Eilisistä uutisista luin, että talven urheiluvälinehitti on tuo liukulumikengäksi ristitty; ei lumikenkä, jos ei suksikaan. Toistakymmentä senttiä leveä, lyhyt suksennäköinen kapine.
Sain tuommoiset runsaat kolmekymmentä vuotta sitten venäläiseltä asiakkaaltani, joka ei niitä enää viitsinyt mukanansa raijata.
Tuommoiset kulkineet eivät, kuten eivät oikeastaan lumikengätkään, Suomen lumille oikein sovellu.
Korjakit ja monet muutkin Koillis-Siperian nomadit venäjällä tuommoisia käyttävät; veistävät tuoreesta haavasta ja käyristävät kärjen nuotiolla.
80-luvulla noita venäläisvalmisteisia suksentapaisia tuotiin Suomeenkin, lähinnä eräkäyttöön mutta eivät oikein suosiota saaneet. Suomen talveen reilu metsäsuksi lienee ehkä paras vaihtoehto.
Uteliaisuuttani katsastelin tuollaisten härpäkkeiden hintoja; 350 – 550€/pari, aika hinnakkaita.
Onhan minulla lumikengätkin, Ojibwa-intiaanien mallin mukaiset. NATO-joukkojen varuste, alumiinista ja teräsvaijerista punotulla verkolla varustetut. Vähälle käytölle ovat jääneet.
Sopivat maastokuntoiluun umpilumessa
Katselin kuvahaulla noita liukulumikenkiä ja aika moni niistä näyttää hieman kehitetyiltä minisuksilta, joilla pikkusälleinä vedeltiin esim. Yyterin dyynejä talvisin alas.
No temppusukset jos olis kärki molemmissa päissä.
Se tuo lumikenkä lienee aika oiva kapine esim jänismetsästäjälle mutta pelkästään etenemisvälineeksi kelvoton.
Kyllä kunnon lumikengillä mennään pitkiäkin matkoja, mutta ei niillä nykyään kaupassa myytävillä leluilla.