Muikkua; omaa pyyntiä.

Tänään sitten saatiin muikkua omasta pyynnistä, vajaa kilo mutta kuitenkin.,

Sitä vastoin Mirrille tuli pientä särkikalaa viitisen kiloa. Pakastin annospusseihin. Hyvä näinkin. Iltapäivällä paistelen muikut, liian tuoreina muikkua, samoin kuin kilohailia ja silakkaa ei kannata edes yrittää paistaa; savustaa kyllä voi.

2 vastausta artikkeliin “Muikkua; omaa pyyntiä.”

  1. Tuossa paisteskelin sitten aamuisen saaliin. On se kuolinjäykkä muikku sitten mainio ja tuore materiaali. Ero kaupan muikkuun varsin suuri.
    Ruisjauhossa nuo leivitin ja paistoin rapeiksi rypsiöljy- voisulassa. Vähän suolaa, mustapippuria, hiukan sumaccia ja kypsille muikuille tuoretta tillisilppua.
    Vähän tuossa päivänä muutamana ihmettelin kuinka esim Martta-järjestö kehottaa paistamaan muikut voissa. Tietenkin jos käytössä on kirkastettua voita, joka kestää normivoita paremmin kuumuutta, sitten ehkä öljyä ei tarvita, minä käytän aina rypsiöljyä esikuumennettuna ja siihen voita.

  2. Eilen sitä sitten ja lauantaina tuota muikkua tuli syötyä. On se vaan uskomattoman hieno kala.
    Jos saisin laittaa mieleiseeni paremmuusjärjestykseen kalat; paras olisi muikku, kuha, muut ahvenkalat, särkikaloista suurin osa. Lohikaloista en niin välitä, liian rasvaisia, haukikin menee maukkuudessaan kasvatettujen lohikalojen ohi.
    Villien lohikalojen (merikalat) riesana ovat myöskin myrkkyjäämät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *