Asuin Neuvostoliitossa 1985-87. Opiskelin siellä yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa.
Kerron vain yhden muiston.
Eräänä päivänä kuljeskellessani kaupoissa, bongasin hienon peiliteleskoopin.
Sellaisen minä halusin.
Merkiltään teleskooppi oli Mitsar merkkinen. Isossa puulaatikossa. Isolla jalalla, kaikilla herkuilla.
Hyvin tehokas teleskooppi.
Sain opintorahaa 180 ruplaa kuukaudessa.
Teleskoopin hinta oli muistaakseni 120 ruplaa.
Säästin sitä varten opintorahojani, ja en käynyt koulun ruokalassa syömässä, vaan kävin paikallisissa kaupoissa ostamassa ruoat, ja tein omassa huoneessani.
Säästin hyvinkin, ja kolmessa kuukaudessa sain rahat kokoon.
Neuvostoliitossa ei ollut mitään osamaksusopimuksia ja pikavippejä sen paremmin kuin kulutusluottojakaan.
Jos ei ole rahaa, ei ostetakaan. Minusta hyvä systeemi. Ei joudu ahdinkoon, eikä iske kulutusvimmakaan yli varojen.
Tavaraa kaupoissa oli, jos jonkinmoista, lännen propagandasta huolimatta.
Jonoja kyllä oli, sitä en kiellä, Moskovassa kun ollaan. Olihan Moskovassa virallisesti yli 9 miljoonaa asukasta (vuonna 1985) , ja epäviralliset asukkaat päälle, arviolta toinen mokoma, kuka tietää.
Kun olin kitkutellut 3 kuukautta saadakseni Mitsar teleskoopin, oli oston aika, ja mietin, miten saan mokoman huoneeseeni kaupasta. Tarvitsin opiskelukavereitani avuksi.
Siispä toimeen.
Teleskooppi saatiin huoneeseeni ja eikun kasaamaan.
Opiskelukämpän vastapuolella oli suuri Neuvostoliittolainen kerrostalo, pitkä kuin mikä, ja korkea, muistaakseni 16 kerroksinen.
Kun saimme viritetyksi teleskoopin, tottakai suuntasimme vastapäiseen taloon, johon oli matkaa ainakin pari kilometriä. Olimme rinteen päällä ja toki oli matalia taloja välissä, alhossa, mutta tämä iso talo tosiaankin parin kilometrin päässä.
Hyvin näkyi sisään ikkunoista.
Näkyi kaikki, ja kaiken laista.
Lähinnä kiinnosti alastomat naiset, tai riisuvat naiset tai…
Monena iltana katselin vastapäiseen taloon ikkunoista sisään. Katselin ja näin tavallista Neuvostoelämää. Se oli sitä samaa kuin Suomenkin tavallinen elämä ja arki oli ja on.
Tirkistelyähän se oli ja on. Mitä sitten? Kukaan siitä ei tiennyt, kuin opiskelutoverini.
Ruokalan sijaan, kuten kerroin, kävin tavallisissa kaupoissa ostamassa ruokani.
Erilaisista kaupoista sai erilaisia tuoteita. Juustot ja voit ja lihat omista, leivät omista kaupoista ym. Jonottaa täytyi Venäläiseen tyyliin, ensin katsoin mitä ostan, sitten kassalle maksu, sitten kuitin kanssa tiskille, kertoen vaikkapa että gouter juustoa 400 grammaa ja kuitti ojentaen.
Tavaraa kaupoissa oli. Vihanneskaupoissa täytyi käydä mieluiten aamusella, koska muun ajan vihannestiskit oli tyhjiä, tavaraa tuli vain kerran päivässä. Huono homma, jos oli työssä.
Mutta Venäläinen keksi siihenkin omat konstinsa.
Kuten kaikki Neuvostoliitossa, kaikki järjestyy.
Moskova, jossa asuin, on iso kaupunki, ihmisiä paljon, ruuhkaa ja jonoja syntyy helposti, kuten Lontoossa tai New Yorkissakin. Mutta jostain syystä Suomen porvarimedia kirjoitti vain Moskovan tai Leningradin jonoista ja ruuhkista, mainiten ettei mikään toimi. Mutta totuus oli ja on edelleenkin, että niin on asiat missä tahansa suurissa metropoleissa.
Minusta propaganda ja tiedonvälitys ovat eri asioita ja ei pitäisi sotkea toisiinsa.
