Tietotekniikka ja vastuullisuus ovat kuin vasta tavanneet tuttavat, vielä kaukana ystävyydestä saati lähemmästä suhteesta. Hieman uskalletaan jutella toinen toisesta mutta sitoutumisiin ei olla valmiita. Katsoen missä määrin vastuullisuutta haetaan muualla yhteiskunnassa, sanoisin tähän tarvittavan mittavia muutoksia, joita nyt muutamia ehdotan.
Käytetään pitkään, huolletaan ja kierrätetään
Aloitetaan arkisesta laitteistosta, tietokoneet, läppärit, printterit ja sen semmoiset. Tätä nykyä iso osa organisaatioita ostaa tai vuokraa ne sopimuksella, jossa myyjä sitoutuu ottamaan ne muutaman vuoden käytön jälkeen takaisin. Osa näistä myyjistä käyttää laitteet palauttamisen jälkeen edelleen mahdollisuuksien mukaan, pääosa toteuttaa tämän heikosti. Lähtökohtaisesti ajatus siitä, että ulkopuolinen yritys toteuttaa laitekierron on ihan mainiota, mutta rimaa pitäisi saada reilusti korkeammalle, usein eri keinoin.
Ensinnäkin pidempi käyttöikä laitteille. Monessa sopimuksessa läppärin vaihtoväli on kolme vuotta. Se voi olla viisi vuotta. Meillä päin käytetään töissä vielä pidempäänkin ja pöytäkoneissa päästään kymmeneen vuoteen. Se onnistuu pistämällä vähän lisää rahaa hankintaan, ostamalla laatua ja pitkää ikää. Lisäksi laitteita pitää huoltaa vikojen sattuessa, ei vain vaihtaa. Huoltosopimuksen voi ostaa laatumerkeille viideksi vuodeksi ja senkin jälkeen fiksuihin laitteisiin saa osia. Toki on käyttökohteita jossa tehot loppuvat kesken nopeammin, mutta leijonaosassa tapauksia kone vanhenee arvokkaasti, vaatien vain pieniä töitä, kuten läppärissä akun vaihtoa muutaman vuoden välein.
Kun laitteista luovutaan, on laitettava vaatimukset kierrätykselle. Henkilökohtaisten tietojen turvapuhdistuksen jälkeen käyttökelpoiset koneet pitää huoltaa siistiksi. Käyttökohde vaihtelee omistajan mukaan. Yksityinen firma voi valita menot miten haluaa, mutta julkishallinnolla haluan tätäkin rimaa ylemmäs. Esim. kaupungin käytössä olleet koneet pitäisi koordinoida sosiaalityön, seurakunnan ja kolmannen sektorin avustuksella vähävaraisille tarvitsijoille. Kuntalaiset ne koneet maksoivat, kuntalaiset niistä hyötyköön. Tämä on jo mukava määrä koneita joka voisi tehdä merkittävää hyötyä vähävaraisten arkeen. Muita hyviä käyttökohteita ovat yhdistykset, seurat ja järjestöt.
Katsotaan käyttökuluja
Tähän on maailman yksinkertaisin esimerkki: vaihtakaa 95% lasertulostimista pois. Lasertulostimet ovat toimistojen de facto -ykköstulostimia, turhaan. Laser vaatii paljon sähköä ja heikentää sisäilman laatua. Lähes joka kohteessa sen voi korvata mustesuihkutulostimella, jonka virrankulutus on murto-osa, käyttökulut edullisemmat, vaihdettavia osia vähemmän ja käytettävä muste ekologisesti kestävää. Osastokoon mustesuihkutulostimiin saa useiden kymmenien tuhansien sivujen mustekasetteja. Leasing-firmat eivät tarjoa näitä tuotteita herkästi, mutta kyllä niitä markkinoilta saa. Eräässä hoitamassani ympäristössä on vaihdettu puolensataa laseria mustesuihkuksi ja kokemukset ovat erinomaisia. Ei lämpenemisaikaa, vähemmän vikoja, nopeampi toiminta – tämä kaikki ympäristöetujen lisäksi.
