Selän takana vain haukkuvat

Yhä useammassa verkon keskustelussa käydään yhä lisääntyvää selän takana hyökkäämistä. Valitun kohdehenkilön sanomisia, puheita, ajatuksia sekä toimia kritisoidaan ja usein myös henkilöä herjataan, uhkaillaan ja maalitetaan. Henkilön omaan sometiliin ei kuitenkaan viitata, ei vastata kohdehenkilön viesteihin, käytetään ruutukaappauksia yms. Haluaisin hieman avata tämän ikävän ilmiön taustoja.

HUOM! Minulla ei ole pisarankaan intressiä lokeroida tätä minkään oikeiston, vasemmiston tai tietyn -ismin ilmiöksi. Ei ole mitään pitävää näyttöä siitä, että ilmiö olisi tietyn ryhmän yksinoikeus.

Mitä? Somekeskustelu ilman keskustelua

Ounastelen, että moni tuntee mainitsemani ilmiön jo aloituskappaleen pohjalta. Sitä voisi kutsua verkkokeskustelun muuttamisesta verkkomonologiksi, tai ainakin avoimen keskustelun muuttamista suljetuksi. Koska haluan kuitenkin avata tätä laajemmin, tarjoan esimerkkejä. Jos aihe on tuttu, hyppää seuraavaan kappaleeseen.

  • Sen sijaan että vastataan kohdehenkilön viestiin (facebook, twitter, yms) tai blogiin, tehdään uusi sisältö jonka ainoa tarkoitus on vastata tähän. Näin kohdehenkilö ei suoraan näe ja voi osallistua keskusteluun.
  • Kohdehenkilön nimeen ei myöskään viitata uudessa sisällössä niin, että hän saisi somepalvelussa huomautuksen, eli siis ei käytetä @-merkkiä kun viitataan hänen sometunnukseen.
  • Usein viestintä kohdehenkilön kanssa myös estetään somepalvelussa (block/esto). Näin hän ei voi nähdä luotua sisältöä edes etsimällä, ainakaan helposti.
  • Kohdehenkilön luomaa sisältöä lainataan ruutukaappauksena, ei alkuperäisenä sisältönä. Jälleen tarkoitus on, että kohdehenkilö ei saa tietää sitaatista, eikä korjata mahdollisia virheitään.
  • Kritiikkiviesti kohdistetaan mahdollisuuksien mukaan samanmielisille, tarkoituksena kerätä joukot ”metaforisten soihtujen ja talikoiden kanssa” kritiikkisi puolelle.
  • Kritiikkiviestissä näytetään kritisoitu sisältö vailla kontekstia. Mukaan liitetään usein vahvoja johtopäätöksiä ja oletuksia. Seuraksi voidaan liittää myös faktana esitettyjä spekulaatioita, joiden tarkoitus on saada kritiikin kohde näkymään entistä paheksuttavampana.
  • Kritiikkiviesti voi sisältää pahimmillaan ohjeita tai vihjauksia jatkotoimille, eli ns. maalitusta tai jopa vainoamista. Se voi sisältää tietoa kohdehenkilön työ- tai opiskelupaikasta, läheisistä, pahimmillaan jopa henkilökohtaisia kohtaktitietoja.

Miksi? #1 – vahva viholliskuva

En rohkene väittää mikä oli muna ja kana, mutta tämän kaltainen viestintä eri muodoissaan ei ole uutta, vaan vuosisatoja vanhaa. Lopputulemana kohdehenkilö tai hänen edustamansa ryhmä, laitos tai aate pyritään maalaamaan absoluuttisen pahaksi sekä vaaralliseksi. Moni saattaa valita ym. toimintatavan yksinkertaisesti irrationaalisen pelon vuoksi. Kohdehenkilö voidaan mieltää välittömäksi vaaraksi toisille ihmisille ja valittu keino voi tuntua täysin luonnolliselta puolustusstrategialta. Pahimmillaan vastapuolen viholliskuvan sivuvaikutuksena asettaa myös itsensä niskaan sankarin viitan.

Tiivistetty oppi: Irrationaalinen pelko ei poistu vihalla (lisätietoja: terveyskirjasto, akuutti).

Miksi? #2 – väkevä lööppi, väkevä suosio

Tämä on loogista. Oletetaanpa että Istvan Pölöstnik on huolestunut etanoista puutarhassaan ja puntaroi keinoja etanoiden torjuntaan. Olet eri mieltä hänen metodeistaan. Jos sanot että Istvanin mielipide kukkapenkkien hoidosta kaipaisi tarkennusta, saat pari puutarhaintoilijaa lukemaan kommenttisi. Jos taas sanot Istvanin hyökkäävän luontoarvoa vastaan tyypillisellä fasismillaan ja spekuloit hänen vihaavan lemmikkieläimiä, saat hurjasti tykkäyksiä ja jakoja somepalvelussa. Toista tämä muutama tuhat kertaa niin maineesi saattaa nostaa sinut vaikka poliittiselle uralle.

