”Sotamuistoja” historiasta nykypäivään.

Minulla on elävänä hyvin muistissani armeija ajaltani erityisesti se ensimmäinen aamu vuodelta 1972,  josta sentään tuli jo tämän vuoden helmikuusta kuluneeksi 50 vuotta, niin se on pysynyt hyvin tallessa yläkerran datassani.

Aamuherätyksenä alkoi soimaan keskusradiosta kappale…..VOIKO  IHANAMMIN  PÄIVÄN  ENÄÄN  ALKAA, ONKO  IHANAMPAA  TAPAA  NIIN  KUIN  TÄÄ……..jne,

Aina kun sen nykyään kuulen radiosta soivan, niin ensimmäisenä mieleeni tulee aamu 72 Säkylän Huovinrinteen panssarintorjunta komppaniassa.

Tähän aamuun liittyy hyvin vahvana muistissani tapaus, kun eräs alokas pohjanmaalta, muistaakseni nimi oli Oja-Kaukalo, niin hän ei tähän soitantaan herännyt ja alikessujen huoneesta tuli muutama sälli, jotka kantoivat tämän kyseisen alokkaan sängyn kasarmin käytävälle ja nostelivat sitä päädyistä vuoroin lattiaa vasten.  Niin   sen alokkaan säikähtänyt ilme on elävänä muistikuvana mielessäni kun hän siinä heräsi, häntä ei naurattanut syystäkin, mutta meillä muilla tuvassa oli hauskaa.

Yleensähän ihmiset joitakin kappaleita kuunnellessaan sijoittavat sen johonkin paikkaan ja aikaan elämässään ja tämä Ihana Aamu sijoittuu itselläni armeijan ensimmäiseen aamuun.

Sitten vähän muunlaista ”asiaa” nykypäivästä..

Kun nykyään on lähes jokaisen median sivut ja kuvaputket tulvillaan mitä moninaisempia ennustuksia  ja ennustajia Putinista, hänen tulevaisuudestaan, terveydestään ja kohtalostaan, niin silloin kun huomaan, että ”asiantuntijat” ovat järjestään venäjältä karkotettuja Oligarkkeja ja maanpaossa olevia etsintäkuulutettuja oppositioaktiiveja sekä venäjän nykyisiä venepakolaisia suomessa, niin suljen niiltä silmäni ja korvani, niissä puhuu vain katkeroituneita ja kovan elämän päähän potkittuja venäjältä paenneita, joiden arviointikyky on hämärtynyt ja vihan sokaisemaa.

Enkä kyllä kauheasti anna arvoa suomalaistenkaan omiin venäjä asiantuntijoihin Pekka Tovereineen ja Mika Aaltosinineen, niissä paistaa enempi läpi omat toiveet ja sympatiat  kuin arkitodellisuus venäjällä.

Mistä sitten kansalainen tietää mihin arvioihin voisi vähän luottaa, niin neuvon että käännätte näiden edellä mainittujen, niin venäläisten kuin suomalaistenkin asiantuntemuksen päin vastaiseksi, niin kyllä se totuus sitten siellä välimaastossa jossakin luuraa.

Lopuksi huumoria.

Olipa kerran pieni viisi miljoonainen kansa, jonka naapurina eleli 150 miljoonainen vihan ja ydinasein varustautunut kansakunta.

Ja kun pieni maa ja kansa päätti tätä jättiläistä vastaan suojautua, niin he päättivät rakentaa aidan rajalleen pelotteeksi naapurille.

 

 

 

5 vastausta artikkeliin “”Sotamuistoja” historiasta nykypäivään.”

    1. Matti,- Kaikki on nykyään vain spekulaatiota ja kukaan ei tiedä mitä vielä tuleman pitää, mutta itse en lähtisi kyllä kovin väheksymään venäjän iskukykyä kuten nämä mainitsemani ”asiantuntijat” tekevät ja jotka tuntuvat tarkoituksella unohtavan, että haavoitettuna karhu on vaarallisimmillaan.
      Ja jotka sanovat Putinin olevan hullu, niin se kertoo enemmän sanojasta, olipa se totta tai ei.

  1. Minun armeijani aikoihin vihollinen tuli aina idästä olin sitten Hämeenlinnassa tai Haminassa. Tai olipa idässä kuka kahjo tahansa ohjaksissa. Ja pitää edelleen paikkansa.

  2. Itse Santahaminassa aikoinaan ja se vihollinen oli jos Ruotsalaiset hyökkää niin on oltava valmiudessa. No kerran myöhästyin iltalomalta kun oli niin hyvä poka, joten sain 10 yöpäivystystä eikä ne ruotsalaiset sinä aikana hyökänneet…
    – Naapurin tekoja voi ainoastaan arvailla.?

  3. Muistelen myös, että vihollisen kerrottiin tulevan idästä ellei se koukkaa. Ja eräs upseeri sanoi, että kaksi viikkoa voidaan puolustautua mutta sitten loppuu ammukset. Ajattelin, että onpa suorastaan tappiomielialaa lietsovasti sanottu. Kai se oli jotain inhorealismia.
    Ensimmäinen herätys oli ihan muuta kuin kuvittelin, alikersantti tuli leppeästi toivottamaan huomenta.

Kommentoi