Olen pitänyt ja pidän yhä suomen sodanjälkeisen historian parhaimpana presidenttinä Kekkosta ja oikeastaan samalle viivalle nostan Paasikiven, heidän jälkeensä valitut ovat olleet lähinnä pilli piipareita. Kun Kekkoselle on patsas pystytetty, niin patsas kuuluisi myös pystyttää sille, joka vuoden 1956 vaalissa oli sen äänen antaja, joka ratkaisi presidenttiyden Kekkoselle, muuten äänet olisivat menneet tasan sosialidemokraatti Fagerholmin kanssa ja sen jälkeen arpa olisi ratkaissut voittajan.
Ratkaisevan äänen antajasta ei ole varmuutta ja patsaan voisi nimetä tuntemattomalle sankarille.
Nykyisten valtaoikeuksin presidentinvaalit ovat lähinnä viihdettä ja tärkeimmät vaalit ovatkin eduskuntavaalit, jossa ylintä valtaa suomessa käyttää suurimman puolueen puheenjohtaja pääministerinä.
Sitä on vaikeata arvioida, mihin suomen ulkopolitiikka olisi asemoitunut Fagerholmin johdolla, jos äänet olisivat menneet tasan ja arpa olisi häneen osunut, en uskalla edes ajatella. Toki presidentti johti oikeastaan myös sisäpolitiikkaa silloisilla valtaoikeuksillaan ja Kekkonen kyllä piti huolen, että isänmaan edun aisanylipotkijat joutuivat nopeasti laulukuoroon, kuten hän oikein teki kokoomuksen kohdalla koko presidenttiytensä ajan, kiitos siitä.
Sehän tässä on vähän harmillista kuten nyt on käynyt, että pääministeriksi on noussut kokematon, kykenemätön ja päättämätön tuuliviiri, jonka johtamiskyvyt ovat lähinnä itsensä korostamista ja muiden syyttelemistä omista virheistään. Kun pääministerin tulisi johtaa joukkoja edestä, niin hän on milloin piilossa minkäkin selän takana, mutta kun sattuu jokin asia menevän niin sanoakseni jengoilleen, niin silloin kyllä ollaan rinta rottingilla kuuluttamassa omaa rooliaan milloin iloiten ja milloin itkien häneen kohdistuvaa arvostelua.
Toisaalta olipa suomessa pääministerinä kuka hyvänsä ja olipa hän osaava tai osaamaton, niin hänen valtaoikeutensa määritellään lähinnä Brysselissä, jossa joko hylätään tai hyväksytään hallituksemme päätökset, joten suomessa eduskunta on lähinnä pienten lillukanvarsien ”vanginvartijana”.
Olen sanonut ja sanon yhä, että sen jälkeen kun Kekkosen aika päättyi presidenttinä, niin sen jälkeen materian ja rahan tullessa ovesta tupaan, niin samaan aikaan moraali lensi ulos ikkunasta ja suomesta on tullut henkisen pahoinvoinnin villi länsi kuudesti laukeavat suomi neidon ohimolla.
Suomi oli köyhä ja köyhäksi jäi Kekkosen jälkeen, että paukkuja kuudesti laukeavaan ei enää ole ollut varaa ostaa.
Nyt on isommat coltit ja saappaat ja nopeamnat ”vetäjät” kuin Kekkosen perässä hiihtäjät.
Kekkonen oli mies jonka kausilla Suomen hyvivoinnin perusta luotiin köyhähän Suomi oli silloinkin
Syystä että maksoimme kovat sotakorvaukset terv tepivaari
1956 meitä oli kaksi heppua hesassa työnhaussa; Minä kävelin katua ja poikkesin lähes joka luukusta kysymään ja lopulta sain pestin kirjapainon varastoon juoksupojaksi. Olin alaikäinen ammattitaidoton ja sain tehdä 6 tunnin työpäivää iästäni johtuen.
Se toinen heppu oli Kekkonen ja hänenkin työn saanti oli yhden äänen varassa.
Kekkosen työjakso kesti parikymmentä vuotta minun neljäkymmentä.
Kekkonen rakennutti Saimaan kanavan osin Venäjän maalle jota ei enää käytetä.
Minä jäin kirjapainosta kymmenen eri ammattinimikkeen jälkeen eläkkeelle ja sinä aikana hyvästeltiin irtokirjakkeen Gutenberg.
Olin 4 vuotias Kekkosen ensimmäisen kauden presidenttiyden alettua, joten se oli sitä ihaninta nuoruusaikaa aina Kekkosen kuolemaan asti, jonka jälkeen yhteiskunnassamme alkoi niin sanoakseni turhuuden markkinat mitä erilaisempine helppoheikkeineen ja vauhti vain kiihtyy, kun sokeat kuuroja taluttaa.
