”Mikä ihmeen Prime? Nuoriso sekosi juomasta, joka maksaa Suomessa jopa 17 euroa pullolta”
En todellakaan ymmärrä, miksi tällaisesta maksaisin mitään.
Muutenkin noiden pikkupullojen hinnat ovat kohtuuttomia ja usein tuplasti sen litralta kuin iso pullo.
Mistä nämä kakarat ovat maksavinaan tällaisesta?
Jättäisin ”kakarat” rauhaan ja laittaisin vanhemmat vastuuseen.
Siis ihan aikuisten oikeesti, mitä vittua on tapahtunut?
Lihavat lapset liikkuu sähköpotkulaidoilla, juovat helvetin kalliita sokerijuomia ?
Lapsissako se vika on ?
Lapsissa toki, mutta kyllä ne vanhemmat se pääsyy on.
Niin, lapsilla on harvoin rahaa omasta takaa, mutta ”ostoskeskusvanhemmuuten” se liittyy aivan oleellisesti.
Tuossa Primessä ei näytä olevan sokeria ja noilla hinnoilla sitä tuskin voi juoda paljoa. Se on muuten vaan kusetusta niin kuin monet muutkin muoti-ilmiöt. Jotkut nuoret taas himoitsevat kalliita merkkituotteita jotka ovat vielä typerämpiä, tyyliin ”pitää olla Louis Vuitton vyö” ja ovat valmiita jopa ryöstämään merkkituotteet toisten päältä.
Vanha totuushan tuossakkin on ettei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa terv tepivaari
Ellei raha ole korvamerkittyä sitä käytetään omien mielihalujen mukaan me isommatkin.
Kyllähän tuollaisella haetaan ennen kaikkea muiden hyväksyntää, on ”coolia” kertoa juoneensa Primeä ja saa porukassa uskottavuutta. Ilmiö ei ole pelkästään nuorten parissa vaan vanhemmilla voi olla sitten muita tuotteita. Mainostajat tietävät sen myös ja myyvät meille mielikuvia. Nuorilla ilmiö korostuu kylläkin koska identiteettiään hakevat lapset ovat irtautumassa vanhemmistaan ja muiden nuorten hyväksyntä on usein ehdottoman tärkeän tuntuista ja sen eteen ollaan valmis tekemään jopa rikoksia.
Turha tässä haukkua nykykakaroita. Tällaisia muoti-ilmiöitä on ollut aina. Milloin se oli farkut, milloin se oli ”epäsopivaa” musiikkia, milloin mitäkin.
Fiksut vanhemmat opettavat lapsilleen että ei kannata maksaa brändistä vaan asiasta.
Opettaisivat vaan pienestä pitäen lapset juomaan kahvia niin maailmassa ei olisi ongelmia!
Ah, ne maagiset farkut — jättivät sentään tilaa/ varaa mielikuvitukselle!
Sitten tuli stretch farkkuun, skinny-jeans, legginset ja second chicken paljaallaan. Ja mikä ironisinta, juuri Gallianon aikaista Dioria sekä sen mielikuvituksellista fantasiamaailmaa on arveltu nakuilevan nykynuorison kaipailevan:
”Just as important as the clothes — some of which were more akin to majestic sculptures — was the mise-en-scène, brought to life by theatrical sets designed by Michael Howells, extreme makeup by Pat McGrath, music by Jeremy Healy, hair by Orlando Pita and hats by Stephen Jones. They could sometimes include a steam train driven up from southern France as the ‘Diorient Express’, or a carousel of Gulliver’s Travels-sized furniture for ‘Madame Butterfly’. The clothes were secondary to the overall fantasy of the shows, or as the V&A’s curator of modern textiles and fashion Oriole Cullen puts it in the introduction to John Galliano for Dior: “Unbridled imagination and endless creativity, combined with the unrivalled technical skills of the Dior Haute Couture ateliers, created fantastical garments and fashion shows on a scale that consistently surpassed anything previously seen in the world of high fashion.””
(Vogue)
Tiedostivatpa nakuilijat / legginsikansa kaipauksensa tai eivät, heidän eskapisminsa teknologisten laitteiden maailmaan kertoo omaa tarinaansa siitä, miten muovisessa, mitään mielikuvituksen varaan jättämättömässä maailmassa ihmiset ovat valmiita maksamaan suuriakin summia kenties seuraavaksi virtuaalilaseista, jotka päässä voi kävellä ihmisten sekaan valiten itse, millaisia asuja virtuaalilasit pukevat vastaankävelevien ihmisten ylle. 😛
Arkkitehtuuriin sekä visuaaliseen, kaiken näkyväksi ja kuvalliseksi tekevään kulttuuriin liittyen on muuten myös sanottu, että tällainen tappaisi mielikuvituksen sekä sotisi ihmisen luonnollista olemisen tapaa vastaan, jossa ihminen luontaisesti tunnistaa tietyt, melko pelkistetyt ja yksinkertaiset hahmot, eikä viihdy edes sokkeleoisissa kuvien täyteisissä tiloissa ja jatkuvassa visuaalisessa ärsykkeessä (joka päin vastoin kuluttaa ihmisen kapasiteettia sen sijaan, että soisi ihmiselle tilaa ajatella/ kuvitella asioita itse mielessään).
Nykytrendi jostakin syystä kuitenkin kulkee sitä kohti, että riisuudumme, teemme kaikesta mahdollisimman läpinäkyvää sekä valmiiksi pureskeltua — kenties jo pian hylkäämme katotkin päidemme päältä ja lakkaamme puhumasta kieltä, suunnaten takaisin viidakkoon paljaan tähtitaivaan alle!
Itse suosin vadelman makuista bon aqua vichyvettä hellejuomana. Mutta jos limsoista puhutaan niin Lahden maustemestasta saa aitoa Dr Pepperiä tölkeissä ja sen on minun makuuni paras limsa.