Maailman pihamaat, suuret ja loistokkaat, ei voita kotipihaa milloinkaan.

Kyllä sitä kun seuraa suomen ja maailman tapahtumia, niin se täytyy kyllä sanoa, että ainoa asia mikä on varmaa on epävarmuus tulevasta.

Ja olipa sitten minkä alan tohtori, maisteri tai juomari, puhumattakaan politikoista, niin sen voin sanoa, että heidän tietonsa ja asiantuntejuutensa ei ole yhtään sen korkeammassa kurssissa kuin omani, kun kysytään Venäjästä ja sen tulevaisuudesta.

Kaikki on vain mutu tuntumaa ja ennustuksia ja ovat toiveajattelua, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.

Varmasti tämä(kin) sota mitä nyt Ukrainassa käydään niin joskus loppuu, mutta kukaan, en minäkään tiedä että koska se loppuu ja sitäkään ei kukaan tiedä mitkä ovat rauhanehdot ja mikä on rauhan hinta.

Tässä on niin monta muttuvaa osaa ja jos sanaa vielä ilmassa, että vaikka kaikki haluavat venäjän romahtamista joko muiden tai oman kansansa toimesta, niin sekin perustuu toiveeseen, sillä ainakaan vielä ei siltä näytä, että venäjä olisi reivaamassa kurssiaan nykyisestä rauhantahtoisempaan suuntaan, päin vastoin.

Sehän tästä ennustelemisesta tekee vaikeaa siltäkin osin, kun tämä totalitarisminen koneisto on suurimman ydinasearsenaalin omistaja ja kun tiedetään että siellä ei ole mikään ongelma niitä myös käyttää, jos se kokee olemassaolonsa uhatuksi.

Ja vaikka suomi on nyt Naton jäsen, niin se ei muuta sitä tosiasiaa, että sekään ei meitä varjele eikä suojele siinä tapauksessa, jos, siis jos Putin tai joku muu kahjo päättää nappia painaa.

Olen ajatellut vaikka nyt tästä kirjoitankin, että en tälle sodalle enään anna liiaksi tilaa putkiaivoissani, koska siitä ei kukaan tule Ukrainasta eikä venäjältä, puhumattakaan Amerikasta, niin minulata neuvoja kyselemään, se minkä on määrä tulla tapahtuvaksi se tapahtuu, minusta huolimatta.

Mutta ne jotka kokevat kirjoittamisen ja puhumisen kautta saavansa venäjävihalleen purkautumiskanavan, niin antaa palaa vaan täälläkin ja vaikka en tämän jälkeen aiheeseen palaakkaan, niin tunteeni venäjästä ovat yhteneväiset.

Onhan täällä jännitettävää kotimassakin siltä osin, että muuttuuko eduskuntavaalien lopputulos lihaksi luiden ympärille niin, että oppositio ja hallitus vaihtavat vain paikkaa keskenään ja vihersosialisti joutuvat / pääsevät haukkumaan tulevaa hallitusta siitä katastrofista, jonka itse ovat aiheuttaneet ja alulle panneet.

Minä olen tyytyväine, olipa nyt Orpon / Purran hallitusohjelman kirjaukset minkälaisia hyvänsä, niin se saa itseni jo hihkumaan riemusta, jos ja kun sosialistit ovat oppositiossa ja jos nyt saan olla jälkiviisas, niin tätä Marinin vasemmistohallitusta ei olisi koskaan pitänyt päästääkkään vallankahvaan ja syyttävä sormeni osoittaa silloin oikeistoenemmistöisen eduskunnan suuntaan.

Tänään sitten punapääoman airueet pääsevät soittelemaan kuolonkellojaan vappupuheissaan, kun tulevaa ( toivottavasti ) Orpon hallitusta haukutaan jo etupainottaisesti, vaikka ei vielä ole yhtäkään kirjausta tehty hallitusprosyyriin.

Eihän näiltä vasemmiston itkuvirsiltä pysty suojautumaan näin vappuna, kun sitä suolletaan jokaisesta ”Reporadion” tuutista.

Itse en keskity kuuntelemaan kuin klo 12,00  suomen uutisten sivulta tulevaa Jussi Halla-ahon ja Teemu Keskisarjan vapputervehdystä ja ei se olisi varmasti pahitteeksi vasemmistorasistienkin sitä kuuneella, voisi se kauhu vähän hellittää pääkopassa.

Li Andersson sanoi hävittyjen vaalien jälkeen, että vituttaa kuin pientä eläintä, mutta nyt se miltä näyttää, että porvarihallitusta pukkaa, niin Li pääsee loihimaan että,  vituttaa kuin  SUURTA  eläintä.