan, villikalaakin on. Makuja oli monenlaisia.

      1. Tuosta ”suoraan uunista” … monenlaisia makuja on. Olen oppinut Eestissä mestareilta, että niin savustettu liha kuin kalakin vaatii ns ”vetäytymisajan” ja kylmässä.
        Kuten sanoin makuja on monenlaisia.
        Tuon kalatarjonnan Myrskylän Savulta luin ainoastaan nettisivustolta ja siellä ei kyllä villikalaa ollut, ei poissulje sitä asiaa, etteikö villikalaa savustettuna löytyisi.

  8. Muikku on minunkin herkkuni, harmi vaan että täällä länsirannikolla sitä on vähemmän tarjolla kaupoissa. Sattunut myös että on ollut härskiintyminen jo aluillaan. Tässä ei ihan lähellä muikkuvesiä ole.

    Ahven, silakka ja muikku ovat kaloja joihin en kyllästy.

    Siika oli ennen suuressa suosiossani, kotopuolessa ei sitä juuri esiintynyt. Mutta ans olla kun muutin Merenkurkun siikavesille, itse kalastin ja pari vuotta useamman kerran viikossa söin niin sitten löi jumin päälle. Savukalana kyllä menee mutta uunissa, paistettuna ja keitettynä ei. Kumma juttu ”ylensyönnin” seurauksena tällainen, emännälle kyllä aina maistuu.

  9. Tammelassa löytyy tosi hyviä siikavesiä; alkaen Lopen – Tammelan rajalta, Iso Melkutin, Saaren maisemissa nuo pienet suppalammet ja Särkijärvi (nimestään huolimatta). Suurimmat siiat olen saanut Särkijärvestä.

  10. Yleisesti ottaen muikku on minulle/meille varsin tärkeä kala; jos tosin Mirreillekkin. Jos aamusella siinä puoli kuuden jälkeen ei muikkuannosta ilmesty, kuulen melko vaativia naukaisuja. Siis viisainta on ottaa Mirrien aamuannos jakoon, pahemman torumisen välttämiseksi.
    No, ainahan meillä ainakin Mirrien muikut löytyvät.

Kommentoi