Putinin trollit

Toimittaja Jessikka Aron kirjoittama kirja ”Putinin trollit” on minulla lukematta. Panen sen nyt lukulistalleni. Ehkä siitä löytyy jotain, jota en ole vielä honannut. Ei koskaan tiedä.

Kirja-arvostelussa sanotaan mm.:

Vuoden kotimainen tietokirja/elämäkerta 2020 -ehdokas.

Journalistinen jännityskertomus modernin informaatiosodankäynnin toimintatavoista.

”Venäjä käy netissä sotaa siviilejä vastaan. Jokainen kriittinen ääni on vihollinen. Resursseja ei säästetä eikä laeista piitata, kun kriitikot halutaan vaientaa. Kirjassa esitellään yksityiskohtaisesti Suomessa ja useassa muussa länsimaassa viime vuosina toteutettuja, Kremlin masinoimia ja hyväksymiä mustamaalausoperaatioita.”

6 vastausta artikkeliin “Putinin trollit”

  1. ”Jos historian vääryyksiä tai epäkohtia ei selvitetä ja tutkita asiallisesti, ne toistuvat yhä uudelleen. Kun valtio ei joudu koskaan tekemään tiliä siviilien murhista tai saa minkäänlaista tuomiota sotarikoksista, se toteuttaa niitä samalla julmalla tavalla myöhemminkin. Saksa on käsitellyt oman historiallisen taakkansa, sotarikollisiksi tuomittuja on rangaistu ja heitä etsitään edelleen, Adolf Hitleriä ei ihannoida ja hakaristit ovat kiellettyjä. Hitlerin veroinen verinen diktaattori Josif Stalin on sen sijaan riippumattoman Levada Center-tutkimuslaitoksen viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan jopa 56 prosentille venäläisistä suuri johtaja, hänen suosionsa on noussut kohisten.

    Moskovan Carnegie-keskuksen tutkija Andrei Kolesnikov huomioi blogissaan, kuinka historiaa kirjoitetaan nyt uudelleen. Kun neuvostoliittolaiset historioitsijat aiemmin häpesivät ja halusivat vaieta Neuvostoliiton ja natsi-Saksan sopimuksesta – jonka Stalin siunasi – Vladimir Putinin Venäjällä siitä on tehty suuri kansallinen ylpeyden aihe.

    ”Nykyisen poliittisen hallinnon laillistaminen ja kansakunnan enemmistön yhtenäisyys riippuvat pitkälti sodan muistosta. Putin itse on tehokkaasti rehabilitoinut Molotov-Rippentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Neuvostoliitto ja natsi-Saksa sopivat jakavansa keskenään itäisen Euroopan. Virallisessa versiossa se ei ole vähempää kuin `Neuvostoliiton diplomaattinen riemuvoitto´”.

    Lainaus on Kari Kallosen tänä vuonna julkaistusta tietokirjasta ”Partisaanisota”, sivu 399, joka teos käsittelee venäläispartisaanien tuhoiskuja suomalaisia siviilejä kohtaan jatkosodan aikana.

  2. Neuvostoliiton sotarikokset.

    Merkittävää on, että Neuvostoliiton sotarikollisia ei koskaan saati tilille, koska Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajavaltioista.
    Esimerkiksi Neuvostoliitto syyllistyi myös siviilien tappamiseen, esimerkiksi jatkosodassa partisaanit hyökkäsivät usein suomalaisten siviilien kimppuun.

