Ensin riehutaan ja pistetään elämä risaiseksi ja rämäksi niin että muutkin kärsii, käydään hakemassa vankilareissu josta sitten kas kummaa saadaan uusia ajatuksia, pelastus odottaa kulman takana.
Minä en siedä näitä pätkääkään, ei sillä että olisi huonoa että ovat hommansa parantaneet mutta se että menneisyydellä ei ole hintaa vaan avataan kuin puhdas pöytä…. miettikää jotain yrittäjää joka joutuu velkavankeuteen tekemällä töitä ja koittaa vaikka lama ja kaikki menee…se ei saa tälläistä anteeksiantoa…
”Entinen arvokuljetusryöstäjä Toni Tuunainen on ollut yksi Ruotsin etsityimpiä rikollisia. Nykyisin hän auttaa muita pois rikollisesta elämästä.”
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/7870d06c-15bf-4f15-91f0-85efd4052481
Niin että loppuika pitäisi kärsiä? Jos on tuomionsa sovittanut ja vielä tapansa parantanut niin ei minusta voi enempää vaatia. Eikä se ole muilta pois.
Kyllä minä siihen länsimais-kristilliseen ajatukseen ostan, että rikoksensa voi hyvittää lain edessä ja jos sen kunnialla tekee, katumusta osoittaa ja tapansa parantaa, olkoon oikeutettu uuteen alkuun.
Ja vähän kuten Norppakin nostaa – mikä olisi vaihtoehto? Se, että pidämme heidät yhteiskunnan ulkopuolella ja sossun rahojen varassa loppuikänsä?