……ja koska kiittelin Kekkosta kokoomuksen ulkopuolella pitämisestä valtioneuvostosta, niin olen tässä tullut samaan lopputulokseen kuin hänkin, että kokoomuksen arvot ovat niin kaukana omistani ja enemmistön suomalaisten arvoista, että oppositio on oikea paikka heille.
Olen sen verran sosialisti, että demarien kanssa löytäisimme helpommin yhteisen sävelen hallitukseen, kunhan demarit muuttavat politiikkansa sisällön maailmanparantamisesta enemmän kotimaa lähtöiseksi.
Itselläni ei ole mielipidettä Kekkosesta, mutta isäni ei voinut sietää häntä sen jälkeen kun Kekkonen yhdessä linjapuheessaan haukkui Suomen sotaveteraanit.
Mahtoiko todella haukkua? jos haukkui, niin miten haukkui?
Sotaveteraanit eivät suinkaan olleet mikään homogeeninen joukko. He koostuivat mitä erilaisimmista yksilöistä, joita yhdisti, vaan ei samankaltaistanut, se että he olivat joutuneet sotaan. Jos Kekkonen tämän asian tiimoilta jonkun haukkui, hän ei voinut haukkua sotaveteraaneja koska heitä voisi ryhmänä haukkua vain ainoasta heitä yhdistävästä seikasta – että he olivat joutuneet sotaan. Ja tämä ei ollut tapahtunut veteraanien omasta aloitteesta vaan valtiovallan toimesta. Kekkonen suhtautui kuten Väinö Linna joka sanoi ottavansa kaiken kunnian pois itse sodalta ja antavansa kunnian niille rintamamiehille jotka joutuivat syyttään sodan kärsimykst kantamaan.
Itselläni ei ole tarkempaa muistikuvaa koska olin lapsi Kekkosen ollessa presidentti. Mutta voin keskustella asiasta huomenna isäni kanssa.
Vuoden 1956 presidentinvaalin kolmannella kierroksella tapahtui politiikan historian tutkimuksen otaksuman mukaan että useampikin valitsijamies äänesti etukäteisilmoituksensa ja valitsijamiesryhmänsä päätöksen vastaisesti vastaleirin ehdokasta. Näitä lipeämisiä (ilmaisu ei ole tuomitseva vaan jopa yksilöllistä omatunroa korostava) tapahtui kummassakin leirissä. Kekkosen valitsijamiehiä äänesti Fagerholmia ja päinvastoin. On lopullisesti tyydyttävä tutkimuksen otaksumiin. Täsmällistä totuutta ei voida koskaan saada selville kun äänestysliputkin poltettiin ja valitsijamiehet ovat jo kuolleet. Sitäpaitsi on osoittautunut että joidenkin valitsijamiesten myöhemmät muistelmien yms. omat ”tunnustukset” eivät nekään ole välttämättä luotettavia. Näin ollen yhden äänen enemmistöön päätynyt lopputulos oli kuitenkin inhimillisen politiikan tulos. Jos olisi tultu tasaääniin ja jouduttu arpomaan, ei siinä näissä olosuhteissa olisi ollut aivan sitä dramatiikkaa kuin olisi ollut siinä tapauksessa että poliittinen toiminta s.o. leirin vajhdokset eivät olisi olleet vaikuttamassa tulokseen kaksisuuntaisesti.
En ole Kekkosen aikaa elänyt, mutta kaikki hänestä kerrottu on aika ikävää. Veljeili venäjän kanssa heikentääkseen Suomen itsenäisyyttä. Hyökkäsi sumeilematta vastustajiensa kimppuun. Toimi käytännössä diktaattorina. Oli kykenemätön tukemaan hallituksia pysymään toimintakykyisinä.
Maa oli monelta osin toki vakaa, mutta oli se Kekkosen ansiota vai tapahtuiko se hänestä huolimatta?
En tiedä.
Kekkosella on varmasti ansionsakin, mutta hänen aikanaan kansakunnan moraali rappeutui. Neuvostoliiton diktatuuria, sotapolitiikkaa ja ihmisoikeusloukkauksia ei arvosteltu. Kommunismista etsittiin hyviä puolia. Neuvostoliiton kanssa piti tietysti tulla toimeen, mutta suomettuminen meni liian pitkälle.
Kekkonen oli kova valtapoliitikko joka takertui presidentin virkaan yli 25 vuodeksi Neuvostoliiton tuella. Hänet valittiin jopa poikkeuslailla jatkokaudelle! Demokratia näivettyi kun vaihtoehtoja ei ollut. Itse ooin todella iloinen kun Kekkosen aika vihdoin päättyi ja presidentiksi tuli sotaveteraani Mauno Koivisto.
Ja mitä mieltä sitten onkin Kokoomuksen politiikasta niin demokratiaan ei kuulu minkään puolueen pitäminen vaalituloksesta riippumatta oppositiossa. Tietenkin jos on diktatuurin kannattaja niin varmaan pitää sitä hyvänä kunhan se ei ole oma puolue.