Katse kumppaneihin
Kirjoitin taannoin pilvipalvelujen vastuukysymyksistä pitkän kaavan mukaan, joten en mene siihen nyt. Yleisemmällä tasolla pääperiaate on sama: vastuuttomuutta ei saa ulkoistaa. IT-kumppanien ja -palveluntarjoajien on toimittava vastuullisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa eeppisiä sertifikaatteja, jotka käytännössä on ison firman helppo ostaa tekemättä mitään. Se voi olla keveämmän byrokratian sitoutumisia, yksinkertaisimmillaan sellaisia asioita kuin verovelvoitteiden tutkimista, työoikeuden toteutumista, ym. Pitkälle päästään jo sillä, että tämä kysymys esitetään tarjoajille, vakavasti, henkilökohtaisesti, kasvotusten, ja tehdään selväksi että siihen halutaan oikea vastaus. Ei juristin kirjoittamaa selitettä, ei vessapaperin arvoista sertifikaattia, vaan vaikkapa listausta todellisista vastuullisuustoimista viime vuosien ajalta. Keinot saavat vaihdella, kunhan ne näyttävät hyvältä.
Katse käyttäjiin
Vastuullisuutta on myös omasta henkilökunnasta välittäminen. Tietotekniikkaa ei pidä tehdä osastopomojen fiilisten mukaan, eikä poliitikkojen kaverisuhteilla. Tietotekniikka on vasara, työkalu, jonka pitää sopia käyttäjiensä käteen. Sen pitää säästää työaikaa, ei lisätä työstressiä. Erinomainen esimerkki löytyy potilastietojärjestelmiä vertailemalla. Kotimaan tarpeisiin, tarve edellä kehitetty Esko-järjestelmä sai kouluarvosanan keskiarvon 8,2, kun taas puhtaan poliittisella kulmalla (ja hitosti kovemmalla hintaa) hankittu Apotti-järjestelmä sai arvosanan 5,6. Toinen on hankittu käyttäjille, toinen päättäjille.
Ideaali hankintaprosessi lähtee käyttäjien tarpeista ja pääosin oman organisaation teknologisesta osaamisesta. Kumppaneita voi käyttää katalyytteinä, mutta tulosta halutessa oman organisaation pitää olla mukana pelissä: käyttäjien, ylläpitäjien, johtajien. Tämä toteutuu aniharvoin. Yksityinen firma saa toki munata miten lystää, vastaten lähinnä osakkeenomistajilleen. Julkinen sektori ei näin kuitenkaan saa tehdä, sillä se on verorahojen väärinkäyttöä ja pahimmillaan riski potilasturvallisuudelle. Toisin sanoen, vastuutonta toimintaa.
Verenpaine ja lompakon paine
Jos ns. moraalinen selkäranka ja halu kantaa vastuuta eivät riitä perusteiksi, käytettäköön helpommin mitattavia asioita. Vastuullisuus vähentää stressiä, sillä se tekee ratkaisuista pitkäjänteisempiä ja kestävämpiä, niihin voi luottaa. Kun asenne muuttuu jatkuvasta vaihtamisesta pitkäjänteiseen kehittämiseen, on käyttäjillä ja pomoilla molemmilla helpompaa. Vastuullinen asenne näkyy myös lompakossa, kerta toisensa jälkeen. Alussa voi olla haasteita ymmärtää miten kulut muodostuvat eri tavoin, mutta hyvin nopeasti suorat säästöt ovat ilmiselviä.
Kirsikkana kakun päälle julkisen sektorin tapauksessa on vielä nähtävä kokonaisedut. Kun käytetään kumppaneita jotka maksavat veronsa, voi yhteiskunta paremmin. Kun kierrätetään laitteet niitä tarviseville asukkaille, voivat he paremmin lukuisin tavoin. Kun asenneilmapiiri on reilu, on mieliala parempi. EU:n kilpailulainsäädäntö antaa laveat mahdollisuudet lisätä tarjouskilpailuun reilusti välitöntä hintaa tärkeämpiä kriteerejä. Laki ei ole esteenä, tämä ei tarvitse kuin tekemistä.
P.S. Otsikkokuvan konekin huollettiin siistiksi.
Olen täysin samaa mieltä asiasta.
Valitettavasti pääosin julkisen puolen hankinnoista päättävät ovat asiassa täysin ammattitaidottomia ja menevät konsulttien löpinän perässä mitään ymmärtämättä.
Valtiollakaan ei taida edelleenkään olla it/atk-ammattilaisia vastaamasta alan politiikasta ja hankinnoista.
Totta turiset, Juha. Tietenkin on tärkeää että poliittisesti valitut päättäjät määräävät suuren linjan. He tekevät kuitenkin tyhmästi, jos kuulevat asiantuntijoiden sijaan konjakkipullon tuojia.
Minulla on 5 läppäriä, kaikki kunnossa, mutta aikansa jättäneitä. En vaan ole löytänyt oikeaa kierrättäjää, vaikka tiedot on siirretty valvonnassa aina uusiin vehkeisiin.
Nokian kännyköitäkin on ”vino pino”. Niitä en hävitä, ovat keräilytavaraa.
Sitten on korppuja ( ei enää lerppuja) tietotavaraa täynnä, muistitikkuja ja CD:itä jne. Jokunen VHS, jotka voi ”digitoida” kirjastossa, mutta en ole viitsinyt moiseen.
Voi olla ”perinnönjakajilla” mielenkiintoisia juttuja saatavilla, jos osaavat enää avata.
Siellä on keksintöaihioita moneen lähtöön, jota ovat varmasti aikaansa edellä.
HP:n 10 vuotta hyvin toimineen mustesuihkutulostimen upotin veteen ja vein Gigantin kierrätykseen.
Minullakin on HP:n mustesuihkutulostin…vuosimallia 1988. Se toimii yhä. Älysivät käyttää metallia, jopa parissa kohtaa valurautaa. Ei se hurjan painava ole mutta ei ihan ilmaa.
Panasonicin Toughbook maksaa uutena maltaita, joten niitä kannattaa huoltaa ja korjata. Kaikkein halvimpia läppäreitä ei kannata korjata. Kun vikaantuu, niin uusi tilalle.
Kokemuksesta voin sanoa, ettei niitä halvimpia läppäreitä edes kannata ostaa ensimmäistäkään.
Ns kansan perushalpakoneet kertakäyttökamaa. Läppäri hidastu onnettomaksi-kännykkä uupui-tulostin lakkas vaan tulostamasta-seuraavan tulostimen sininen väri lakkas tulemasta-nykyinen känny alkaa hiipumaan- Kun maallikko vie ns korjaajalle ei saa varmuutta tuleeko kuntoon ja silti pitää maksaa jne.
Mikä onkaan hiilijalanjälki näissä ja kaikki tuontitavaraa!
Hyviä pointteja Niilolta. En laittanut blogitekstiin mitään merkkejä, koska oikeita vastauksia on useita. Mutta näin esimerkiksi, käytetty Thinkpad-läppäri pesee upouuden Acerin tai muun halparomumerkin mennen tullen, 5v vanhasta Thinkpadista saa enemmän käyttöikää kuin tuliterästä halpiksesta. Varaosiakin saa ainakin kymmenen vuoden ajan.
Printtereissä tosiaan jokaisen merkin halvat mallit ovat, noh, halpoja ja tulevat kalliiksi kuin poppaloora. Printteriin sopisi pistää n. 150 euroa, ei juuri alle, tai muuten maksat mansikoita käytöstä ja olet yhtenään heittämässä romukoppaan. Epson on hyvä merkki tänä päivänä. Iso syy tähän on se, että he valmistavat itse myös musteteknologian, siinä missä muut ulkoistavat ne eri firmoille.
Tiesittekö muuten mistä Epsonin nimi tulee? Se on ”E.P. Son”, eli siis E.P.:n poika. Mikä sitten oli E.P.? Se oli Tokion olympialaisiin 1964 kehitetty ensimmäinen elektroninen tulostin, jonka Seiko kehitti. Siitä lähti melkoinen bisnes ja sittemmin firman nimi on Seiko Epson, kansankielellä Epson.
itsellä on kokemusta lähinnä tuosta käyttäjä -osiosta. Siinä mielessä, että kun yritykseen hankittiin tietoteknikkaa, rautaa ja ohjelmistoja, niin käyttäjiltä ei kysytty juuri mitään. Ei otettu mukaan tarjousprosessiin.
Niinpä sitten tuli tavaraa, jota varsinkin ohjelmistojen osalta jouduttiin korjaamaan vähän väliä, kun ei vaan toiminut.
Olisi ollut paljon halvempaa yrityksellekin, jos heti alussa olisi huomioitu käyttäjien tarpeet ja kokemukset. Mutta ei.
Myyjä osasi myydä, mutta ostaja ei osannut ostaa.
Kiitos hyvistä vinkeistä tulostimen suhteen! Tosin oma tulostin saa nyt olla tuo Canonin pixma, se on varmaan suht kallis käyttää mutta tulee aika vähän kotona tulostettua mitään niin riittää kyllä ja skannaus ominaisuus siinä on nykyisin oikein käyttökelpoinen kun liitteitä lähetetään sähköisenä.
Niilolle sanon taas sen mitä aiemminkin olen täällä toitottanut: kone ei hidastu vaan Windows. Siihen auttaa kun asentaa uudelleen sen tai mikä vielä parempi asentaa sen tilalle tai rinnalle Linuxin. Se ei hidastu ja on muutenkin sata kertaa turvallisempi koska sille ei ole juurikaan haittaohjelmia.
Vanha yritysläppäri ja siihen Linux niin kyllä työt sujuu, ei kone hidastele ja siinä on myhös hyvä näyttö ja näppäimistö ja hyvät liitäntämahdollisuudet. Tampereellakin on kauppoja jotka myyvät käytettyjä yritysläppäreitä ja kaupasta ostettuun saa vielä takuunkin jos sattuisi olemaan jotain piilevää vikaa.
Noin viimeisen kymmenen vuoden ajan tietokoneiden suorittimien teho on riittänyt kaikkeen perus-työpöytäkäyttöön mainiosti. Jos käytät nettipankkeja, selaat somea, katselet Areenaa tai Netflixiä, et huomaa tipankaan eroa onko koneessasi vaikkapa vuoden 2008 Intel i7-920 (joita yhä firmalla käytetään) vaiko marraskuussa tullut AMD Ryzen 9 5950x.
Jos kone on hidas, tosiaan Norpan pointti on hyvä: Windows voi olla täynnä tauhkaa, ”karstat” on poistettava. Se on helppo paikka lähteä. Myös mekaaninen puhdistus voi vaikuttaa, jos koneessa on hurjasti pölyä, se voi kuormittaa virtalähdettä ja tuulettimia, tiputtaa tehoa.
Muita syitä voi olla massamuistin hidastuminen. Jos on vielä pyörivä levy, vaihda SSD-levyksi. Vaan SSD-levykin hidastuu käytössä, etenkin huonot levyt, etenkin jos levy pääsee liian täyteen (yli 80%). Muutaman kymmenen euron remontti voi tuoda lisäikää.
Erään firman logistiikkakeskukseen viedään järjestäen lähes 10v vanhoja koneita yhä käyttöön kun tarvitaan lisäkoneita. Huoltotarkastuksessa:
– Puhdistetaan pölyt
– Vaihdetaan heikkokuntoiset tuulettimet
– Vaihdetaan SSD-levy jos sen kuluma on kovin suuri (ohjelmistolla helppo tarkistaa)
– Asennetaan puhdas käyttöjärjestelmä
Kirjoittimeni Brother DCP-1510 lasertulostin, jossa on myös skanneri.
Ollut käytössä lähes kymmenen vuotta ja edelleen olen siihen tyytyväinen.
Aiemmat tulostimet olivat mustesuihkareita, joista oli jatkuvasti musteet lopussa. Nykyään väri riittää kiitettävästi.
Enää en laserista luovu!
Veikko, toki ehjää ei pidä heivata pois.
Mustesuihkut ovat tosiaan itse hankkineet huonon maineensa. Kodin laitteet joissa on mikroskooppiset värikasetit ovat surkeita tuotteita. Eivät ekologisia, eivät luotettavia. Niiden ei tarvitsisi olla. Tässä yksi varastoilla ja tehtailla usein käytetty laite, Epsonin yksivärimustesuihku, uudehko malli. kotio turhan järeä n. 450 euron hinnallaan mutta hyvä esimerkki mihin nämä voivat venyä. Mustekasetti on jäätävän iso, neljä kertaa isompi kuin saman kokoluokan lasereissa.