13 vastausta artikkeliin “Päivän kysymys.”

  1. Kertaheitolla osuit Arvi oikeaan, Se on käsikäyttöinen kuivike ja rehusilppuri.
    Näitä ei tahdo löytää mistään, noita sähkökäyttöisiä tuolla Someron Mäkilöiden traktorimuseossa kyllä löytyy.

  2. Näitä silppureita on erittäin vaikeata löytää, kun mummo kuoli, perikunta jakoi mitä jakamista oli.
    Tämmöisten käsityökalujen kohtalo useinkin oli joutua sinne monttuun.
    Kaksi tämmöistä käsikäyttöistä olen pelastanut; molemmat minulla ovat.

    1. Sillä oli miltei mahdoton silputa edes sormia. Syöttöruuvin aukko kun oli parikymmentä senttiä leveä ja n 10mm korkea. Se oli hyvin turvallinen laite ollakseen yli satavuotias konstruktio.
      Pientilalliset käyttivät sitä esim kuusen oksien (kuivike), paju yms -kerppujen, kaikenlaisten korsien silppuamiseen jne.

  3. Sillai tuttu vekotin, kun serkkumies lykkäsi kätensä nuorena miehenä siihen. Meni käsi ranteesta poikki ja vielä oikea oikeakätiseltä. Ei siinä sitten ollut muuta kuin tekokämmen ja arkena pelkkä rautakoukku. Ne sai kierteellä irti ja kiinni.

  4. Minä silppusin lanttuja sellaista rehuksi vesurilla eli hakokirveellä.

  5. Vähän asian vierestä mutta kerron kumminkin. Minulla oli suvussa monia puuseppiä, kenelläkään ei ollut kaikkia sormia tallella alkuperäisessä mitassaan käsissään.

    Isoisälläni olivat sormet niin harventuneet ettei saanut madetta nyljettyä, löi sen kuuden tuuman naulalla päästään liiterin seinään kiinni ja linjapihtien avulla vapautti nahastaan.

    Isältänikin joku sormenpätkä puuttui ja kerran kittilistaa tehdessä katkaisi höylä listan ja heitti takaisin, meni kämmensyrjästä sisään ja pilkisti vähän ulos toiselta puolen kämmentä. Ei meinannut työkaverinsa Aaltosen Veikko, riski mies saada pois vedettyä niin oli tiukassa.

  6. Kyllä tuollaista vehjettä tuli 60 – 70 -luvuilla eräskin kerta pyöritettyä, kun pollelle talviaikaan apetta tehtiin. Heinät silpuksi ja sitten sekaan kaurajauhoa ja vettä. Hyvin Poku sitä söi työpäivän päätteeksi.

  7. Sinnehän kuului lämmintä vettä, kaurajauhoa ja silppua. On sitä nuoruudessani paljonkin tullut tehtyä.
    Toisaalta sitten tuolla silppurilla tehtiin myöskin kuusenhavuista kuiviketta elikoille, kerppuja, korsirehua jne.
    Tuo käsin pyöritettävä malli alkaa olla jo kaukaista historiaa.
    Vähän samoin kuin hakokirves.

Kommentoi