Suomen valtamedia, joka on oikeistolaisen porvariston käsissä ja omistuksessa, tekee kuitenkin niin. Käymme juuri nyt kiivasta tiedotussotaa, ja se näkyy joka sektorilla. Ugh, olen puhunut!
Ainahan voit muuttaa Venäjälle, siellä odottaa vanha Gulak leiri Kiinan vastaisella rajalla, sitä Putin sinulle nyt tarjoaisi, ei se kommunisteja kannata
Marko: ei edes tyhmä usko tuota.
Marko: Olen kiertänyt maailmaa. Entä sinä? Olen asunut Neuvostoliitossa. Entä sinä? Minä olen nähnyt ja kokenut, omin silmin ja tuntein. Entä sinä? Minä nautin elämästä. Sen eri sävyin. entä sinä Marko?
Kun vanhoja ihmisiä haastatellaan venäjällä, jotka ovat Neuvosto-ajan eläneet ja nähneet, niin sanovat kyllä melkein kuin yhdestä suusta, että senaikainen elmämä maassa oli parempaa kuin nykyinen henkiseltä ja moraaliselta kannaltaan ja sitä mitä ei kaupassa ollut niin sitä ei tarvittu tai keksittiin omat korvaavat versiot.
Itse en ole venäjällä käynyt, ainoan kerran kun siellä vierailin elettiin vielä Neuvostoliiton aikaa vuonna 75
Arvi: niin ja näin se on. aina harvakseltaan galluppeja pidetty. Niin entisen DDR:n alueella kuin muissakin entisissä sos.maissa ja Venäjälläkin. kiusallista on ollut, että vastaajat ovat olleet aina johdonmukaisesti enemmistö sosialistmin puolella.
Ainahan noita satuja saa kertoilla.
Vaikea on arvioida asiaa, kun ei mistään muusta kuin sosialistisesta potaskasta mitään tiedä.
Kapitalistisesta potaskasta saammekin nauttia joka päivä. Vai mitä juhak?
Maskirovka
Aatteles nyt juhak ym. kumppanit. Me asumme kapitalismissa. Suomessa. Onko meillä täällä kaikki kunnossa ja täydellistä?
Kaikki toimii?
Ei ole työttömyyttä ja palkka on vähintään kohtuullinen?
Rahalla saa ja hevosella pääsee?
Miettikääs nyt hetki ja hengähtäkäähän.
Sosialismi ei ole täydellinen paratiisi.
Ei ole kapitalismikaan.
Vai onko ?
Mikäs täällä kapitalismissa toimii?
Sanokaas…käsi sydämellä!
Ei edes koronarokotus….
eikä mikään muukaan. Siitä ette puhu. Sanaakaan. Ei ole paratiisia. Ei ole täydellistä yhteiskuntaa. Ei ole ei. On vain parempi yhteiskunta tässä kehityksen vaiheessa.
Ei vain ole mitään hyppäyksellistä heti täydellisyyteen. Miettikääs nyt vittu vähän.
Lähin oikea kommunistinen maa on Pohjois-Koreassa. Haluatko muuttaa sinne?
Sitähän kukaan ei voi kieltää, että kommunismin aikana lääketiede, avaruustiede, taiteen lajit ja urheilu ovat olleet maailman tasolla huippuluokkaa.
Mikä sen selittää ?
Paljonkin toimii ja täällä saa oppositiokin aukoa suutaan tarvitsematta pelätä salamurhaa tai pikaista vankilatuomiota hallintoa moittiessaan.
Täydellinenhän tämäkään ei ole, mutta enimmälti parempi kuin kokoaikainen pelko hengen menetyksestä tai linnatuomiosta.
Olen siellä kiertänyt ja kaartanut akselilla Suomi-Viipuri- Leningrad-Moskova omalla autolla ja junalla Neuvostoliiton aikana. Edelleen Venäjän aikana lähinnä omatoimi junamatkoilla ja musiikki- ja kulttuurimatkoilla ryhmien kanssa.
Niistä on niin paljon juttuja, että kirjan voisi kirjoittaa.
Jos ei tunne venäläisiä, kulttuuria, paikkoja omakohtaisesti, ei ole syytä arvioida ja arvostella huhupuheiden mukaan.
Ihmiset joutuivat siellä elämään monin reunaehdoin ja oppimaan pirun luoviksi selviytyä jokapäiväisestä elämästä, jossa etuoikeudet kommunistisen puolueen jäseninä olivat merkittävät.
