Rauhankyyhkyt ammutaan jo häkkiinsä.

Suomen sodanjälkeisen historia tärkein päätös oli ainakin näihin päiviin asti liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995

Se ei ollut vaikka jotkut muuta väittävätkin, kuin puhtaasti kauppapoliittinen ja se ei meidän turvallisuuspoliittiseen ympäristöön muutoksia tuonutkaan, 1349 kilometrin rajallamme kauppa kävi ja henki haisi pakotepolitiikasta huolimatta.

Mutta nyt sitten tehtiin se suurin perustavaa laatua oleva munaus, kun haimme sotilasliiton jäseneksi, se tekee meistä uhan Venäjälle heidän sotilasdoktriinien mukaan ja siinä tehtiin rajastamme vastakkainasettelun raja, vaikka jotkut hurmahenget sitä ylistävätkin rauhan tyyssijaksi pelotevaikutuksineen.

Perusteluksi jäseneksi pyrkimiseen otettiin Ukraina ja jopa Raatteen tien taistelijat kaivettiin esiin sankarihaudoistaan ja peloteltiin kansalaisia sillä, että Suomea odottaisi pian Ukrainan kohtalo, vaikka mikään ei tähän viitannut ja Venäjältä kuullut palopuheet vanhan Venäjäimperiumin palauttamiseksi entisille rajoilleen pidän vain vanhan toistona, mitä on opittu kuulemaan koko meidän itsenäisyytemme ajan. Joten Ukrainan vertaamista Suomeen pidän hölyn pölynä.   Nyt sitten pelko saa päättäjämme ja kansalaiset aivopestyinä perässä vaatimaan jonkinsortin aitaa itärajallemme, onko hulluudella mitään rajaa kysyn minä.

Tässä ei ole nyt kysymys siitä mitä Ukrainassa tapahtuu ja jos nyt jotkut kuvittelevat, että sotilasliittoon liittyminen on meille tae turvasta, niin sen vaikutus on kyllä päin vastainen, olemme nyt vihollismaa Venäjälle kaikilla elämän ja kuoleman sektoreilla ja olemme vain pelinappulana Venäläisten sakkilaudalla ja Amerikan johtaman Naton laajenemispokerissa.

Jos joku kykenee esittämään minulle konkreettisen esimerkin, että kuinka ja miten Venäjä on ollut meille sotilaallinen uhka muuten kuin tavanomaisen uhon puitteissa, niin sitten sotilasliiton hakemus olisi edes jotenkin perusteltavissa, mutta kun pelätään jo omaa varjoaankin ja nähdään ryssä jokaisessa ruispellossa.

Venäjä oli suuri mahdollisuuksien maa Suomelle, mutta menetimme sen, kun liityimme sodan osapuoleksi.  Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyisin Venäjän teot Ukrainassa, mutta itse olen nyt itsekäs, enkä lähtisi omaa turvallisuuttamme hakemaan Ukrainan aroilta enkä natohaukan kynsistä.

 

4 vastausta artikkeliin “Rauhankyyhkyt ammutaan jo häkkiinsä.”

  1. Et ole vieläkään tajunnut ”putin suuren” tavoitteita myös Suomen osalta:

    https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/672b9b7b-48ae-4021-ae89-5424c2fb569b

    Avaa nyt simäsi menneiltä ajoilta tahän päivään. Entistä NL:a ei ole eikä sellaista Venäjää, jonka kanssa asioista saattoi sopia ja tehdä kauppaa silloinkin vain oligarkkien lompakoihin.
    Nyt kysymyksessä on hylkiö-roistovaltio meidän pitkän rajamme takana.
    Ja siihen ja sen suojelemiseen meidän oman nahkamme vuoksi tarvitaan muiden voimaa ja se on Naton kumppaneineen.
    Roisto ei ymmärrä muuta kuin vielä kovempaa asetta ja poliisia ja elinkautista.

    1. Heikki,- mutta näytä minulle se konkretia, älä käy sotaa meidän rajojemme ulkopuolella ja mutu-tuntumilla ja sitten kun ja sitten jos voidaan pyyhkiä peräpeiliä.
      Pidin sinuakin vakaana ja tolkun miehenä tässä Natokysymyksessä, mutta olet liittynyt samaan sopuliarmeijaan kuin missä valtaosa kansalaisistakin on presidentin johdolla.
      Niinistö on johtajana minun silmissäni paremminkin harhaanjohtaja, kun vei ylipäällikkönä suomen rauhan rakentajasta, rautaan rajalle.

  2. Kahta minä pelkään, militanttia ja pasifistia. Molemmat tarvitsevat vihollisen, jota osoittaa sormella.

Kommentoi