Tässä kun olen seurannut ja kuunnellut juuri päättyneiden eduskuntavaalien jälkilöylyjä siltä osin, kuinka uudet, valitut kansanedustajat eroavat heistä, jotka ovat jatkopestin saaneet äänestäjiltä.
Kun katselee sitä paloa ja intoa ja kirkasotsaisuutta, mikä loistaa ensikertaa valittujen kansanedustajien silmistä ja koko olemuksesta, kun pääsevät osallistumaan ja tekemään suomesta ja koko maailmasta paremman paikan elää ja kuolla.
Siinä ei kukaan uusista kansanedustaja näytä hakeutuneet Arkadianmäelle sen talon luontaisetujen ja yleisen hyvän puitteissa ja jotka ovat ”ruhtinaalliset” muihin, ”tavallisiin” tallaajiin nähden. On vain joukko ihmisiä, idealisteja, jotka kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja päämäärää yhteisen hyvän rakentajina. Tämän havainnon tein kaikkien puolueiden uusien valittujen kohdalla.
Mutta annas olla, kun kuuntelee ja katselee heitä, jotka ties jo kuinka monetta kertaa Arkadianmäen herrahississä matkustavat, niin poissa on silmien palo ja innokkuus ja jos nyt suoraan sanon, niin oman ja puolueen hyvä on sivuuttanut prioriteeteissa yhteisen hyvän ja tulee mieleen sanonta ”leipäpapeista”
Tiedän että meidän demokraattinen vaalitapamme ja yksilönvapaus oikeuksineen ei tähän taivu mutta sanon silti, että jospa koko eduskunta vaihtuisikin neljän vuoden välein uusiin, uniikkeihin kansanedustajiin, jotka ovat vielä ”puhtaita” ja eivät ole eduskunnassa omia saavutettuja etujaan puolustamassa, vaan uskovat yhteisen hyvään samaan hiileen puhaltamalla.
Mutta kuitenkin, olipa uusi tai vanha kansanedustaja, niin kyllä he ovat kuin on koko suomikin vain lastuna lainehilla mitä maailman tuulet liikuttelevat haluamaansa suuntaan ja me menemme virran mukana, tahdoimmepa tai emme. Se on kosmeettista ja nippelien kanssa pelaamista kun me täällä tappelemme rahoituksista ja niiden kohdentamisista taskusta toiseen, sillä kuten sanotaan, että isoveli/veljet valvoo, niin se todella valvoo, eikä niiltä jää kuulematta nuppineulankaan putoamin kotosuomemme lattialle.
Jos tähän loppuun laitan vielä mitä omassa katsannossani on irvokkuus niin se on, kun valtiopäivien avaisten juhlallisuudet aloitetaan juhlajumalanpalveluksella Helsingin tuomiokirkossa ja tämän jälkeen uusi eduskunta kokoontuu pian säätämään lakia, jossa Raamatun tekstin siteeraamisesta joutuu oikeuteen ja syytteeseen vihapuheen harjoittamisesta.
Nuoret edustajat ensikertalaiset ihmettelivät etuisuuksien runsautta, mutta kyllä tottuvat pian niin se valta turmelee?
Mietin tuossa, että varmasti vähimmällä työn kuormittavuudella pääsee sellainen kansanedustaja seuraavat neljä vuotta, joka on rivijäsenenä sellaisessa puolueessa, joka kuuluu hallituskoalitioon.
Riittää kun painaa nappia hallituksen esitysten puolesta niin suuressa salissa kuin valiokunnissakin.
Eduskunnan kyselytunnitkaan ei suurta työmäärää vaadi, kun se toimii vain opposition valitusvirtenä ministeriaition suuntaan.Riittää kun muutamaa kuukautta ennen seuraavia eduskuntavaaleja näkyy mediassa, ei ole väliä onko hyvässä tai pahassa, pääasia että näkyy ja kuuluu.