Itse en ole koskaan käynyt Venäjällä. Sieltä ei kuitenkaan saanut lähteä pois Neuvostoliiton aikaan jos halusi. Se on ongelma ihan sama miltä kantilta katsoo. Nykyään toki kauppojen hyllyt eivät ole tyhjiä enää ja ihmisillä löytyy tyylikkäitä autojakin.
Olihan se murheellista:
Juuri kun kommunistit kesyyntyivät tuli systeemille loppu.
Janajevin juntta yritti pelastaa kansaa nälkäkuolemalta. Väkeähän kuoli miljoonittain ennenaikaisesti systeemin muuttuessa. Ja ennestään alhaisen puoleinen elinikä aleni vuosilla, kun menivät säästöt ja eläkkeet ja terveydenhuolto romahti.
Juntan jäsenet kai armahdettiin. Ehkä juntan motiivit arvioitiin kunniallisiksi.
Suuri virhe oli ruveta nykyaikaistamaan Afganistania. Nyt siellä yleistilanne voi olla huonompi kuin 40 v sitten.
Valitettavasti Neuvostoliiton lojaliteetti Itä-Euroopan veljespuolueita kohtaan esti antamasta näille maille omaa vapauttaan.
Mielestäni olisi kannattanut muuttaa systeemiä suosimalla pienyritteliäisyyttä. Muutos olisi ollut hitaampi, mutta samalla rauhallisempi.
———
Suomen ja saamen kielen asema oli ehkä Neuvostoliitossa parempi kuin Ruotsissa ja Norjassa.
Muistelen löytäneeni joskus aiemmin tietoja yliopistotasoisten suomen kielen opetuksen ja suomenkielisen opetuksen järjestelyistä. Vastaavia tietoja en löytänyt Ruotsista.
Minulla oli naapurina Tampereella nainen, jonka aviomies oli ollut suomenkielisen lehden päätoimittajana Petroskoissa. Ikää taitaa olla nykyään satakunta vuotta. Poikkesin joskus kahvilla. Kävi vielä pari vuotta sitten äänestämässä ollessani toimitsijana.
Joskus minulla oli venäjänkielinen tuttava Päijänteen takana. Kirjoittelin hänelle venäjäksi sen kuin osasin ja hän vastasi minulle suomeksi sen kuin osasi.
Suomen suurlähetystö etsi ammoin Moskovaan sähkömiestä. Laitoin hakemuksen. En päässyt seuraamaan, kun Jeltsin tykitti parlamenttitalon emmentaaliksi. Siinä oli Junckeriakin armottomampi paloviinan ystävä ja oligarkian perustaja.
Meillä oli joskus hamassa menneisyydessäni täysin vasemmistolainen pääluottamusmies. Hänen mielestään missään ei asiat ollut niin hyvin, kuin Neuvostoliitossa, ainut oikea auto oli, autotalossa ”Mosse”. Sitä ei voinut vaihtaa länsiautoon, ei millään hinnalla. Hänen mielestään Neuvostoliitto oli ihannemaa, kun siellä jopa pidettiin huoli omasta kansalaisuudestakin.
Kävipä sitten kerran niin, että joku kommunistinen seura järjesti matkan Moskovaan. Tietysti luottamusmiehemmekin osallistui, kun kerrankin oli tilaisuus.
Matka muistaakseni kesti viikonpäivät, kotiutuessaan ei miehemme puhunut kommunisteista yhtään mitään. Meni ja vaihtoi vielä autonsakin länsiautoon. Kukaan ei tiedä, mitä matkalla tapahtui ja mitä matkaajalle reissulla koki, sanaakaan siitä koskaan ei kenenkään kanssa puhuttu.
Otti vodkaa oikein olan takaa , ei muistanut kuka oli ja millä asialla, passi ja viisumi hukassa-siis epäilyttävä vakooja. Miliisit kantoivat pahnoille kunnes joku alkoi kaipaamaan ja todisti, että suomalainen vodkaturisti se on.
Nämä poliittispainotteiset jutut ovat mielestäni lähinnä huvittavia.
Onko kapitalismin omaksunut ihminen automaattisesti paha vaiko hyvä, sama kysymys kommunismin omaksuneesta ihmisestä; eiköhän kyseessä kuitenkin aina ole ihminen, niin hyvine kuin vähemmän hyvine ominaisuuksineen.
Nl:n aika osoitti monen suomalaisen alkeellisen metsäläisyyden, kun pääsi pöyhkeilemään markkarikkauttaan ruplaköyhille venäläisille. Markat laskettiin sinne mentäessä ja raportoitiin loput ostoksineen takaisin tultaessa, joita sitten tulli ihmetteli.