Tiivistetty oppi: Vihaa julistamalla saa suosiota josta voi olla mitattavaa etua. Jokainen voi osaltaan päättää haluaako palkita vihan julistajaa sometykkäyksellä tai -jaolla.

Miksi? #3 – odotettu käytös yhteisössä

Jokaisella meillä on jonkinlainen mielipidekupla, ajatusmalli kaverien kesken. Se voi johtaa tiettyihin odotettuihin toimintamalleihin. Tietynlaiseen sisältöön vain pitää reagoida tietyllä tapaa. Tietyt asiat ovat aina pahoja, tietyt hyviä. Tästä voi syntyä opittu toimintamalli, joka tulee automaattisesti. Koska saat tukea yhteisöltä näin toimien, et tule ajatelleeksi sudenkuoppia.

Tiivistetty oppi: Parhaassakin joukossa tyhmyys tiiviistyy.

Miksi? #4 – toi alotti

On sangen mahdollista, että kohdehenkilö itse aloitti riidan viestissään. Siihen on monta riemullista tapaa alkaen toki täysin ala-arvoisesta sisällöstä. Ennalta eri mieltä olevien herjaaminen on myös tehokasta.

Tiivistetty oppi: Vaikka yksi on idiootti, sinun ei silti tarvitse olla.

Vaihtoehto – mitä muuta voisit tehdä?

Useimissa tapauksissa kysymys on tämä: onko sinulle tärkeämpää oma terveytesi vai saamasi julkisuuden määrä? Jos valitset terveytesi, kokeile jotakuta seuraavista ajatusharjoitteista.

  • Pohdi pari sekuntia suuttumusta herättäneen viestin kirjoittajan motiiveja. Oletko varma, että hänen tarkoitus oli olla ilkeä?
  • Pohdi seurauksia: jos suuttumusta herättänyt viesti on paha, miten tätä pahaa helpotettaisiin? Kuinka usein tuleen vastaaminen tulella on tehnyt hyvää? Kysy itseltäsi mitkä ovat riskit vihan eskaloitumiseen ja ongelman pahenemiseen?
  • Kyseenalaista taustatietoja. Onko kohdehenkilö paha? Oletko varma siitä, ovatko tietosi luotettavasta lähteestä vai seuraatko vain kaveria, joka kenties seuraa kaveria? Suututko huhuille vai faktoille?
  • Onko sinun pakko viestiä asiasta juuri nyt? Voitko pohtia asiaa edes minuutin? Tiedämme jokainen, että pohtimalla pystyy parempaan.
  • Pohdi, teetkö toimillasi vihollisjulistuksen tahosta, joka saattaisi olla enemmän puolellasi kuin vastaan, tässä ja ehkä muissa asioissa? Otatko riskin siitä, että usutat näin tehden lisää ihmisiä vihollisjoukkioihin? Otatko riskin, että tärkeäksi pitämäsi asian ajaminen vaikeutuu, kun puolellasi on yhä harvempi?

Tämän pohjalta, harkitse vastaavasi suoraan asianomaiselle. Kirjoita sellainen viesti jonka haluaisit itse lukea. Älä hauku henkilöä, vaan esitä huolesi asiasta. Älä anna hänelle mitään syytä suuttua enempää. Jos hän pelkää, ehdota tietoa pelkojen avuksi. Jos hänellä on väärää tietoa, viittaa kohteliaasti oikean tiedon lähteeseen. Jos kyse on harkitsemattomasta toiminnasta, ehdota kohteliaasti että ehkäpä hänen tarkoitus ei ollut loukata, vaan asian voisi muotoilla toisin.

Jos hän on vain eri mieltä mutta asia ei ole tappelun arvoinen eikä ilmaisu tulikivenkatuinen, totea olevasi eri mieltä, mutta kiitä häntä mielipiteensä ilmaisemisesta ilman vihanpitoa. Tämä voi toimia, myös somessa.

P.S. Onko tämä joskus ok?

