Se tuo Mirri.

Varsin pitkään olen ihmetellyt tuon Mirrin päivärutiineja. Heti aamusella kun olen lähdössä postilaatikolle; Mirri on valmiina kaveriksi.

Sinne se seuraa postilaatikolle, joskus yrittää yllättää minut tempuillaan. Varsin ihastuttavaa on kun autolla tulen pihaan, nyt jo Mirri tunnistaa Volvon äänen, on siinä nurkalla valmiina kun tulen autosta, sitten nousee kahdelle jalalle, on raapivinaan säärtäni, kuitenkin kynnet sisällä.

Sanotaan usein, että kissat ovat nirsoja ruuan suhteen; ei ainakaan meidän Mirri. Vaimo laitteli kanoille siskonmakkarakeiton loppuja ja seassa jotain muutakin, siis kanoille. Vein pihalle ja hetken kuluttua kuppi oli tyhjä … Mirri, kupin vieressä vain nuoleskeli huuliaan.

Semmoinen se meidän Mirri.

5 vastausta artikkeliin “Se tuo Mirri.”

  1. Olen aina pitänyt näitä kiintymisen osoituksia vain koirien hyveinä; pakko muuttaa käsityksiäni. Kyllä se kissakin osaa ilmaista ketä rakastaa.

  2. No niin pidin minäkin nyt kun olet kirjoitellut näistä kahdesta mirristä olen kyllä muuttanut kantaani ja varmaan noissa kisuissakin on eroja
    Kuten koirissa ja meissä ihmisissä terv tepivaari

  3. Onhan kait kaikissa; erityisesti ja aivan vahvasti olen tykästynyt tuon Mirrin käyttäytymiseen ja suosionosoituksiin
    Mielestäni osoittavat, kuinka vahvasti eläin voikaan kiintyä ihmiseen.

  4. Hyvin hoidettuna siinä käy juuri oin eipä mennyt siskoni kissa kun siskoni syliin no siinäpä se sitten makoili iso kolli poika terv tepivaari

  5. Nämä avaukset on niin kivoja, aina käyn ensimmäiseksi katsomassa kuuluuko Mirrille mitääm uutta. On ne vaan niin mukavia kavereita.

Kommentoi