Kirjoitan näitä jonninjoutavia sepustuksiani pääasiassa omaan kokemusperäiseen tutkimukseen peilaten, jossa oma osansa päätelmiini on tietenkin myös mediasta saatu tieto ja ennen kaikkea medianlukutaito, ilman sitä Rapalan kyllä nielee koukkuineen.
Kun nyt kirjoitan TAAS siitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin, niin otan nyt tarkasteluun oman lapsuuteni, 50-60 luvuilla, jossa ei ollut uhkia eikä pelkoja, vaan elettiin onnellista ja turvattua lapsuutta kaikesta niukkuudesta huolimatta ja sellainen näppituntuma minulla on, että valtaosa tämän allekirjoittaa silloisena ajanjakson lapsuuttaan eläneet. Eli yksinkertainen elämä eri persoonallisuuksineen, ”kylähulluineen” ja elämänmenoineen oli kaunista ja henkisesti rikasta ja jos nyt sanon, että kaveria ei jätetä, niin se eli voimakkaana johtoajatuksena vielä sodanjälkeisinäkin vuosikymmeninä.
Mutta mutta, en voi kuvitellakkaan sitä ahdistusta ja hätää, minkä alaisuudessa lapset nykyään joutuvat elämään, kun sodat ja sairaudet ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää uhkineen ja kaiken sortin pirujen seinämaalarit ja maailmanlopun profeetat vyöryttävät ismejään lasten kannettavaksi ja aivopesevät lapsia kulttiensa yhteyteen.
Joku vielä sanoo, että miksi lapset voivat huonosti, heillähän on kaikki se mikä häneltä on puuttunut. Voi pyhä yksinkertaisuus sanon minä, kun uskotaan mieluimmin piruun joka oksalla istuu kuin siihen, joka on sinut viimeisenä päivänä pelastava.
Meidän kylillä, ”satoi vettaä, satoi räntää, pieni koira nostaa häntää”, lauleskeli pikkupoika”. Isänsä sotainvalidi vihelsi pojalle; ”kottii sielt, kyl mie siu häntäjäis nostan”. Ja remmiä tuli taas.
Manu taas oli ryypännyt ponua pulloja ja riehui ojissa ja pientareilla kirveensä kanssa. ”Saatana mää tapan koko kylän, perkele”!
Hirtti myöhemmin itse rakentamansa hirsitalon orrelle.
Ei mekään koskaan tiedetty keneltä taas turpaan saadaan tai annetaan.
Paras rauhan tae oli osata käyttää nyrkkejään tai olla pikajuoksija ja osata kiivetä puuhun nopeammin kuin kaveri.
Kyllä oli ”turvallista”, mutta hauskaa.
Onhan sinustakin Heikki tullut tolkun ihminen ja kansalainen, vaikka kokemuksesi ja näkemyksesi ovatkin kuvailemisesi kaltaisia, eli plussat ovat enemmistönä.
arvi ; ”Mutta mutta, en voi kuvitellakkaan sitä ahdistusta ja hätää, minkä alaisuudessa lapset nykyään joutuvat elämään, kun sodat ja sairaudet ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää uhkineen ja kaiken sortin pirujen seinämaalarit ja maailmanlopun profeetat vyöryttävät ismejään lasten kannettavaksi ja aivopesevät lapsia kulttiensa yhteyteen.”
Vaikka olen ylläolevan tekstin kanssa samoilla linjoilla, niin otsikko ..
”Maailmanlopun profetioille ja kulteille pitää laittaa suukapulat.”
.. tuo mieleen Putinin Venäjän.
Älähän nyt Albanus, jopa minä kykenen tekemään blogin ilman Putinin mukana oloa.
Juu, arvi pystyy tekemään blogin, mutta kuinka ’maailmanlopun profeetat’, jos arvin uhkaus toteutuu?
Aina niitä hätiä on ollut, mutta aina ei ole ollut jatkuvaa tiedon tulvaa hädistä. Ja jos on halunnut tuomiopäivää saarnata tehokkaasti, on pitänyt olla resursseja.