Sukkahousut, tupakka ja urheiluvaatteet menivät kaupaksi, ettei kukaan tiennyt, mitä valtavalla arvottomalla ruplakasalla teki.
Suomalaiset kantoivat pitkään venäisten halveksuntaa ns. vodkaturisteina.
Noinhan tuo oli tuolla etelänaapurissammekin vielä pitkälle 90-luvulle. Suomalainen oli ”poro” eestiläiselle.
Nykypäivin asiat ovat aivan päälaellaan. Suomalaisia kaivataan Eestiin.
Aivan samoin oli eteläisellä itärajallammekin. Lappeenrannassa luki kaupan ovella venäjäksi; Vain kolme venäläistä kerralla. Nyt suuret ostoskeskukset itärajalla ovat tyhjillään, venäläisiä kaivataan Suomen puolelle.
Maailma muuttuu Eskoseni.
Neuvostoliitossa eivät tavalliset ihmiset osanneet länsikieliä. Jo osasi venäjää edes auttavasti, aukesi portit moniin paikkoihin.
Mutta piti olla tarkka sanomisistaan tai tekemisistään, koska ”näkytön silmä” oli aina läsnä.
…”näkymätön”.. senkin rähmäkäpäläni
Neuvostoliiton ajoissa en niinkään ole kiinnostunut mitä kaupoista sai ostaa ja miten olivat jonot vaan idealistina kammoksun ihmisten vapauden puutetta, yksipuoluetyrannian mielivaltaa.
Etsikää googlesta Vietnam; saattaa monenkin kommentit; sosialismi ei ole toiminut missään. Vietnam ja muutamat lähinaapurit osoittavat, että sosialismi voi toimiakkin.
Maailma ei ole musta/valkoinen.
Kiinassahan sosialismi vasta oikein toimiikin jos asiaa mitataan materiassa.
Niin, juu mutta tarkoitin ihan täysin muuta. Kannattaa avata googlessa esim hakusana Vietnam.
On merkillepantavaa, että kansallissosialismi on tehnyt Kiinasta mahtivaltion.
Jos Neuvostoliitto olisi myös uudistunut Kiinan tyyliin sosialistiselta pohjalta, niin sekin olisi vahvempi kuin nykyään.
Kansallissosialismissa ei yksityisyritteliäisyys ole vihan kohde vaan vaurauden lähde.
Mitä äkkiä wikipediasta luin on talous Kiinan malliin kovasti parantunut mutta ihmisoikeuksien kanssa on vähän niin ja näin. On katsojan silmissä arvostaa asioita ja todeta että hyvä tai huono.
Tuosta avaajan mielipiteestä Neuvostoliitosta en ala kiistelemään. Itse kukin näemme maailmamme omin silmin. Olen kiertänyt Itä-Saksat, Tsekkoslovakiat, Puolat, Unkarit, entisen Jugoslaviankin; kaikissa voi nähdä hyvää, että negatiivista.
Ehkä kielteisimmän vaikutelman sain saksaa opiskellessani Itä-Saksan suurlähetystössä.
Joulun alla ei edes joululahjaa saanut laittaa opettajallemme.
Se puoluekuri tihkui lähes jokaisesta aiheesta.
Kommunismin saatanallisin ominaisuus on luokkasodan lietsominen ja isänmaallisuuden halveksiminen kapitalistien keksintöjä.
Nämä ideat ovat Marxilta.
Kansallinen sosialismi on yhdistävä, ei hajoittava. Tällainen sosialisti kokee isänmaan turvapaikkana niille, jotka ovat isänmaalle uskolliset.
Kuten kansallisosialistit- persut.
Ei PS:n puolue ohjelmassa ainakaan vielä edellytetä niin voimakasta solidaarisuutta kansaa kohtaan, mitä esimerkiksi Sanna Marin on edellyttänyt.
Jos Sanna hylkäisi marxilaisen kansaa hajoittavan luokkasodan ihannoimisen ja marxilaisen isänmaallisuuden halveksunnan, niin hänestä voisi tulla hyvä kansallissosialisti.
siis: PS ei edellytä yrityksiltä niin voimakasta solidaarisuutta kansaa kohtaan, mitä Sanna on esittänyt.
PS näyttäisi mersupersuineen nojaavan markkinatalouteen. Mutta ei haluaisi yksityistää yhteiskunnan monopoliluoteisia toimia kokoomuksen tapaan. PS kannattaa siis osittaista sosialismia eli sekataloutta.
Persujen raivoisat vastustajat ovat ainakin isänmaan vihollisia.