Nyt ollaan kaltevalla pinnalla ja tulkinnanvaraisuuksissa. Sanotaanko näin että ymmärrän tätä hyvin, mikäli kohdehenkilön on osoitettu todistetusti aiheuttavan toimillaan hengenvaaraa. Tulee mieleen esim. puoskarihoitojen myyjät. Jos haluaa varoittaa heidän toimista, on hyvä olla antamatta ilmaista mainosta heidän sometileille. Toissijainen huomio on, että ruutukaappausta käyttämällä sisältö jää talteen vaikka kohde sen poistaisi. Joka tapauksessa mielestäni tämän pitäisi olla äärimmäisen harvinainen poikkeus, jota mieluusti ei tarvittaisi. Voisin sanoa että käytä järkeä, mutta koska olet fiksu ja omaat terveen lähdekritiikin, et noudata neuvojani sokkona.

5 vastausta artikkeliin “Selän takana vain haukkuvat”

  1. Asiallisesti ja perustellusti eri mieltä?
    Se onkin sitten vaikea laji.
    Helpointa on heitellä omia väittämiä paneutumatta niiden todenperäisyyteen?
    – Sama pätee politiikassa jossa media on mukan julkaisemalla esim. opposition moitteita hallituksen toimista ja kun niihin paneutuu niin vähäisiä ovat villat?

    – Me maallikot emme edes aina tunne faktoja joihin perustaa omaa väittämää.
    Emme myöskään hallitse Suomen kieltä niin hyvin että osaisimme käyttää oikeita sanoja oikeissa paikoissa.
    – Mistä viha syntyy tunnemmeko jäävämme menestyvien jalkamatoksi?

    Ehkäpä itse kunkin tulisi ajatella miten kirjoitus itseen kolahtaisi?
    Tämä kirjoitus on itselle.

  2. Kyllä se ”kirjoita sellainen viesti jonka haluaisit itse lukea” on ainakin jokaiselle sopiva neuvo.

    Ei tarvitse olla asiantuntija, kunhan ei ole asiaton.

  3. Lähihistoriassa asioilla oli toinen vaikuttavuus. Kirjoitettiin käsin tai koneella ja lähetettiin juttu, kortti tai kirje omalla nimellä allekirjoitettuna ja fyysisesti printattuna vastaanottajalle. Se meni suoraan kohteelle ja oli ns. kirjesalaisuus. Kirjoitus oli harkittu ja punnittu, oikeinkirjoitettu ja jopa lay-out kaunis.
    Ne olivat toivottuja, paitsi…

    Urkin myllykirjeet, jotka sivalsivat, tulivat julkisiksi ja kohde nolattiin tai kohde riemastui päinvastoin hyökkäämään Urkkia vastaan. Sanan säilä puhui ja puri. Niillä oli merkitystä ja vaikuttavuutta.

    Ja todella vaikutti kuten huumori, jonka avulla jopa valtakunnansovittelija sai jopa potkut. Huumorista tuli kompastuskivi, mutta se jäi julkisesti elämään ja tasa-arvovaltuutettu Laxen muisti värkkinsä ikuisesti.

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/20/kikkelikortti-kirvoitti-keskustelua-tasa-arvon-tilasta-suomessa.

    Entisajan puhetoimittajat, kirjoittajat, jopa tavallisen kansan perussivistyksen saaneet osasivat sanoa asiansa selvästi niin kirjallisesti kuin haastatteluissa. Kirjakieli ja puhetaito ja väittelykyky olivat arvossaan.

    Tämän päivä paskan puhuminen selän takana mm. nimimerkein on pelkuruutta. Sen soi Pallelle tms. politiikan tai kirjallisuuden neroille yhteiskunnan arvostelijoina.
    Mutta nyt kaiken maailman nettisaitit ovat pääsiassa tarkoitettuja juuri kohteen loukkaamiseen tunnistamattomina.
    Jos tänään oppineisuus on noussut, monipuolinen sivistys on laskenut kahta syvemmälle.

  4. Vänkä analyysi Heikiltä, kiitos. Ymmärrykseni tosin on, että kyllä aika tulikivenkatkuista kirjettä sai aika moni suomalainen historiassakin jo, sisällöltään samaa tasoa kuin verkon uhkailut.

    Volyymi toki eri.

  5. Yleensä se on niin, että kun argumentit loppuvat tai ei osata niitä edes löytää niin mennään henkilöön. Tuimakin väittely on minusta ok jos pysytään asiassa. Joskus henkilöön kyllä voi tulla mentyä siinä mielessä että jos vaikka elinkeinoelämän edustaja vaatii jotain niin tausta voi kertoa motiivista. Silloinkin tietysti itse asian pitäisi pysyä keskipisteessä. Eihän mikään väite ole tosi tai epätosi vain siksi että joku tietty henkilö sen esittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *