Uskontoja ja uskomuksia on varmasti ollut monen sorttisia yhtä kauan maapallolla kun on ollut ihmisiäkin ja niitä on puolustettu ja niiden vuoksi on tapettu ja tullaan tappamaan vastakin.
Tiede on osoittanut Jumalan luomistyötkin huu haaksi ja Raamatun kertomukset satukirjaksi, mutta samalla kun ovat toisen kieltäneet, niin ovat tieten tai tietämättään luoneet ”viisaudessaan” uuden maailmanlaajuisen toteemin mitä kumarretaan ja jonka nimeen huudetaan ja sen kieltäjät poltetaan roviolla ja manataan ikuiseen kadotukseen.
Kun tarpeeksi ihmisille vakuutellaan maailmanloppua joka tulee, elleivät he lähde seuraamaan tätä uutta vapahtajaa, niin lopulta he alkavat tähän totuuteen uskoa.
Tiedemiehet ovat nykyajan profetioita, jotka käännyttävät ihmisiä ja kansakuntia uskomaan maapallon olemassaolon riippuvan heidän käyttäytymisestään.
Mutta vaikka maailma hukkuisi paskaan ja saasteeseen, niin sillä ei ole mitään vaikutusta ilmaston lämpenemiseen eikä kylmenemiseen ja miljardeja vuosia maapallolla on ilmasto muuttunut joko kylmempään tai lämpimämpään suuntaan epäsäännöllisen säännöllisin syklivälein ja jos vilkaistaan näitä syklejä hieman tarkemmin, niin viimeisen 50 miljardin vuoden aikajanalla ollaan menty koko ajan kylmempään suuntaan ja nyt pienten viimeaikaisten häiriöiden vuoksi synnytetään maapallolle uusi uskontokultti ja taas tapetaan epäuskoiset, vaikka sykli osoittaa seuraavaksi maapallolle pientä jääkautta.
On se hyvä olla näin yksinkertainen ihminen kun olen, niin paljon helpompaa on elää pasifistina ja Jumalan kieltäjänä tähän ilmastokulttiin nähden, eikä lähteä ristiinnaulitsemaan itseään ristille pää alaspäin.
”Kunnes pois vaivumme unholaan”……
Kärsimys jalostaa, eli kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat pätee täysin tässä ilmastokultin ”ihanuudessa”.
Eräs lestadiolainen saarnaaja sanoi että usko alkaa siitä mihin järki loppuu. Itse en ole ateisti, mutta oma uskoni ei ole kovin vahva. Jos olisin joku raamatun henkilö niin ehkä Tuomas.
En tiedä luodaanko älyn ylimielisyydellä muutakin kuin kilpakumppaneita ja vihamiehiä ynnä oravanpyörää, jossa kenties usko voisi tulla kysymykseen siinä kohden kun miettii, että minnä matka ja mikä tarkoitus. Varmaan Maassa tulee olemaan elämää kuten ennenkin ihmistä ilmeisesti, vaikka nykyisen kaltaiset ihmiselle otolliset olosuhteet lakkaisivat olemasta, varmaan tulee lajeja, jotka pärjäilevät hyvinkin taas uudenlaisissa olosuhteissa. 🙂
Eräs viisas ja lämminhenkinen mentorihahmo aikanaan pohdiskeli, että ihmisenä oleminen olisi vähän kuin jatkuvaa alati uudelleen alkamista, jossa ihminen katsoo jostakin pois ja kääntää aina jollekin selkänsä voidakseen taas katsoa uudelleen.
Raamatun Tuomaasta en tunne juuri muuta kuin sanonnan ”hyvä Tuomas joulun tuopi”.
Tässä on hieman hämmentävää itselle tuo ”uskon tieteeseen, paitsi silloin kun en usko” -linja.
Eipä sillä, tuo linja on jokaisella puoluejohtajallakin.
Niin, en tiedä, oma kulma tähän on, kuten lukion filosofian ykköskurssilla opetettiin: kuten jumalaansa uskova, lienee ateistikin uskovainen — tätä taustaa vasten olen sitten usein miettinyt, että miksi ihminen ei itse voisi reflektoida ja miettiä mikä itsestä on oikein ja hyvää tai toivottavaa, valita sitten joustavasti asioita maailmankuvaansa sen mukaan? Miksei ihminen sisältään käsin miettien voisi itse rakentaa elämänsä läpi maailmankuvaansa sen sijaan, että suoraa ottaa ulkoapäin valmiiksi annetut uskon dogmit? Eri ihmisille toimivat varmasti eri tavat eksistoida maailmassa 🙂
Eikös näin juuri nylyisin usein toimita? New age poimii vähän sitä ja tätä. Mutta jos uskoo johonkin muuhun kuin omaan itseensä niin miten oma mieli voisi sen tuonpuoleisen, itseä suuremnan määrittää?
Niin, kuka määrittelee sen, mitä usko on tai tarvitseeko sen jonkin ”itseä suuremman” olla jossakin tuon puoleisessa — miksei sellaista voisi olla myöskin tässä maailmassa oman eletyn elämän aikana? Toki sitä voi vängätä että Raamattu tai tiede tarjoavat ainoat oikeat tiet itseä suuremman kokemiseen, mutta kuten itsekin kirjoitit, lienee yksilö itse kuitenkin se tunteva subjekti, joka objektiivisesta jotakin voi kertoa. Kirjat ovat kirjoittaneet ihmiset. Tiedettä harjoittaa ihminen.
Mitä nykytoimintaan tulee, oma käsitykseni on, että moni näkee asiaa jotenkin niin että ”minä en jumalaan usko, vaan seuraan tiedettä” eikä siinä sen enempää uskoaan mieti, vaan tiedettä ja raamattua tieteen näkökulmasta.
Vai miten se jokin itseä suurempi sitten tulisi määrittää? Raamattuko sen kertoo mitä me tunnemme, vaiko joku tieteellinen tutkimus?
Kyllä mielestäni itseään suurempaan voi päästä myös vailla minkäänlaista uskoa tai subjektiivista kokemusta ja ilman että se edellyttää Raamatun sanaa tai tieteellistä metodia. Ihmisten yhteistoiminta voisi vaikkapa tuottaa sen jonkin itseään suuremman tämän puoleisessa, jopa vahingossa, josta syntyneeseen suureen voi sitten uskoa ja jota voi yrittää määritellä.
Eiköhän ihminen kaikessa vajavaisuudessaan ole kautta oman historiansa ja sitäkin ennen jo tuottanut uskomuksia, joiden pohjalta harjoittaa yhteistoimintaa sekä vihamielisyyttä, joiden myötä aika on liikkunut ja evoluutiota tapahtunut täysin riippumatta siitä millaista uskoa on Maan ihmisillä ollut.
Ihminen on aina vaan toiminut jollakin tavalla, tehnyt yhteistoimintaa niissä käsityksissä missä kulloisessakin ajassa on eletty, eikä maailma ole lakannut olemasta.
Eikö tuonpuoleinen voi löytyä ihmisen sisältä?
Agnostikko, tai agne esteetikko, samaa laiskaa pöljyyttä molemmat!
Kannattaa, jos viitsit, tai uskallat tutkia oikeasti ja rehellisesti Raamattua. Uskon ja tiedän, jos ymmärrät tutkintasi, tulet löytämään ihmeellisiä asioita, joita et olisi uskonut halveksimastasi kirjasta löytää!
Ilm3:19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
https://raamattu.fi/raamattu/KR38/REV.3/Ilmestyskirja-3
Halveksimastani kirjasta? Mistä näitä olettamuksia kumpuaa? Tämähän on vain sinun tulkintaasi, Veikko, ja yhtä hyvin voisit sinäkin halutessasi lukea vaikkapa Georges Bataillea — ja vaikket lukisi, ei minulla olisi tarvetta nimitellä sinua laiskaksi, hyvänen aika.
Toteankin tähän vaan kuten isoäiti usein viimeisillä metreillään: intohimoisesta rakkaudesta minä maailmoita syleilin. Tämän suuntaista mielen lakeutta.
Asenteesi ja vastauksesi on kuin käärmeen paratiisissa, joka sanoi Eevalle: »Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?»
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/GEN.3/1.-Mooseksen-kirja-3
No okei, Veikko, tunnustetaan. En tule lukemaan sinun kenties heikohkosti tuntemaasi kirjaa evö. Nevö. Njet. Inte. Niemals. Ja jos sattuisit jostakin aivan käsittämättömästä syystä tupsahtamaan mielikuvituskamiinan hormista peittokääryleeni rauhaa rikkomaan, tuputtamaan tuota vihkosta untuvatäytteen laskokseen, niin minähän kuule semmoiset teet sinulle keittäisin, että saisit sinäkin levähtää oikein pitkään ja rauhassa noilta pakko-ajatuksilta.
Pitkät ja makoisat unet, Veikko, ai että, semmoista pelastusta ei minkään vanhan kirjan tuoksukaan voita.
Ei ole ihme, että on maailma sekaisin, kun on päästetty kaiken maailman ”Eevat” sekoittamaan selväjärkisten miesten päät!
Sama peli hallituksessa, kuin kirkossakin!
Nyt ”Eeva” sekoittaa Pirkan Blogitkin!
Miksiköhän eloporukka ei mene osoittamaan mielenilmaisuksiaan niiden maiden suurlähetystöjen edustalle jotka eniten paskovat. (Esim Kiina, Intia, Venäjä, Usa) Suomen ilmastopäästöt ovat hyttysen pieru maailmankartalla.
Toki ilmasto on muuttunut ja muuttuu. Ilmastonmuutoksen ongelma ei olekaan itse muutos vaan sen nopeus joka ei jätä aikaa eliöille sopeutua. Eipä se mikään maailmanloppu ole mutta jos on valittavissa tulevaisuus jossa on paljon suuria katastrofeja kuten kuivuutta, tulvia, myrskyjä, lajien katoamista, kaupunkien joutumista veden valtaan tai sitten toinen jossa niitä on vähemmän niin kumpi halutaan valita, siitä on kysymys. Se perustuu ennusteisiin, voimme toivoa, etteivät pitäisikään paikkaansa, mutta yleensä pidetään silti viisaampana varautua pahan eikä hyvän päivän varalle.
Olen havainnut tiettyä hysteriaa ilmastonmuutoksesta kerrottaessa ja jokaisen säätilan käyttämistä ”todisteena”, mutta en mitään uskonnollista. Mitä tahansa voi tietysti väittää uskonnoksi varsinkin jos toimintaan liittyy vahvoja tunteita mutta uskontoon liittyy aina jokin tuonpuoleinen.
Norpan kommentista jatkaen, on yksi asia tapella sitä mitä historiassa on tapahtunut ilmastossa ja kenen takia.
On paljon parempi asia tapella siitä mitä me voimme tehdä sen hyväksi jatkossa.
Ja sitten ne perusasiat: Saasteet tappavat. Jokainen tietää sen. Vähemmän saasteita = enemmän terveyttä.
Uskonnollinen usko ei välttämättä tarvitse jumalaa eikä jumalia. Se tarvitsee peruspilarin, joka on muuttumaton ja jakamaton.
Fundamentalistista ateistia ja fundamentalistista luojauskovaista erottaa vain tämä peruspilari, kumpikin haluaa käännyttää.
Seinäkirjoitusta.
Jumala on kuollut.
Nietzcshe.
Nietzsche on kuollut.
Jumala.
Uskonnot ovat vain ihmisen keksimiä vallan ja alistamisen välineitä samoin kuin politiikka, joiden vastustajia toisiin arvoihin uskovia voidaan vaikka tappaa.
Sen sijaan on hyvää tuovia filosofeja kuten Gandhi, Jeesus jne. useat itämaiset filosofiat, joita ei pitäisi kutsua miksikään uskonnoiksi.
Luonto on taas suuri kokonaisuus, jossa hyvään pykivä tasapaino tuhoaa tasapainon häiritsijät. Eikä sekään ole mikään Jumalan luoma, vaan jokainen sen solu, pieninkin, on
osa sitä luojan tasapainoa.
Tuntosarvet, tasapainon tutkat, luojalla, jota joku kutsuu Jumalaksi, ovat kaikkialla, joka solussa, silmissä, nenissä, hajuissa, tunnoissa, aisteissa, hiuskarvassa, myös meillä jokaisella, jotka jatkavat ikuista elämäänsä elämän jatkuessa tai toisten ns.kuollessa toiseen ulottuvuuteen.
Entäpä jos ilman politiikkaa vallitsisi viidakon laki eli vahvemman laki (siis a lot enemmän kuin nykyään) ja järjestäytyneitä yhteiskuntia olisi olemassa vain jonkun haaveilijafilosofin mielikuvituksessa?
Entäpä jos ihminen ei ole mikään umpiastia, vaan lihan ja hengen liitto, joka huokoisuuden ansiosta ymmärtää, tai ainakin aavistaa jumaluuden ja korkeahenkisyyden tosiolevan?
Entäpä jos filosofi Hegel on oikeassa sen pirun maailmanhenkensä kanssa, se Järjen viekkaus, joka käyttää ihmisen intohimoja hyväkseen omien suunnitelmiensa toteuttamiseksi?😐
Politiikassa juuri on aina kysymys vahvemman laeista.
Ihminen suhteuttaa itsensä aina kaiken yläpuolelle luomakunnan herrana, jolle herra Elefantti, rouva Valas tai poika Delfiini saattavat nauraa.
”Ei ole ihme, että on maailma sekaisin, kun on päästetty kaiken maailman ”Eevat” sekoittamaan selväjärkisten miesten päät!
Sama peli hallituksessa, kuin kirkossakin!
Nyt ”Eeva” sekoittaa Pirkan Blogitkin!”
— Culpa meā, Veikko, as usual. Mitään uutta koilisessa. Käsi sydämellä kuitenkin lupaan, että vaikka vastuu Putininkin rikoksista olisi minun, niin rauhan ja kohtuuden nimissä pidän huolen, ettei yksikään fundamentalistipukki minun luonani vierailtuaan enää kurki edes… en sano mistä luukuista.
Kyllä minä sinulle Veikko Vallaton tunnustan:
”Confiteor Deo omnipotenti et vobis, fratres,
quia peccavi nimis cogitatione, verbo, opere et omissione:
meā culpā, meā culpā, meā māxima culpā.
Ideo precor beatam Mariam semper Virginem,
omnes Angelos et Sanctos, et vos, fratres,
orare pro me ad Dominum Deum nostrum”
(Wikipedia)
Kautta kiven ja kannon ynnä soraisten teiden.
Kyllä minä sinulle, Veikko, sen vannon.
https://youtu.be/y8AWFf7EAc4
(Jeff Buckley – Hallelujah)