Paasikivi, YYA ja Turkki

Historia ei toista itseään. Mutta menneisyydestä voi ja on syytä ottaa oppia. Olisi hyvä kaivaa naftaliinista jo vanhentuneeksi ja kertakäyttöiseksi luultua Paasikiven ajattelua.

1940-luvulla voittoisan sodan vahvistama Neuvostoliitto teetti vaikutuspiiriinsä joutuneissa Itä-Euroopan valtioissa keskenään samanlaiset kaavamaiset ystävyys- ja yhteistyösopimukset luodakseen länsirajoilleen kuuliaisen turvallisuusvyöhykkeen. Saman sisältöistä sopimusta NL tarjosi myös Suomelle ja kutsui Suomen johdon neuvottelemaan asiasta Moskovaan. Tämän johdosta Suomessa panikoiduttin. Laaja käsitys oli että ”Finis Finlandiae” oli tullut.

Kokenut vanha ja viisas presidentti Paasikivi ei lamaantunut. Hän ryhtyi toimiin joilla saavutti kaikkein komeimman ulkopoliittisen voittonsa. Historian ja valtiofilosofisen tuntemuksensa perusteella hän analysoi järkiperäisesti venäläisten pyrkimykset ja tavoitteet Suomen suunnalla ja tajusi että NL:n keskeinen ja ainoa tavoite oli sotilaallinen turvallisuus maan luoteisosissa. Hän kieltäytyi itse matkustamasta Moskovaan ja lähetti sinne parlamentaarisesti kootun valtuuskunnan. Hän hylkäsi Itä-Euroopan maiden sopimusten mukaisen kaavamaisen sopimusluonnoksen ja kirjoitti itse uuden. Siinä hän huomioi tämän venäläisten tärkeimmän ja ainoan pyrkimyksen mahdollisimman vähän Suomelle epäedullisella tavalla. Osoittautui että hän oli osannut ennakoida venäläisten tarpeen ytimen. Stalin hyväksyi muitta mutkitta satelliittimaiden sopimuksista oleellisesti poikkeavan Paasikiven sopimustekstin sellaisenaan.

Kun nyt Turkki asettaa Suomelle osin mahdottomia vaatimuksia ja tilanne vaikuttaa lukkiutuneelta, kannattaisi tutkia Paasikivan luovan ja oma-aloitteisen toiminnan ja ajattelun historiaa. Olisiko sieltä soveltuvin osin löydettävissä väyliä edetä asiassa kaikenlaisen tunnepitoisen uhoilun ja uhriutumisen asemesta.

5 vastausta artikkeliin “Paasikivi, YYA ja Turkki”

  1. Tavallaan Erdoganin kaltaiselle kansanmurhaajalle ei pitäisi antaa mitään myönnytyksiä – tavallaan ei olisi Stalinin kaltaiselle kansamurhaajallekaan pitänyt nöyristellä.

    Mutta maailma on ns. paska paikka, joten jos me pääsemme omista ongelmista eteenpäin silittelemällä sulttaanin egoa, se on aika pieni hinta.

  2. Turkki ei halua neuvotella vaan on vaatimassa. Nyt Nato horjuu jo sisältä ellei asioita panna ruotuun.

  3. Toinen kerta historiassa oli kun Neuvostoliiton suurhyökkäys uhkasi viedä itsenäisyyden kesällä 1944. Saksasta tarvittiin silloin uusia panssarintorjunta-aseita ja leipäviljaa. Mutta koska Hitlerin korviin oli kantautunut Suomen toive tehdä erillisrauha Neuvostoliiton kanssa niin Suomelta kiristettiin avun ehtona lupausta taistella loppuun asti Saksan rinnalla. Oli siis vain kaksi huonoa vaihtoehtoa:jäädä ilman Saksan tukea, ehkä hävitä torjuntataistelut ja menettää itsenäisyys tai ainakin kärsiä leivän puutteesta tai sitoa itsensä Saksan uppoavaan laivaan. Luova ratkaisu keksittiin, Ryti kirjoitti Hitlerille omissa nimissään kirjeen jossa lupasi ettei hän tai hänen johtamansa hallitus tee rauhaa ilman Saksan suostumusta. Apua saatiin, Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin. Sitten vain Ryti erosi ja Mannerheimin johdolla alettiin etsiä tietä rauhaan johon Stalinkin oli tullut suostuvaiseksi todettuaan ettei Suomea olisi voitu valloittaa ilman suuria lisäjoukkoja jotka tarvittiin mieluummin Saksaa vastaan: NL:n ja länsiliittoutuneiden ns. kilpajuoksu Berliiniin oli alkanut Normandian maihinnousun jälkeen.

    Jollakin samalla tavalla pitäisi surutta vedättää myös Erdogania jos se olisi mahdollista. Näyttää vaan siltä että vaatimukset ovat sitä luokkaa ettei hämääminen olisi helppoa. Aina voi luvata olla tukematta kurdeja ja aseidenvientikiellon voi laittaa uudelleen voimaan, mutta ketään ihmisiä ei voi alkaa Turkkiin palauttaa.

    1. Voidaanhan asevientikieltopurkaa ja kertoa keittiön kautta yrityksille, että ette sitten tee tarjouksia tai tuplaatte hintanne tai kerrotte, että juu, joskus 3-5 vuoden päästä ehkä olisi kapasiteettia.

Kommentoi