    Saksaa vallatessaan puna-armeijan sotilaat syyllistyivät myös lukemattomiin sotarikoksiin, kuten lähes kahden miljoonan saksalaisnaisen raiskauksiin. Puna-armeijan sotilaat raiskasivat myös tuhansia puolalaisia vallattuaan Puolan Saksalta. Sodan lopulla Neuvostoliitto myös rikkoi Japanin kanssa 13. huhtikuuta 1941 sovitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Sopimus sovittiin viisivuotiseksi kestämään vuoteen 1946 saakka. Länsiliittoutuneiden painostuksesta ja Saksan antauduttua Neuvostoliitto kuitenkin siirsi vahvoja sotilasosastoja Itä-Aasiaan ja hyökkäsi elokuussa 1945 Japania vastaan Kuriileilla ja Mantšuriassa. Neuvostoliitto oli luvannut Baltian maille ja niin sanotuille itäblokin maille demokraattiset vaalit sodan jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei pitänyt kiinni lupauksestaan vaan nosti kommunistit valtaan kaikissa itäisen Euroopan maissa. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto syyllistyi sotarikoksiin etenkin Afganistanin sodassa, joka käytiin vuosina 1979–1989.
    Lähde Wikipedia-artikkeli otsikolla ”Neuvostoliiton sotarikokset”.
    ———————————————————–
    Ylellä on näytetty natsidokumentteja pitkään ja hartaasti, niin että joistakin dokumenteista osaa melkein vuorosanat (silloin kun niitä on) ulkoa.
    Neuvostoliiton konnantöitä on näytetty vain silloin tällöin ja ikään kuin mallin vuoksi.
    Saapi nähdä muuttuuko käytäntö Ukrainan sodan vuoksi? Vai kuinka kauan tämän roistovaltion nimeltä Venäjä (olkoon nimi välillä vaikka Neuvostoliitto, sama roisto erivärisissä vaatteissa) raakuuksia ja julmuuksia käsitellään vähän niinku silkkihansikkain?

  3. Jessikka Aron teos on kiintoisa. Siinä on hurjasti asiaa ja tietoa, aika paljon itsestäänselvyyksiä mutta myös tutkittua dataa. On hyvä kontekstoida eli siten tämä ei ole paha synti.

    Henkilön oma ulosanti on – sanoisinko värikästä. Sopisi paremmin fiktio- kuin tietokirjailijalle hänen tyylinsä. Ei ole aina ollut ihan onnistuneita ulostuloja.

    Voi toki olla että hän on joutunut kokemaan sellaista kohtelua itse, että ihmekö jos vähän herkistyy. Väkisinkin kasvaa ymmärrys häntä kohtaan kun tietää taustat.

    1. Yhdyn, uh, edellisiin. Joskus Pirkan blogeja lukiessa on eittämättä käynyt mielessä, että mitäköhän ne oikeat, elävän todellisuuden Toni Lahtiset, Heikki Karjalaiset tai Jessikka Arot tuumailisivatkaan, jos sattuisivat lukemaan omiin nimiinsä kohdistettuja ihmisten protestointeja?
      Ehkäpä Jessikka Aro kätkisi kaikki sanat ja tutkiskelisi niitä sydämessänsä. Minkä värinen voisi olla sydän — ehkä keltainen?

      Tästä kaikesta minulle myös tuli mieleen yksi toinen, hyvinkin nimekkään henkilön kirjoittama, ei ainakaan tietokirja:

      ”YKSINKELTAINEN ON KAKSINKELTAISTA

      Yksinkeltainen on kaksinkeltaista liikkuu pienten ja alkunsa saavien asioiden lähistöllä: havaintokynnyksellä. Se muodostuu tekstisiruista, jotka juurtuvat kokemukseen ja harovat kohti toisiaan. Tennilän fragmentit ovat aforismin sukua, sen avoiminta ja rihmastoisinta laitaa.
      Kokoelman rikas maailmankatsanto muodostuu kahdesta pääaiheesta: ”Mehiläisten elämänmuodossa” symmetria ja järjestys vievät yhä hämmentävämpään vierauteen, tarkoitukseen joka ylittää ymmärryksen; ”kolmivuotiaan tieteessä” vain virheet voivat paljastaa todellisuuden kaikessa ennenkuulumattomuudessaan.

      Kirjan kannet ovat runoilijan itsensä painamaa grafiikkaa, joka on vedostettu vanhalla kohopainokoneella.”

      (https://poesia.fi/teokset/yksinkeltainen-on-kaksinkeltaista/)

  4. Ehkä näitä Putinin salarakastajia/rakastajattaria on enemmän kuin päältä päin näyttää.

  5. Muakin on kutsuttu Venäjän trolliksi, koska en ole halunnut ottaa koronarokotetta. Venäjän trolleja ei taida olla olemassa. Vain länsiliberaalieliitin keksimä haukkumasana toisinajattelijoita kohtaan.

Kommentoi